Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
46

Tehtiin pieni vajaan viikon reissu asuntoautolla täältä Tampereelta Savoon. Kävimme Pieksämäellä ja sieltä reissasimme Kuopioon. Juliuksella oli kaveri mukana reissussa.Meidän gluteenittomat ruokailut hoituivat helposti. Auton jääkaappi oli pullollaan kotoa mukaan otettua ruokaa, jota sitten itse valmistimme paikan päällä.

Olimme sopineet, että menemme mieheni ystävälle kylään Kuopioon yhdeksi yöksi. Mieheni oli kertonut, että minulla ja Juliuksella on keliakia, eikä heidän tarvitse tehdä meille mitään ruokia, kun kuljemme jääkaappi mukanamme.

Kun saavuimme perille, niin kahvipannu laitettiin kyläpaikassa porisemaan. Olin jo valmistautunut hakemaan vaniljapullat meille asuntoautosta, kunnes meille kerrottiin, että kääretorttu on tehty varta vasten perunajauhoista, jotta voimme syödä sitä. Voi kuinka siitä tuli hyvä mieli! Juliuksen puolesta erityisesti olin onnellinen, sillä hän pitää kääretortusta paljon enemmän kuin pullasta. Illalla vielä isäntäväki oli varustautunut meitä varten ruokatarjoiluun. Tarjolla oli herkullista uunissa haudutettua porsasta porkkana- ja lanttuhaudassa. Muutenkin kyläreissu oli mukava.

Pojilla oli polkupyörät mukana ja niillä sitten hurauttivat Kuopion keskustaan katsomaan vähän kartsalle. Torilta oli saanut herkullisen pehmiksen gluteenittoman vohvelin kera. Nam, kyllä olis mullekin maistunut. Sen siitä saa, kun ei viitsi lähteä pyöräreissulle.

Kotiin päin tullessamme ei ollutkaan sitten ihan onnistunut reissu syömisen suhteen ABC-asemalla. Tarjolla oli porsasta olutkastikkeessa ja merkitty G. Söimme sitä hyvällä ruokahalulla, kun oli helposti saatavilla noutopöydästä. Mulle sitten tulikin myöhemmin pahat mahaoireet. Olisi sitten pitänyt taas kerran vaan varmistaa varmistamisen jälkeenkin, että on varmasti gluteeniton. Onneksi Juliukselle ei tullut oireita siitä. Harmitti kuitenkin. Mun maha on muutenkin tosi herkkä ärtyvän suolen vuoksi ja maha voi oireilla mistä vaan, niin arvoitukseksi jäi, oliko ruoka sitten gluteenitonta vai ei.

Miksi aina kaikki pitää varmistaa? Miksei voi luottaa merkintöihin? Jotenkin turhauttavaa. Eikö teistä muistakin jatkuva varmistaminen ole stressaavaa ja rasittavaa? Aina saa jonossa aiheuttaa ruuhkaa kysymysten vuoksi. Olisi niin mukava voida vain luottaa. Toiveajattelua kai.

Ilmat suosivat meitä ihan kivasti, vaikka kesä onkin ollut vähän mitä on. Naamaankin sai vähän rusketusta.

Kiva on aina lähteä reissulle, mutta vielä mukavampi on palata kotiin. :)

 

 


Anonymous (ei varmistettu)
157

Välillä on vaikea keksiä, mistä kirjoittaisi keliakiaa käsittelevään blogiin. Kun ei se keliakia ole mikään juttu. Ei oma pähkinäallergianikaan ole mikään juttu, ihan arkinen ja tavallinen asia niin kuin sekin, että hampaat pestään aamulla ja illalla. Osa elämää, mitäs sen kummallisempaa.

Mitä keliakiasta sitten voisi kirjoittaa? Olen kirjoittanut Aavan keliakian löytymisestä (lue tästä), suhtautumisestamme keliakiaan, matkustamisesta keliakian kanssa (lue tästä) ja esimerkiksi Aavan yhden päivän ruuista (lue tästä). Tietenkin keliakia on ihan kaikkialla mukana. Ruokaostoksilla luemme jokaisen tuoteselosteen vaikka tuote olisikin tuttu, koska ainesosat voivat olla muuttuneet. Ravintolassa tarkkailemme, epäilemme ja kyselemme. Ystävien ja sukulaisten luona olemme rennosti, mutta tarvittaessa tarkistamme yhdessä. Vieraampien luo kylään mennessä tai esimerkiksi johonkin tapahtumaan mennessä, jossa saattaa olla kahvitarjoilu, varaudumme aina salaeväin. Jos Aavalle on jotain, keksi tai pulla pysyy kassissa. Jos ei ole, sanomme, että ei hätää, meillä on aina mukana jotain hyvää.

