Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
2

Kevättä ollaan saatu tänä vuonna odottaa pitkään. Auringolla on vieläkin lumensulatustehtäviä kesken pihallamme. Luottamus kevään ja kesän tulemiseen on ollut koetuksella. Vielä eilenkin saimme lumisadetta epätoivoisesti paikka paikoin vihertämistä yrittävälle nurmikolle. Linnut tuntuvat katselevan ikkunasta sisälle höyheniään pörhistäen. Katse saa minut tuntemaan petturiksi. Ei täällä olekaan vielä lämmintä. Anteeksi!

Tuulen tuiskeessa olemme silti saaneet jo tuulahduksia niistä jokakeväisistä siitepölyistä. Allergisten ja erityisruokavalioisten ihmisten ainainen ruokavaliovaaka heiluu oireiden mukaan. Ristiallergia tarkoittaa, että esim. koivun siitepölylle allerginen voi saada allergiansa vuoksi oireita myös joistain juureksista, hedelmistä ja mausteista. Meidän perheessä ristiallergiaa löytyy eri siitepölyallergioiden ja luonnonkumiallergian vuoksi.

Keväisin ensimmäisten siitepölyoireiden joukkoon kuuluu meillä mausteiden, kasvisten ja hedelmien karsimista oireilevilta. Curry kutittaa esikoisen suuta ja saa hänen huuliensa reunat kirvelevälle ihottumalle. Kuopus hankaa kieltään paprikasta ja päärynä saa hänen kasvoilleen kipeitä näppyjä. Samoin piparimausteet eli kaneli, inkivääri ja neilikka kirjaimellisesti polttavat hänen suussaan. Keskimmäinen kammoksuu raakaa omenaa, tomaattia ja porkkanaa. Ohra, heinien siitepölyallergian ristireagoivana, saa hänen suolistonsa toimimaan liiankin vauhdikkaasti.

Keliakian ja allergioiden tuomiin erityisruokavalioihin joudutaan siis tekemään hieman muutoksia. Nämä muutokset ja Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat ovat meidän keväänmerkkejä. Tänä vuonna Keskimmäinen juhli ensimmäisiä koululaissyntymäpäiviään ja luokan tytöt kutsuttiin juhlimaan. Monta tyttöä, monta hetkeä täynnä kikatusta ja vilinää, monta halausta, monta söpöä pehmolelua ja monta ruokavaliota.

Se, että valvoisin ruokapöydän ympärillä pelottavana ja tarkkasilmäisenä herkkupoliisina, ei ikinä onnistu. Joku aina nappaa tarjottimelta vehnäkeksin, syö sen ja tunkee sen jälkeen saman kätensä yhteiseen sipsikulhoon. Päätimme, että kaikki pöydällä tarjolla oleva sopii taatusti jokaiselle, joten tarjoilumme oli tänä vuonna gluteeniton, maidoton, munaton, omenaton ja pähkinätön. Varmaan jokin -ton vielä unohtui mainitakin. Herkkuja oli, ja herkkuja myös meni. Omaa mieltäni lämmittää suuresti, kun voin sanoa allergisten lasten vanhemmille, että meille voi huoletta päästää lapsensa juhlimaan ja leikkimään ilman omia eväitä mukana. Teen kaikkeni ollakseni luottamuksen arvoinen.

Esikoinen taas sai kokea koulussaan hieman jo esimakua kotitaloustunneista. Hänen luokallaan eräs valinnaisaine oli eräänlaista opettelua arjen perusaskareisiin, kuten pyykinpesuun, silitykseen, ruuanlaittoon ja leivontaan. Hieman keliakian ja kananmuna-allergian vuoksi jännitin tuota leivontakertaa, mutta kaikki meni hienosti! Opettajan kanssa käytiin läpi ohjeistuksia gluteenittomaan leivontaan, annoin hyväksi koettuja vinkkejä ja luotin opettajaan. Muffinssit olivat maistuneet, eikä mitään vahinkoaltistusta tapahtunut. Tämä ehkä hieman vähensi jännitystä yläasteella alkavia kotitaloustunteja kohtaan.

