Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
0

Puola jakaa ihmisten mielipiteitä. Täytyy itsekin myöntää, että minullakin oli ennakkoluuloja. Pidin Puolaa ei niin kauniina enkä niin ajan hengessä olevana, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta mielenkiintoisena ja lopulta hyvinkin nopeasti potentiaalisena paikkana elää ja asua. Mielipiteeni muuttui myönteisempään suuntaa viime vuonna, kun matkustin ystäväni kanssa ensin Gdanskiin ja sitten Krakovaan. Suhteellisen paljon matkustaneena täytyy sanoa, että Krakova on tällä hetkellä ehdottomasti yksi lempikaupungeistani. Ihmisten ystävällisyys, kaupungin kauneus, puolalaisten ahkera jälleenrakentamisen halu ja houkuttelevat ravintolat ja kahvilat tekevät Krakovasta käymisen arvoisen paikan, enkä voi sanoa, että Gdansk tai Varsova jäisi paljoakaan Krakovasta, päinvastoin.

Löysimme ja saimme asunnon Varsovan Wilanów nimisestä kaupunginosasta. Kotimme on hyvin skandinaavisen sisustukseltaan ja vastaa paljon Suomessa olevaa kotiamme ja kas kummaa, jostain syystä tämä tuntui heti omalta ja kodilta.

Talomme ympärillä on paljon muita taloja, ravintoloita, kahviloita, leipomo, Wilanowin palatsi jne, mutta se mikä eniten herätti innostusta lastemme keskuudessa oli hyvin lähellä oleva Mc Donald`s ravintola! Ensimmäistä kertaa tämä hampurilaisravintola on kävelyetäisyydellä kodistamme. "Mahtavaa!" huutaa kaksi nuorimmaista lastamme, joista vanhempi, eli keskimmäisemme, Emppu poika, sai keliakia diagnoosin kesäkuussa 2016.

Päätimme yksimieleisen äänestyksen tuloksena käydä siellä syömässä melko pian Varsovaan saapumisemme jälkeen. Varsovassa on mahdollisuus tilata tästäkin ravintolasta ruoat suoraan kotiinkuljetuksella, mutta päätimme mennä ihan paikan päälle kävellen nauttimaan ravintolan tutuista herkuista. 

Vastassa oli tilausautomaatti, joka on hyvin tuttu esimerkiksi Ruotsin matkoiltamme. Siitä vaan kielen vaihtaminen englanniksi ja tilaamaan naputtamalla halutut tuotteet koneelle. Mutta - missä olikaan tämä kohta, mistä saa sämpylän vaihdettua gluteiinittomaksi? Tässähän se oli Ruotsissa.. Ei löydy? Mieheni päättää lopulta mennä kysymään tätä henkilökunnalta ja saa kuulla, että tämä erityisruokavalio tuote tilataan suoraan tiskiltä. Näin sitten tehdään ja muutaman minuutin jonotuksen jälkeen saamme kuitenkin kuulla, että ei siellä ole lainkaan mahdollisuutta vaihtaa sämpylää gluteiinittomaksi. Yritämme varmistaa asiaa, kun ajattelemme sen olevan vain epäselvää, koska englanti ei ole kenekään asianosaisen äidinkieli. Mutta ei - Varsovan Mc Donald´s ravintoloista ei saa gluteiinitonta sämpylää. 

Pettymys oli suuri, mutta salaatti maistui joka tapauksessa, samoin kuin isot ranskalaiset, joissa toki voi gluteenia olla, niin kuin kaikki sen tietävät. Tämä ensikosketus perheille suunnattuun ravintolaan ei siis tuonut kovin isoa toivoa siitä, että muissa paikoissa keliaakikko otettaisiin paremmin huomioon. 

Muutto Varsovaan tapahtuu kokonaan kesällä, jolloin lapset ovat jo päässeet koulusta ja työt Suomessa ovat paketissa. Nautitaan vielä täällä koti Suomessa hampurilaisravintoloiden gluteenittomista sämpylöistä ja muista helposti saatavista tuotteista. 

