Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
0

Tämän ihanan suolaisen salaattipiirakan ohjeen löysin uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Tuunasin piirakan gluteenittomaksi korvaamalla keksipohjan Vuohelan valmiilla piirakkataikinalla. Se sopi piirakkaan täydellisesti!

Tein piirakan vieraille, jotka tulivat käymään kesämökillämme. Piirakka onkin helppo kesämökkiruoka, jonka tekemiseen tarvitaan vain uunia. Leivoin piirakan edellisenä päivänä, sillä sille toivottiin muutaman tunnin jäähdytystä jääkapissa. Hyvältä maistui piirakka vielä yön yli jääkaapissa levänneenäkin. Päälle tulevan salaatin ainekset on nopea pyöräyttää valmiiksi.

Suolainen gluteeniton salaattipiiras

pohja:

Vuohelan valmis gluteeniton piirakkataikina

täyte:

200 g fetaa

kolme isoa kananmunaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 prk (250 g) ricotta-juustoa

3 rkl hienonnettua ruohosipulia

1 tl suolaa

½ tl mustapipuuria myllystä

½ tl kuivattua chiliä

salaatti:

1 kesäsipuli varsineen

1 rkl punaviinietikkaa

½ tl suolaa

½ tl sokeria

½ tl mustapippuria

250 g kirsikkatomaatteja

2 dl oliiveja

½ kurkku

3/4 dl oliiviöljyä

3 rkl pinjansiemeniä

Sulata taikina ja painele se pyöreän irtovuoan pohjalle ja reunoille.

Murustele feta pieniksi paloiksi. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Sekoita tuorejuusto ja ricotta munien kanssa, lisää puolet fetasta ja hienonna ruohosipuli joukkoon. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Sekoita ja kaada seos piirakkapohjan päälle vuokaan.

Paista piirakkaa 175-asteisessa uunisa noin 40 minuuttia tai kunnes piirakka on melkein jähmettynyt. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Peitä kelmulla ja siirrä jääkaappiin pariksi tunnksi tai yön yli.

Hienonna salaattia varten sipuli varsineen, sekoita se kulhossa etikan, suolan, sokerin ja pippurin kanssa. Puolita tomaatati ja halutessasi oliivit, kuutioi kurkku. Lisää kasvikset ja öljy sipulin joukkoon.

Paahda halutessasi pinjansiemeniä hetki kuumalla pannulla koko ajan sekoittaen.

Lusikoi salaatti piirakalle juuri ennen tarjoamista, koristele pinjansiemenillä,lopuilla fetamuruilla ja halutessasi vielä yrteillä.

 


0

Minulla oli ilo olla mukana Lautasella-messutapahtumassa kertomassa kokemuksiani Suunta-bloggaajana. Tuo tapahtuma sai minut miettimään vertaistuen merkitystä. 

Kun keliakia tuli meidän perheeseemme viisitoista vuotta sitten, emme tunteneet ketään keliaakikkoa. Perheessämme, suvussamme tai ystäväpiirissämme ei ollut ketään, joka olisi sairastanut keliakiaa.  Olin työni kautta kuitenkin tutustunut keliakiaan ja tiesin siitä jotakin, samoin sen vaatimasta ruokavaliohoidosta. Silti pienen lapsen terveydentilaan vaikuttava suuri muutos oli hämmentävä ja iso kokemus koko perheelle. Vaikka huoli lapsen hyvinvoinnista oli suuri, koimme silti, että tämä on asia jonka kanssa pystymme elämään. Niin paljon muuta vakavampaa olisi voinut olla lapsemme sairauden takana.

Jouduimme - tai pääsimme - siis tutustumaan keliakiaan ja sen mukanaan tuomiin arjen haasteisiin aika paljolti kylmiltään. Lastenklinikalta saimme toki ravitsemusneuvojan konsultointikäynnin, mutta se oli lähinnä esitteiden ja sen saman aika pintapuolisen tiedon jakamista, mitä meillä jo muutenkin oli. Olisin silloin kyllä kaivannut vertaistukea samassa tilanteessa olevalta vanhemmalta tai ystävältä. 

Samalla kun opimme itse, jaoimme saamaamme oppia päiväkotiin, ystäväperheille, sukulaisille ja muille läheisillemme. Eikä se tiedon jakaminen ole loppunut vieläkään. Ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä pitää edelleen muuttaa, mutta vieläkään ei lähipiiriimme ei ole tullut toista keliaakikkoa. Lukuun ottamatta toisella puolella maapalloa asuvaa serkkuani, jolla todettiin keliakia muutama vuosi sitten, hieman ennen hänen 50-vuotispäiväänsä.

