Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
0

Tuleva kesä tietää meidän perheessämme muutosta. Kaisasta tulee täysi-ikäinen. Arki jatkuu meillä ennallaan varmasti vielä pitkäänkin, mutta jossakin vaiheessa tyttö lähtee omilleen. Pieni irtautuminen tapahtui jo viime viikolla, kun kävimme yhdessä viimeisessä HUS:in keliakiakontrollissa.

Kaisan keliakiaa ja vointia on seurattu upean terveysjärjestelmämme ansiosta säännöllisesti aina siitä asti, kun hän 5-vuotiaana sai keliakiadiagnoosin. Aluksi kontrolleja oli vuosittain, myöhemmin niiden väliksi harveni kaksi vuotta. 

Kontrolleissa on seurattu muun muassa keliakiavasta-aineita, raudan tasoa, maksa-arvoja ja kilpirauhasden toimintaa. Lääkäritapaamisissa tärkeänä osana on ollut myös tytön henkinen hyvinvointi. Lääkärit ovat aina kyselleet harrastuksista, koulunkäynnistä ja kaverisuhteista. On ollut kiva huomata, että kysessä on kokonaisvaltainen huolenpito.

Viime vuosina lääkäri on tavannut Kaisan ensin kahden kesken, sitten on aikuinen saanut liittyä seuraan. Sekin on ollut hyvä tapa: näin nuori on voinut jutella vastuullisen aikuisen kanssa ja kertoa mahdollisesti hänelle sellaisia asioita, joista ei välttämättä vanhempien kanssa ole ollut helppo jutella.

Viime viikolla oli tosiaan viimeisen kutsutun kontrollikäynnin aika. Jatkossa tyttö tulee huolehtimaan itse siitä, että hän otattaa verikokeet muutaman vuoden välein. Hyvä rutiini on kontrolleista ehtinyt jo syntyäkin, joten varmasti niistä tulee Kaisalle luoteva rutiini myös jatkossakin.

Vaikka Kaisakin on oppinut vuosien varrella pitämään huolta ruokavaliostaan, tuli lääkäriltä ihan hyvä muistutus. Hän kehotti Kaisaa tarkastelemaan tuoteselosteita niistäkin ruoka-aineista, joita hän on tottunut käyttämään. Aina ei äiti ole pitämässä huolta hänen syömisistään, vastuu pitää kantaa itse. Ja sen Kaisa on kyllä oppinutkin tekemään. Ravintolastakin hän saa eteensä kuvan kaltaisen gluteenittoman hampurilaisen ihan ilman äidin apua. :-)

Olen hurjan ylpeä tytöstäni, josta on kasvanut vastuuntuntoinen, itsestään huolta pitävä ja toisista ihmisistäkin aidosti välittävä nuori nainen. 

 


2

Kevättä ollaan saatu tänä vuonna odottaa pitkään. Auringolla on vieläkin lumensulatustehtäviä kesken pihallamme. Luottamus kevään ja kesän tulemiseen on ollut koetuksella. Vielä eilenkin saimme lumisadetta epätoivoisesti paikka paikoin vihertämistä yrittävälle nurmikolle. Linnut tuntuvat katselevan ikkunasta sisälle höyheniään pörhistäen. Katse saa minut tuntemaan petturiksi. Ei täällä olekaan vielä lämmintä. Anteeksi!

Tuulen tuiskeessa olemme silti saaneet jo tuulahduksia niistä jokakeväisistä siitepölyistä. Allergisten ja erityisruokavalioisten ihmisten ainainen ruokavaliovaaka heiluu oireiden mukaan. Ristiallergia tarkoittaa, että esim. koivun siitepölylle allerginen voi saada allergiansa vuoksi oireita myös joistain juureksista, hedelmistä ja mausteista. Meidän perheessä ristiallergiaa löytyy eri siitepölyallergioiden ja luonnonkumiallergian vuoksi.