Emme oleta mitään. Emme vaadi mitään. En oleta, että pähkinäallergiani muistetaan. En oleta, että keliakia muistetaan tai että se tunnetaan. Minä en tiedä, miten diabeetikko syö ja lääkitsee itseään. En tiedä mitään reumasta enkä mistään syövästä. Kompastelisin varmasti, jos vegaani tulisi luokseni syömään. Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla vieraan ihmisen sairauden tai allergian asiantuntija. En pidä ajatusmaailmasta, jonka mukaan pitäisi loukkaantua verisesti, jos Aavalle ei olisi herkkupöydässä mitään. Rakkaat ystävämme ja sukulaisemme eivät koskaan jättäisi Aavaa huomioimatta, ja muille annamme anteeksi. Ei se mitään! Mutta ilahdumme, jos meiltä kysytään, mitä Aava voisi syödä. Parempi kysyä kuin hosua.

Ruuaksi saatamme ehdottaa, että tee vaikka joku keitto. Älä suurusta tai jos suurustat niin vaikka Maizenalla. Katso, että mausteseoksessa tai liemikuutiossa ei ole gluteenia. Tai tee vaikka kinkkukiusaus! Tee mikä tahansa ruoka, mitä yleensä teet, missä ei ole vehnää, ohraa tai ruista. Näin ei tarvitse ostaa mitään, mistä jäisi kuitenkin osa käyttämättä. Ei tarvitse ostaa leipää. Me voimme napata näkkärin mukaan. Jos ei ole avaamatonta levitettä tai vain leivontaan käytettyä voita (ei siis leivänmurusia) niin Aava syö paljaaltaan.

Jälkkäriksi jäätelöä, pakastealtaan Daimkakku, keksipohjainen juustokakku, johon vaihdat vain Digestivet tai muut keksit gluteenittomiksi, marenkikakku, kääretorttu perunajauhoista... Lue kuitenkin tuoteselosteet! Joissain jäätelöissä on esimerkiksi keksimuruja.

Me syödään kotona ihan tavallista ruokaa. Aavan ruuat ovat eri puolella keittiötä omalla hyllyllään, leivänpaahdin on oma, leikkuulauta on oma... Joskus teemme kaiken gluteenittomana, joskus meillä on monta kattilaa pöydässä. Puuroa tehdessä toisessa kattilassa on gluteeniton kaurapuuro ja toisessa tavallinen. Mitä tahansa teemme kahdessa versiossa niin aina ensin teemme gluteenittoman ja siirrämme sen syrjään ja sitten vasta tavallisen. Näin ei ole vaaraa, että tavallisesta roiskuu gluteenittomaan tai käytämme väärää kauhaa tai lastaa.

Jos jollain tavoin eroamme muista lapsiperheistä niin ehkä siinä, että tavoitteenamme on, että keittiömme on hysteerisen siisti aina. Ei yhtään murua, ei missään. Tämä ryhmäblogi sai nimensä bloggaaja-Elinalta, joka pyyhki keittiöstään gluteenimurusia ja mietti, miten nämä rakkaat murusemme saavat ympäri keittiötä näitä murusia, jotka ovat niin vaarallisia pikkumurenoinakin sille yhdelle pienelle perheenjäsenelle. Murusia, murenoita, arjen murusia.

Ihan tavallinen tyttö, mutta vähän erilainen ruoka kuin muilla. Aika usein keliaakikkolapsi joutuu kuitenkin jättämään jonkun herkun väliin, mutta sitten ostetaan tai kaivetaan kaapista jotain muuta hyvää tilalle. Kun herkutellaan, herkutellaan kaikki. Kun syödään sämpylöitä, sulatetaan Aavallekin pakastimesta oma sämpylä. Jos ostetaan muille riisipiirakoita, ostetaan Aavalle samalle se yli viiden euron riisipiirakkapussi (olen kaksi kertaa tehnyt itse gluteenittomia piirakoita, pitäisi taas jaksaa tehdä!). Ihan tavallinen juttu. 

Silti: kaipaamme yhä kipeästi vertaistukea! Aava suree jo nyt, että aikuisenakaan hän ei saa syödä gluteenia. Alle kouluikäinen keliaakikkotyttö läheltä Tamperetta, etsimme sinua Aavan ystäväksi!

