Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
Anonymous (ei varmistettu)
9

Vauhdikkaiden kesäpäivien iltoina, kun Aava on peitelty, iltasaduteltu ja pusuteltu sänkyyn ja isot lapset lukevat itsekseen vielä hetken, on hauska selata kännykän kuvagalleriaa ja katsoa, mitä kaikkea päivän aikana tapahtuikaan. Kännykkä kulkee minulla kaikkialla mukana, ja napsin sillä kuvia lasten touhuista pitkin päivää. Kuvien laatu ei ole mikään täydellinen, ja se tietysti jälkikäteen harmittaa, mutta järkkäriä en vaan saa kuljetettua mukana, kun pyöräilemme rannalle, juoksemme kilpaa leikkipuistoon, lähdemme extempore jäätelölle Tampereelle.

Aina syksyllä ja talvella, kun katselemme kesän kuvia, hämmästyn sitä värien määrää. Vihreää, värikkäitä kukkia, aurinkoa ja valoa! Joskus kesästä jää vain fiilis, että olipas kylmää ja satoi vettä, mutta kuvia katsellessa mietin, että tajusinko ollenkaan, miten valoisaa ja värikästä oli? Ja miten ihanaa oli, että lapsilla oli loma! Ei koulua, ei harrastuksia, ei aikatauluja!

Henrikin venettä uittamassa ja sorsia ihastelemassa, leikkipuistosta kotiin metsän halki, parhaan ystävän kanssa potkupyöräilemässä, lehmät varjossa puun alla kauempana niityllä.

Nyt olen yrittänyt nauttia kesästä täysillä. Olen päättänyt siirtää syksyyn omat työllistymisajatukseni ja nauttia nyt, kun perheemme isänkin loma alkaa. Ihanina hellepäivinä olemme olleet tuntikausia rannalla, ihastelleet vihdoinkin aivan takapihamme ja parvekkeemme eteen tulleita lehmiä, nähneet paljon ystäviämme, syöneet lounasta, välipalaa ja päivällistä takapihalla ja grillanneet, istuneet etupihan hiekkalaatikon reunalla, leiponeet pavlovaa ja suklaa-juustokakkua... Olen toteuttanut ajatuksen, joka jäi viime kesän hellekaudelta vaivaamaan: tänä kesänä olen jättänyt kodin sekaisin ja lähtenyt vain lasten kanssa ulos. Viime kesänä jäi moni kuuma päivä puolikkaaksi, koska tapani mukaan siivosin liikaa, kaiken viimeisen päälle ennen ulos astumista. Nyt olen antanut pyykkien ja imuroinnin odottaa ja juossut aurinkoon!

Tälle kesälle on edessä vielä mummola- ja mökkireissu Itä-Suomeen, Helsingin-matka, parisuhdeviikonloppu Barcelonassa, rakkaiden ystävien vierailu ja Särkänniemipäivä heidän kanssaan sekä Matildan pitkä partiovaellus. Paljon huippukivaa siis tiedossa vielä!

Tänään tuli postissa tieto siitä, mikä on edessä syksyllä, syyskuussa. Tähystys numero kolme. Ei mikään kiva reissu, mutta kiitoskiitoskiitos, että gastroskopia tehdään lapsille nukutuksessa! Saapa nähdä, miltä nyt ohutsuolessa näyttää, onko tapahtunut jo tervehtymistä. Kaksi kertaa meille on sattunut gluteenivahinko, mutta Aava ei onneksi oireile näkyvästi esimerkiksi oksentamalla ja ripuloimalla päiväkausia (suolinukkaa en halua edes ajatella, nyyh), mutta tosi kurjaahan se on ja saa kyllä jäädä viimeisiksi vahingoiksi!

Keliakia ja syöminen yleensä ovat Aavalle yhä vaikeita puheenaiheita. Neljävuotisneuvolassa hän tuijotteli varpaitaan, kun taustatiedot keliakiaan liittyvästä surusta kuullut lääkäri kysyi lempiruokaa. Aava ei keksinyt mitään, mistä tykkää. "Olisin halunnut sanoa kakku, mutta ei sitä kai voinut sanoa", hän kuitenkin tunnusti autossa. Sentään jostain tykkää! Saimme lähetteen lastentautien poliklinikan psykologille, jolla käy paljon keliakialapsia. Samalla saimme lähetteen jatkotutkimukseen, koska vessa-asiat eivät ole vieläkään kunnossa. Suomessa pidetään pienistä ja isoista huolta! Kummastakaan käynnistä ei ole mitään haittaa mielestäni, päinvastoin!