Mukavaa ja aurinkoista kevään jatkoa! smiley (kuva Varsovan kodin keittiön ikkunastamme)

Kuva: Minna E

 


0

Jos haluat pääsiäispöytään jotakin raikasta mutta ihanan makeaa, leivo silloin nämä limellä maustetut ja makealla kuorrutteella koristellut kuppikakut! Pääsiäisen kunniaksi ne koristellaan gluteenittomilla karkeilla ja pienillä suklaamunilla, mutta kevään juhliin ne muuntautuvat myös toisenlaisilla koristeille.

Gluteenittomat lime-kuppikakut, 12 kpl

125 huoneenlämpöistä margariinia

3 dl sokeria

2 munaa

4 ½ dl gluteenittomia jauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 ½ dl piimää

3 rkl limen tai sitruunan mehua

1 rkl limen tai sitruunan kuorta

Kuorrute

100 g voita

200 g maustamatonta tuorejuustoa

6-7 dl tomusokeria

1 rkl limen tai sitruunan mehua

1 rkl limen kuorta

Koristeluun

gluteenittomia pääsiäiskarkkeja ja pieniä suklaamunia

 

Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa margariini ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi, lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.

Yhdistä gluteenittomat jauhot, suola ja leivinjauhe ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon vuorotellen piimän kanssa. Lisää limen mehu ja kuoriraaste ja sekoita hyvin.

Täytä pahviset tai silikoniset kuppikakkuvuoat niin, että 2/3 tulee täyteen. Paista uunin keskiosassa noin 20 minuuttia. Varmista kypsyys puutikulla.

Anna kuppikakkujen jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista. Voit myös pakastaa ne ja kuorruttaa myöhemmin.

Vatkaa voi ja tuorejuusto keskenään. Siivilöi joukkoon tomusokeri, limen mehu ja kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi ja notkeaksi. Lisää tomusokeria, jos kuorrute jää mielestäsi liian löysäksi.

Pursota kuorrute pursottimen avulla kuppikakkujen päälle niin, että aloitat reunalta ja etenet pyörivällä liikkeellä kohti keskustaa.

Koristele gluteenittomilla pääsiäiskarkeilla ja pienillä suklaamunilla tai vaikka sitruunan kuorikaasteella.

 


0

Turun seudun keliakiayhdistys järjestää pikkukeliaakikoille muutaman kerran kaudessa leivontakerhon, johon Siirikin on ehtinyt jo pari kertaa osallistumaan. Leivontakerho on mielestäni vertaistukea parhaimmillaan, sillä lapset käsittelevät, oman kokemukseni mukaan, asiaa usein käytännön kautta. Leivonta- tai ruuanlaittokerho voisi vanhemmillekin olla alussa hyvä. Ei se makaronilaatikon tai makkarakastikkeen teko gluteenittomana niin vaikeaa olekaan. Pullan ja leivän kanssa voi mennä jo sormi suuhun.

Siiri kirjoittaa leivontaillasta: 

9.3. perjantaina olin gluteenitomassa leivontakerhossa. Teimme suolaisia pötkylöitä, marjarahkaa, suklaavaahtoa ja dippiä.Tein niitä kaikkia.
 
Aluksi yritin avata kuohukerman, mutta se ei auennut. Sen jälkeen tein  dippiä ja sulatin suklaata. Odotellessa että suklaa sulaa, leikimme yhden kaverin kaa Voice of the Finlandia. Pian se kaveri avasi jääkaapin ja dipit lensivät ympäri keittiötä. Sitten täytin pötkylöitä ja katoin pöydän. Söimme tekemämme herkut.Sitten etsimme vielä suklaamunia. Siellä oli kivaa.
 
Siirin keittiöinnostus ei rajoitu pelkästään leivontakerhoon. Hän on leiponut ja laittanut ruokaa jo muutaman vuoden ajan. Itse tekeminen auttaa sisäistämään keliakiaan liittyvät muutokset ja tietotaitoa pystyy omalla osaamisellaan viemään eteenpäin. Toivonkin mahdollisimman monen vanhemman leipovan ja laittavan ruokaa lapsensa kanssa yhdessä ja antavan myös tilaa tehdä itsenäisesti. Se kantaa pitkälle. 

Ohessa on kaksi kuvaa. Toisessa on leivontakerhon herkkuja ja toisessa tarjoilut, jotka Siiri teki kohta 12-vuotiaan isosiskonsa kanssa yhdessä 10-vuotissynttäreilleen viikko sitten. Sain minä tehdä ystäväni kanssa sentään cocktailtikut.

 
 
 
 

Sivut