Tälle keväälle mahtui myös Esikoisen luokkaretki. Voi sanoa, että ensimmäinen yöpyminen muualla kuin läheisen luona jännitti PALJON! Ainakin minua. :) Luokkaretki kohdistui Kuusamoon ja siellä nuorisokeskus Oivankiin. Mietin kauan, että luotanko opettajien välittämän tiedon riittävyyteen, vai soitanko varmistuspuhelun retkikohteeseen Esikoisen ruokavaliosta. Soitinhan minä. Sain erittäin paljon mieltäni huojentavia vastauksia, ja jopa kyselyn puhtaan kauran sopivuudesta Esikoisellemme. Hyvillä mielin (aina sitä hieman silti huolettaa) huiskutin heipat Esikoisen lähtiessä reissuun. Kaikki oli mennyt hyvin, vaikka Esikoinen oli kyllä joutunut itse pyytämään oman leviterasian leipiään varten. Tämä oli merkattu näkyvästi vain Esikoisen käyttöön, hienoa!

Vappukin vietettiin kotosalla kylmien säiden armoilla. Ensimmäistä kertaa tein luontaisesti gluteenittomia, munattomia ja maidottomia munkkeja. Olen aina hieman kammoksunut tuota munkkien paistamista, mutta nyt päätin luottaa itseeni, otin paistomittarin aseekseni, parhaimmat pullataikinajauhoseokseni esille ja aloin hommaan. Ensimmäistä kertaa myös kokeilin uunissa kohottamista, mikä olikin erinomainen niksi. Pulleat munkkirinkilät ja -palloset paistuivat oikean lämpöisessä öljyssä meheviksi ja muheviksi munkeiksi.

Herkutteluista muistuikin mieleeni, että Esikoisen luokka on menossa paikalliselle grillille syömään. Hänen opettajansa jo tuntee minut ja varoitti asiasta reilusti etukäteen, jotta voin ihan itse selvittää ruokapaikan menusta sopivaa Esikoiselle. Olisin voinut antaa tämän opettajan tehtäväksi, mutta tavoistaan on vaikea päästä ja luottamusta vaikea opetella. Niinpä tässä joku päivä marssin isoin odotuksin, mutta pienin varauksin, taas piinaamaan jotakuta ruoka-alan ammattilaista tarkoilla kysymyksilläni. Toivottavasti hän ymmärtää äidin huolen ja ruokavalioiden tärkeyden. Toivottavasti hän on luottamusta herättävä ja Esikoinen voi nauttia yhdessä toisten kanssa hyvää ruokaa turvallisesti. Tämä on vain niitä pikkukivien lakaisemista lapseni elämänpolulta, kunnes luotan, että hän on tarpeeksi iso astumaan niiden ylitse itse, luottavaisesti ja hieman varoen.

 


0

Me juhlistimme tänään pitkäperjantaita tällä herkullisella kakulla, jonka resepti minun on ihan pakko jakaa kanssanne! 

Muuntelin Valion uudessa reseptilehtisessä ollutta ohjetta. Alkuperäisessä ohjeessa on täytteenä lakritsin makuista rahkaa ja päällä lakukarkkeja, mutta kun ne eivät meidän perheessä käy päinsä, niin muutin kakun kokonaan sitruunaiseksi. Ja hyvää oli!

Kakun jujuna on sen takinaan tuleva raastettu kesäkurpitsa. Ja jos sen olemassaolosta ei mainitse, niin ei kukaan sitä osaa ainesosaksi arvatakaan.Menee siis täydestä niin lapsille kuin miehillekin! :-)

 

Täytetty sitruunakakku

10-12- annosta

 

350 g kesäkurpitsaa (mieluiten keltaista)

1 sitruuna

150 g voita

3 dl sokeria

3 munaa

3 dl gluteenittomia jauhoja

1 2/3 perunajauhoa (tai 2 dl maissitärkkelystä)

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

 

Vuokaan:

juoksevaa margariinia, gluteenittomia korppujauhoja

 

Täyte ja kuorrutus:

3 prk maustettua sitruunarahkaa

1 dl vispikermaa

gluteenittomia pääsiäismakeisia

vaahtokarkkeja

 

Jos käytät vihreää kesäkurpitsaa, kuori ensin sen virheä kuori pois. Raasta kurpitsta puolikarkealla raastinterällä.

Pese ja kuivaa sitruuna. Raasta kuori ja purista mehu (noin 3 rkl).

Vaahdota pehmeä voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen hyvin vatkaten.

