Olet täällä

lapsiperhe

Anonymous (ei varmistettu)
95

Matkalaukkuja, aurinkolaseja, lippiksiä, rantasandaaleita, uimapukuja, Barbie-lehtiä ja kirjoja kodin eteinen ja olohuone täynnä. Tulimme tänään illalla kotiin lomareissulta Espanjan Torremolinoksesta. Lapset purkivat ostamiaan puuesineitä ja koruja matkalaukuista ja pakkasivat reppuihinsa koulukirjoja sekä tuliaistikkareita luokkakavereilleen ja mankuivat, että on "tyyyyylsäääää mennä kouluuuuun" ja että "on kauheen kyylmääää". Onneksi kesälomaan on vain hetki aikaa! Me vähän varastimme ripauksen kesästä jo etukäteen, koska meidän isä on koko kesäkuun työmatkoilla.

Anonymous (ei varmistettu)
52

Matkustimme vapuksi Itä-Suomeen kumpaankin lastemme mummolaan. Oli jotenkin hirveän hulvaton matka! Aava on tottunut matkustaja ja viihtyy kirjojen parissa hyvin. Aina toki matka sujuu paremmin, jos saa pelata vaikka Fruit ninjaa isin tabletilla... Oli jotenkin ihan vappufiilis, kun teimme matkaa koko vappuaattoillan. Haluaisin jakaa teille valokuvan, jossa Henrik ja Matilda tanssivat kunnon discojytää autotien reunassa ihan fiiliksissä, kun hetkeksi pysähdyimme jaloittelemaan. Pitäähän sitä nyt olla bileet vaikka keskellä tietä keskellä metsää lähellä iltayhdeksää!

Anonymous (ei varmistettu)
43

Pääsen luennolta kello kaksi. (Kyllä vain, minä opiskelen.) Käyn kaupassa ja haen tarhaikäiset poikamme päivähoidosta. (Poikia on kaksi, kutsuttakoon heitä Olaviksi ja Eemeliksi.) Tytöt ovat jo tulleet koulusta. (Tyttöjäkin on kaksi, olkoot he Josefiina ja Adalmiina.) Mies istuu pöydän ja tietokoneen ääressä. (Mies tekee töitä, toisinaan kotona, toisinaan toisaalla.)

Anonymous (ei varmistettu)
58

Punatiilinen, kaksikerroksinen rivitalo Pirkanmaalla. Viereisellä niityllä laiduntaa kesäisin lehmiä ja talvisin laukkaa ratsukoita ohi niin, että lumi pöllyää. Niitä me katselemme ikkunasta kuin parasta luontodokumenttia ja ihmettelemme, mihin oikein muutimme vuosi sitten Keski-Suomesta. Aika moni asia on vielä outoa, jännittävää, ihanaa ja haikeaa.

Anonymous (ei varmistettu)
47

Teksti Ann-Mari

Kun kolmetoista vuotta sitten kuulin lääkäriltä, että silloin 4-vuotiaalta tyttäreltäni Kaisalta oli löydetty keliakia, olin huojentunut. Ihanaa, se on vain keliakiaa!

Suhtaudun keliakiaan vieläkin samalla huojennuksella kuin vuosia sitten. Pienen lapsen kasvun pysähtymiselle kun olisi voinut löytyä monta muuta, paljon vakavampaa syytä. Vaikka keliakiakin on vakava sairaus, on sen kanssa voinut elää täysipainoista ja onnellista lapsiperheen elämää.

Sivut

Tilaa syöte RSS - lapsiperhe