Keväisin ensimmäisten siitepölyoireiden joukkoon kuuluu meillä mausteiden, kasvisten ja hedelmien karsimista oireilevilta. Curry kutittaa esikoisen suuta ja saa hänen huuliensa reunat kirvelevälle ihottumalle. Kuopus hankaa kieltään paprikasta ja päärynä saa hänen kasvoilleen kipeitä näppyjä. Samoin piparimausteet eli kaneli, inkivääri ja neilikka kirjaimellisesti polttavat hänen suussaan. Keskimmäinen kammoksuu raakaa omenaa, tomaattia ja porkkanaa. Ohra, heinien siitepölyallergian ristireagoivana, saa hänen suolistonsa toimimaan liiankin vauhdikkaasti.

Keliakian ja allergioiden tuomiin erityisruokavalioihin joudutaan siis tekemään hieman muutoksia. Nämä muutokset ja Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat ovat meidän keväänmerkkejä. Tänä vuonna Keskimmäinen juhli ensimmäisiä koululaissyntymäpäiviään ja luokan tytöt kutsuttiin juhlimaan. Monta tyttöä, monta hetkeä täynnä kikatusta ja vilinää, monta halausta, monta söpöä pehmolelua ja monta ruokavaliota.

Se, että valvoisin ruokapöydän ympärillä pelottavana ja tarkkasilmäisenä herkkupoliisina, ei ikinä onnistu. Joku aina nappaa tarjottimelta vehnäkeksin, syö sen ja tunkee sen jälkeen saman kätensä yhteiseen sipsikulhoon. Päätimme, että kaikki pöydällä tarjolla oleva sopii taatusti jokaiselle, joten tarjoilumme oli tänä vuonna gluteeniton, maidoton, munaton, omenaton ja pähkinätön. Varmaan jokin -ton vielä unohtui mainitakin. Herkkuja oli, ja herkkuja myös meni. Omaa mieltäni lämmittää suuresti, kun voin sanoa allergisten lasten vanhemmille, että meille voi huoletta päästää lapsensa juhlimaan ja leikkimään ilman omia eväitä mukana. Teen kaikkeni ollakseni luottamuksen arvoinen.

Esikoinen taas sai kokea koulussaan hieman jo esimakua kotitaloustunneista. Hänen luokallaan eräs valinnaisaine oli eräänlaista opettelua arjen perusaskareisiin, kuten pyykinpesuun, silitykseen, ruuanlaittoon ja leivontaan. Hieman keliakian ja kananmuna-allergian vuoksi jännitin tuota leivontakertaa, mutta kaikki meni hienosti! Opettajan kanssa käytiin läpi ohjeistuksia gluteenittomaan leivontaan, annoin hyväksi koettuja vinkkejä ja luotin opettajaan. Muffinssit olivat maistuneet, eikä mitään vahinkoaltistusta tapahtunut. Tämä ehkä hieman vähensi jännitystä yläasteella alkavia kotitaloustunteja kohtaan.

Tälle keväälle mahtui myös Esikoisen luokkaretki. Voi sanoa, että ensimmäinen yöpyminen muualla kuin läheisen luona jännitti PALJON! Ainakin minua. :) Luokkaretki kohdistui Kuusamoon ja siellä nuorisokeskus Oivankiin. Mietin kauan, että luotanko opettajien välittämän tiedon riittävyyteen, vai soitanko varmistuspuhelun retkikohteeseen Esikoisen ruokavaliosta. Soitinhan minä. Sain erittäin paljon mieltäni huojentavia vastauksia, ja jopa kyselyn puhtaan kauran sopivuudesta Esikoisellemme. Hyvillä mielin (aina sitä hieman silti huolettaa) huiskutin heipat Esikoisen lähtiessä reissuun. Kaikki oli mennyt hyvin, vaikka Esikoinen oli kyllä joutunut itse pyytämään oman leviterasian leipiään varten. Tämä oli merkattu näkyvästi vain Esikoisen käyttöön, hienoa!

Vappukin vietettiin kotosalla kylmien säiden armoilla. Ensimmäistä kertaa tein luontaisesti gluteenittomia, munattomia ja maidottomia munkkeja. Olen aina hieman kammoksunut tuota munkkien paistamista, mutta nyt päätin luottaa itseeni, otin paistomittarin aseekseni, parhaimmat pullataikinajauhoseokseni esille ja aloin hommaan. Ensimmäistä kertaa myös kokeilin uunissa kohottamista, mikä olikin erinomainen niksi. Pulleat munkkirinkilät ja -palloset paistuivat oikean lämpöisessä öljyssä meheviksi ja muheviksi munkeiksi.