Yhdistä rasvavaahtoon kesäkurpitsaraaste, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Yhdistä gluteenittomat jauhot, leivinjauhe ja sooda. Lisää ne takinaan ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

Voitele ja korppujauhota tasapohjainen, mieluiten alumiininen kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa tunti tai kunnes kakun reunat irtoavat kakkuvuoasta.

Anna kakun jäähttyä vähintään vartti viileässä ennen kumoamista.

Leikkaa kakku kolmeen kerrososaan jääkaappikylmänä. Säilytä täyttämätöntä kakkua hyvin peitettynä huoneenlämmössä, mielellään seuraavaan päivään.

Täytä kakun alimmat kerrokset sitruunarahkalla, 1 prk/kerros.

Vaahdota kerma ja lisää purkillinen rahkaa kerman joukkoon, sekoita tasaiseksi. Pursota rahka-kermaseos kakun koristeeksi. Lisää halutessassi päälle vielä pääsiäiskarkkeja ja vaahtokarkkeja.


2

Siinä missä diagnosoimaton keliakia toi lapsellemme liiallisen ulostamisen tarpeen (lue aiempi teksti Aavan keliakia), on gluteeniton ruokavalio tuonut pahan ummetuksen. Se ei ole mikään pikkujuttu.

Lapsen ummetusta ei välttämättä heti huomaa. Työ, koulu, päiväkoti ja harrastukset täyttävät arjen. Kun lapsia on monta ja hommaa riittää aamusta iltaan, ei välttämättä huomaa, jos pyyhkimään-kutsua ei kuulukaan. Sitä paitsi kun päiväkodissa on monta hoitajaa ja kotona kaksi vanhempaa, ei tule pohdittua sitä, onko lapsi käynyt vessassa vai ei, kuka on pyyhkinyt viimeksi. Pitäisi pitää tarkkaa kirjanpitoa.

Vuosi sitten huhtikuussa lapsen pissa alkoi haista voimakkaasti. Kävin kysymässä tk:n tiskiltä neuvoa. "Lapsi juo liian vähän", sanottiin. Niin juokin. Yritimme tehostaa juoman antamista ja jopa juomisen pakottamista pienessä määrin.

Kesäkuussa minulle riitti. Vaadin saada lapselle lähetteen pissanäytteeseen. Siitä se sitten alkoi, pissatulehdushelvetti. Tai ei nyt helvetti, mutta kummitustalo vaikka.

Pian kuusi vuotta täyttävällä lapsellamme on ollut pissatulehdus nyt katkeamatta siitä kesäkuusta asti. Kuuri, kontrolli, yhä tulehdus, onko kuumetta, ei, no seuraillaan. Kuume, tulehdus, kuuri, kontrolli, yhä tulehdus, munuaisaltaan tulehdus, +41,2 c lämpöä. Ja niin edelleen.

Kävimme tammikuussa Taysissa jatkuvien tulehdusten vuoksi. Lääkäri kysyi heti, onko lapsella ummetusta. Niin no, ehkä, taitaa olla, pohdimme. Koska röörit ovat pienet, vaikuttaa kaikki kaikkeen.

Ummetusta, tuhrintaa, ulostebakteereja, pissatulehdus. Jatkuva kierre, jota nyt alkuvuoden olemme yrittäneet hoitaa. Lapsella on Pegorion käytössä, minkä vuoksi hän tuhrii yhä enemmän. Tämän vuoksi hänelle on jatkuva pissatulehduksen estolääkitys. Pissa on housussa koko ajan.

Syksyllä eskariin menevä lapsi ei ole vielä kuiva. Vessa-asia on vaikea koko perheelle, erityisesti hänelle itselleen. Olemme taistelleet näiden vessa-asioiden kanssa jo vuodesta 2014 asti eikä loppua näy. Voin kertoa, että olemme yrittäneet kaikkemme ja ottaneet kaiken avun vastaan.

Halusin vain kertoa, että diagnoosi ja gluteeniton ruokavalio ei ole suoraan oikotie onneen. Muistakaa vesi, muistakaa kuidut. Tarkkailkaa, koska ja kuinka usein vessasta kuuluu "pyyhkimään!" Jos ei kuulu joka päivä tai joka toinen päivä tai viikkoon tai kahteen, toimikaa!

Tunnisteet: 
Ummetustuhrinta

Sivut