Miltä tuntuu viedä lapsi tähystykseen? Miltä tuntuu käydä itse tähystyksessä? Miten pientä potilasta on hoidettu eri sairaaloissa? Osallistukaa kommenttikentässä keskusteluun tähystyksestä.


Anonymous (ei varmistettu)
45

Tänään leivoimme kiireessä Henrikin huomisille kaverisynttäreille. Minä, Henrik ja Matilda yritimme tehdä turkinpippuri- ja mansikkamarenkeja eri ohjeita yhdistellen, mutta ne menivät kaikki roskiin. Huoh, tuntien työ. Ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Leipomissession jälkeen tein vielä meille pitsaa - kiireessä, koko perheen ollessa jo tosi nälkäinen. Teen joka kerta pitsapohjan eri reseptillä, koska en ole vielä löytänyt täydellistä pohjaa. Äkkiä vain pohja, sitten täytteet: lapsille kinkkua ja ananasta, aikuisille ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja rucolaa. Pitsa uuniin, nopea salaatti ja perhe pöytään.

Kaiken tämän keskellä mies pyörähti keittiössä ja tokaisin hänelle, että "en ehtinyt alkaa säätämään mitään gluteenipitsaa". Mies sanoi, että ei se mitään, ei tartte ollakaan. Kun olin tuon sanonut, pysähdyin.

En ehtinyt alkaa säätämään mitään gluteenipitsaa. Vehnäjauhopitsaa.

Aavan diagnoosista on seitsemän kuukautta, ja jo kauan gluteeniton on ollut meille se normaali, se helppo, se tutumpi jo joissain ruuissa. On paljon helpompaa, nopeampaa ja keliakiaturvallisempaa tehdä vain yhdenlainen leipomus. Mies on meillä se pääkokki, ja hänkin tekee kaiken suoraan gluteenittomana.

Pitsa hupeni niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa kuvaa. En äkkiä keksi, mistä Aava on joutunut keliakian takia luopumaan, mistä ei löytyisi gluteenitonta versiota. Keksittekö te?

PS. Löytö perjantailta: Punnitse & Säästä myy gluteenittomia pasta-annospusseja ja suklaamuroja!

 

 

Tunnisteet: 
keliakiapitsa

Anonymous (ei varmistettu)
155

Kirkkaanvihreinä loistavat koivut ja nurmikko. Keltainen kukkakeinu, hiekkalaatikossa punaisia ämpäreitä, sinisiä lapioita ja oransseja hiekkamuotteja. Kumisaappaita joka koossa ja kaikissa sateenkaaren väreissä. Vaaleanpunaisia, tummanpunaisia, sinisiä ja monivärisiä kurahousuja ja sadetakkeja.

Villasukat kumppareissa, takkien huput päässä. Kesäkuun loppu 2015, 13 astetta, kaatosade, joka välillä hiipuu pisaroinniksi.

Rengaskeinussa Aava ja paras ystävä Omppu. Äiti antaa vauhtia, koska rengaskeinussa se ei kahdestaan suju. Kaverusten lempileikki lähtee käyntiin keinun heiluessa sateessa puolelta toiselle.

‒ Tää olis gluteeniton!

‒ Tää olis vehnä!

‒ Iik! Tää ei saa koskea siihen vehnään!

Sitten nauraakiherretään ja juostaan hiekkalaatikolle. Äidit löytävät itsensä puun alta sateensuojasta. Lapset kikattavat ja ottavat huput pois, koska ne haittaavat kakkujen tekemistä. Pojat hakevat kuormureilla kakkuja kyytiin. Sitten juostaan isolle kivelle.

Kivellä on lätäkkö. Ongitaan lätäköstä kaloja! Kun muut menevät sisälle lämmittelemään ja laittamaan perunoita kiehumaan, jäävät parhaat ystävät kastelemaan kukkia. Niinhän se Peppikin tekee.


Sivut