Herkutteluista muistuikin mieleeni, että Esikoisen luokka on menossa paikalliselle grillille syömään. Hänen opettajansa jo tuntee minut ja varoitti asiasta reilusti etukäteen, jotta voin ihan itse selvittää ruokapaikan menusta sopivaa Esikoiselle. Olisin voinut antaa tämän opettajan tehtäväksi, mutta tavoistaan on vaikea päästä ja luottamusta vaikea opetella. Niinpä tässä joku päivä marssin isoin odotuksin, mutta pienin varauksin, taas piinaamaan jotakuta ruoka-alan ammattilaista tarkoilla kysymyksilläni. Toivottavasti hän ymmärtää äidin huolen ja ruokavalioiden tärkeyden. Toivottavasti hän on luottamusta herättävä ja Esikoinen voi nauttia yhdessä toisten kanssa hyvää ruokaa turvallisesti. Tämä on vain niitä pikkukivien lakaisemista lapseni elämänpolulta, kunnes luotan, että hän on tarpeeksi iso astumaan niiden ylitse itse, luottavaisesti ja hieman varoen.

 


0

Me juhlistimme tänään pitkäperjantaita tällä herkullisella kakulla, jonka resepti minun on ihan pakko jakaa kanssanne! 

Muuntelin Valion uudessa reseptilehtisessä ollutta ohjetta. Alkuperäisessä ohjeessa on täytteenä lakritsin makuista rahkaa ja päällä lakukarkkeja, mutta kun ne eivät meidän perheessä käy päinsä, niin muutin kakun kokonaan sitruunaiseksi. Ja hyvää oli!

Kakun jujuna on sen takinaan tuleva raastettu kesäkurpitsa. Ja jos sen olemassaolosta ei mainitse, niin ei kukaan sitä osaa ainesosaksi arvatakaan.Menee siis täydestä niin lapsille kuin miehillekin! :-)

 

Täytetty sitruunakakku

10-12- annosta

 

350 g kesäkurpitsaa (mieluiten keltaista)

1 sitruuna

150 g voita

3 dl sokeria

3 munaa

3 dl gluteenittomia jauhoja

1 2/3 perunajauhoa (tai 2 dl maissitärkkelystä)

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

 

Vuokaan:

juoksevaa margariinia, gluteenittomia korppujauhoja

 

Täyte ja kuorrutus:

3 prk maustettua sitruunarahkaa

1 dl vispikermaa

gluteenittomia pääsiäismakeisia

vaahtokarkkeja

 

Jos käytät vihreää kesäkurpitsaa, kuori ensin sen virheä kuori pois. Raasta kurpitsta puolikarkealla raastinterällä.

Pese ja kuivaa sitruuna. Raasta kuori ja purista mehu (noin 3 rkl).

Vaahdota pehmeä voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen hyvin vatkaten.

Yhdistä rasvavaahtoon kesäkurpitsaraaste, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Yhdistä gluteenittomat jauhot, leivinjauhe ja sooda. Lisää ne takinaan ja sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista.

Voitele ja korppujauhota tasapohjainen, mieluiten alumiininen kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan.

Paista 175 asteessa tunti tai kunnes kakun reunat irtoavat kakkuvuoasta.

Anna kakun jäähttyä vähintään vartti viileässä ennen kumoamista.

Leikkaa kakku kolmeen kerrososaan jääkaappikylmänä. Säilytä täyttämätöntä kakkua hyvin peitettynä huoneenlämmössä, mielellään seuraavaan päivään.

Täytä kakun alimmat kerrokset sitruunarahkalla, 1 prk/kerros.

Vaahdota kerma ja lisää purkillinen rahkaa kerman joukkoon, sekoita tasaiseksi. Pursota rahka-kermaseos kakun koristeeksi. Lisää halutessassi päälle vielä pääsiäiskarkkeja ja vaahtokarkkeja.


Sivut