Kaisa oli sairastuessaan niin pieni, että tärkeimmäksi huoleksemme hänen toipumisensa lisäksi nousi se, että tyttö ei koskaan joutuisi kokemaan itseään erilaiseksi suhteessa muihin. Kun muita keliaakikkoja ei lähipiirissämme ollut, teimme hänen siirtymisestään gluteenittomaan ruokavalioon mahdollisimman helpon. Kotonamme tehtiin ja tehdään edelleen kaikille sama ateria, ja synttäreillä huolehdin, että tyttö sai mukaansa omat herkut, jos synttärisankarin perhe koki niiden tekemisen liian vaikeaksi. Onneksi näin ei montaakaan kertaa käynyt, vaan kaikki ovat suhtautuneet asiaan ymmärätävästi ja halunneet auttaa. 

Ja mitä tällä kaikealla haluan sanoa? Sitä, että ottakaa kaikki saamanne apu ja tieto vastaan, jos sitä on läheltänne saatavilla. Onneksi on Kaliakialiitton hyvä työ, siitä esimerkkinä tämä Suunta, sekin varmasti auttaa monia eteenpäin ja tutustumaan keliaakikon elämään.

Tärkeintä on mielestäni oma asenne. Kaiken saa tehtyä hankalammaksi kuin mitä se oikeasti on, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Rohkeutta ja rakkautta matkaan, myös keliaakikoille! <3


0

Olen viime aikoina lukenut kirjoituksia, kuinka ammattikeittiöissä huijataan keliaakikkoja tai vaihtoehtoisesti keliaakikkoja ei palvella tarpeeksi laajalla valikoimalla. Itse en usko kenenkään tietoisesti huijaavan - ymmärtämättömyyttä ja osaamisen puutetta on varmasti. Toisinaan tapahtuu myös inhimillisiä virheitä.

Me keliaakikot olemme isona joukkona asenteinemme tärkeässä roolissa sen suhteen, miten erityisruokavaliota noudattaviin suhtaudutaan. Opastakaamme siis tietämättömiä ystävällisesti ja meitä todennäköisesti kohdellaan samoin. On myös tärkeää muistaa, ettemme me keliaakikot ole homogeeninen ryhmä oireinemme ja rajoitteinemme.

Käyn itse nykyisin melko harvoin syömässä kodin ulkopuolella (, jos työpaikkaa ei lasketa). Tämän kevään aikana olen päätynyt monesti ulkoruokintaan. Tässä esimerkkejä:

Kerta 1. Olin päättänyt hakea paikallisesta pikaruokalasta päivällistä koko perheelle. Laitoin edeltävänä päivänä sähköpostia tiedustellakseni, paistetaanko ranskalaiset omassa rasvakeittimessään. Näin kerrottiin olevan ja tyytyväisinä tilattiin ruokaa.

Kerta 2. Menimme turkulaiseen ravintolaan, jossa annokset tuodaan pienilla vadeilla pöytiin, lauantaibrunssille. Ainakaan asiakkaiden aiheuttamaa kontaminaatioriskiä ei ole. Olin varannut pöydän etukäteen ja kertonut keliakiasta samalla. Mainitsin asiasta vielä paikalle päästyämme. Erityistarpeeni huomioitiin hienosti. Ruoka oli muutenkin todella hyvää.

Kerta 3. Yövyimme kylpylässä. Varausta tehdessäni mainitsin keliakiasta. Aamupalalla gluteeniton leipätarjonta oli niukkaa, mutta ihan hyvää. Täytän muutenkin hotelliaamiaisella vatsani ennemmin kaikella muulla kuin hiilareilla (vaikka herkkupeppuna aina harmittelen gluteenittomien aamupalamakeiden häviävän tavallisille).

Kerta 4. Päädyimme menemään ex tempore päivällisbuffettiin. Saimme tyttäreni kanssa gluteenittomia vaihtoehtoja pyydettäessä.

Me keliaakikot olemme oman sairautemme asiantuntijoita. Hyvässä hengessä tehty yhteistyö kanssaihmisten, olivat he sitten läheisiä tai ammattilaisia, kanssa on avain ymmärryksen ja osaamisen lisäämiseen.


Sivut