keliakia

Kauan odotettu tapahtuma on vihdoin tulevana viikonloppuna: Gluteeniton elämä -messut 2016! Tapahtumaa järjestetään jo kovaa vauhtia ja sitä mukaa innostuskin vain kasvaa. Olin viimeksi messuilla äitini kanssa ja silloin kotiin lähti monta muovipussillista gluteenittomia uutuustuotteita ja maha täyttyi maistiaisista. Muistan myös edelleen sen tunteen, kun menimme messuilla lounaalle ja KAIKKI tarjottavat olivat gluteenittomia. Ihan absurdia, mutta parasta!

Seuraava tekstiä oli vaikea kirjoittaa. Kirjoitin tekstin useampaan kertaan, muokkailin ja huokailin.
Huomaan, että en ole vieläkään sopeutunut gluteenittomaan maailmaan. Ehkä jopa tuntuu siltä, että astun joidenkin varpaille. Saanko minä kuulua gluteenittomiin? Pitäisikö minun pyytää ruokavaliotodistus lääkäriltä? Olenko gluteeniton muiden silmissä? Olenko "gluteeniton"?

Tänään on ollut rentouttava ja uutta opettava päivä - osallistuin Turun seudun keliakianuorten järjestämälle raakakakkukurssille Pure Herossa. Olen käynyt kyseisessä paikassa useammankin kerran nautiskelemassa raakaherkkuja, joten oli mahtavaa päästä itse tekemään niitä!

Toissa viikolla menin ystäväni kanssa kauppaan. Meillä oli yliopistolla pitkä luentopäivä, joten kävimme ostamassa eväitä.

Syksy saapui flunssineen, koulun aloituksineen, harrastuksineen ja kiireineen. Meidän Keskimmäinen aloitti koulutaipaleensa innokkaana ja jännittyneenä. Esikoinen marssi jo tottuneesti vitosluokalle ja Kuopus murjotti, kun eskariin pääsee vasta kahden vuoden päästä. Keliakiaviikko meni juuri siinä syksyn ensimmäisessä flunssassa, mikä ei antanut edes blogijuttuja kirjoitella. Tekstin tynkää kyllä kirjoittelin ja mietin juuri tätä meidän perheen gluteenittomuuden huomioimista.