keliakiaviikko

Rapistelen pussista paahdettuja wasabisoijapapuja ja pyörittelen kädessäni ruohosipulilla ja kermaviilillä maustettujen popcornien mikropussia. Illalla on tulossa vieraita kylään ja tällä kertaa yritän itse kartoittaa, että kaikilla olisi edes jotain maisteltavaa.

Pahoittelen pientä hiljaiseloani blogin puolella. Keliakiaviikon teemana on juurikin tällä hetkellä: Lupa tuntea. Voin näin alkuun luvata, että olen tuntenut tänä kesänä, ja paljon! Olen tuntenut keliakian kanssa ja ilman. Mennyt kesä on osoittanut, miten elämä meitä parhaimmillaan ja pahimmillaan heittelee. Miten kaikki voi muuttua hetkessä ja miten syvimmässäkin suossa tarpoessa voi samalla nähdä ja kokea jotain hyvää ja kaunista.

"Tuntea saa, kun ei voi muutakaan, enää syödä"...kuin riisikakkuja. No ei sentään, ei enää nykyään, kun on niin paljon erilaisia gluteenittomia tuotteita, joista valita. Ennemminkin "ongelmana" tuntuu välillä olevan valinnanvaikeus! Uusia tuotteita tulee jatkuvasti ja niihin panostetaan. Keliaakikoille halutaan tarjota parasta.

Hyvää keliakiviikkoa kaikille! Toivottavasti se tuo viimein syksyn vilpoisat tuulet mukanaan ja puhaltaa pois kesän viimeiset rippeet.

Tämän vuoden keliakiaviikon teemana on tunteet; nuo pienet ja suuret aivojen kemialliset hypähdykset, ailahtelut ja tasaantumiset, jotka ohjaavat jokaisena päivänä meidän toimintaamme.

Ihmisen perustunteet ovat ilo, pelko, viha ja suru. Me kaikki koemme nämä tunteet elämämme aikana, toisinaan (ja pahimmillaan) elämä ryöpyttää meidät nämä tunteet lävitse muutamissa tunneissa. Sekä niiden variaatiot.

Valtakunnallinen Keliakiaviikko 31.8.‒6.9.2015 teemalla "Lupa tuntea". #lupatuntea

Aavan, 4, keliakian herättämiä ajatuksia ja tunteita läheisissämme:

Olivia, 4, paras ystävä, Pirkanmaa

Aavan pitää syödä gluteenitonta ja meidän vehnää. Jos Aava söisi vehnää, niin se tulisi tosi kipeäksi. Aina sen äiti lukee mitä siinä ruuassa on, niin sitten se tietää. Ei se mitään haittaa, että on keliakia!

Valtakunnallinen Keliakiaviikko 31.8.‒6.9.2015 teemalla "Lupa tuntea". #lupatuntea

Ruokakaupan hyllyjen välissä se iski. Kyyneleet polttivat silmiä, kurkkua kuristi ja teki mieli juosta pois. Toisen kerran se iski hotellin aamiaisella.

Croissantteja, tuoksuvia sämpylöitä ja hiivaleipää, muffinsseja, muroja ja myslejä useita eri lajeja, höyryäviä puuroja ja täytettyjä patonkeja. Tiedätte, mitä kaikkea ihanaa pöydät notkuvat.