Tekstin välissä tunnelmakuvia kesämökiltämme. Kyllä se kesältä näyttää vaikka ei hellettä olekaan.


Anonymous (ei varmistettu)
43

Olimme juuri viikon mummolassa ja kesämökillä Itä-Suomessa. Henrik ja Matilda olivat leirillä tunnin matkan päässä kesämökiltä ja minä tapasin ystäviäni kotikunnailla naapuripitäjissä. Suhasimme autolla leirin ja ystävien lisäksi kesämökin ja mummolan väliä ja kävimme shoppailemassa juhannusaleissa, syömässä ravintolassa sekä fiilistelemässä kesää Savonlinnan torilla. Kotipihaan päästyämme oli trippimittariin piirtynyt 1270 kilometriä. Huh! Onnea on tuntea rakkaita ihmisiä ja paikkoja ympäri Suomen, mutta ei haittaisi, että kaikki tärkeät tyypit olisivat ihan tässä rutistusläheisyydellä.

Saimme viettää yhden mielettömän kuuman päivän mökillä. Silloin istuimme tuntikausia rannassa lukemassa, leikkimässä hiekalla, saunomassa ja syömässä lähikaupasta löytämiämme Dominon kaltaisia gluteenittomia Cooky kakao-Doppelkeks -keksejä. Lapset myös uivat rohkeasti hyytävässä vedessä.

Muina päivinä sää oli juhannusviikolle uskollinen: 7‒15 astetta, vesisadetta ja rakeitakin, kovaa tuulta ja satunnaisia auringonpilkahduksia. Järjestimme paljon ohjelmaa, että ehtisimme tehdä kaikkea kivaa säästä huolimatta. Kun on paljon tekemistä ja aikatauluja ja mukana on lapsia, on vähän väliä samassa tilanteessa:

Hei mehän ei olla syöty mitään! No mutta haetaan sieltä sitten matkalla äkkiä jotain.

Niin. Haetaan äkkiä jotain lounasta kaupasta tai torilta ja syödään siinä sitten ja jatketaan matkaa. Haetaan kaupasta vaikka kolmioleivät. Öö ei haeta. Haetaan vaikka pasteijat. Ei. Täytetyt patongit? Ei. No mutta torilta lihapiirakat! No... kysytään. No entäs tuosta seuraavasta kojusta? Ai ei. Olisko teillä jotain gluteenitonta? Aha no eipä mitään.

No hei mutta siinä kylässä on kyllä pitseria! Oiskohan siellä? No en usko enkä uskalla mennä edes kysymään. Vaikka olisikin gluteeniton pitsapohja niin onko heillä varmasti eri pöytä ja puhtaat ottimet? Leviääkö jauhopöly? Ovatko täytteet varmasti puhtaita?

Niinpä. Niin sanottua tavallista ruokaa syövä voi hakea nopeasti jotain evästä kaupasta, mutta keliaakikko ei useinkaan voi. Tai voi hakea hedelmiä ja jugurttia, mutta kovin montaa muuta vaihtoehtoa ei pikkupitäjän kaupasta löydä, ellei sitten halua pelkkää näkkäriä. Torikahvilasta löysimme Aavalle riisipiirakan. Katselin, kun piirakan päälle levitettiin munavoita. Ensin veitseen munavoita, sitten veitsellä munavoin levitys ja samalla veitsellä lisää voita astiasta piirakan päälle. Olikohan samalla tavoin levitetty gluteenipiirakkaankin munavoita niin, että gluteenipiirakan murusia oli siirtynyt munavoihin? Avasin suuni, kun sain hymyilevältä nuorelta naismyyjältä piirakan eteeni tiskille.

‒ Anteeksi, mutta onko tuota munavoita käytetty myös tavalliseen piirakkaan?

‒ Ei ole, meillä on ihan puhtaat tuotteet erikseen, tuli vastaus yhä hymyn kanssa.

Aloin melkein itkeä, kun olin niin kiitollinen siitä, että keliakia otettiin niin vakavasti enkä saanut vihaista vastausta kyselyihini, joita esitän aina, kun gluteenittomuus epäilyttää.

Tämä oli se torilta päin katsoen ensimmäinen, vasemmalla oleva koju, suosittelen!

Mitä erikoista näet yllä olevassa keliaakikon kesäherkkukuvassa? Niin, vohveli! Lupasimme Aavalle kauppareissulla jäätelön ja hän tottuneesti odotti saavansa Eskimo-puikon.

‒ Äiti apua, tässä on vohveli, hän alkoi huutaa kassalla saatuaan jäätelön käteensä.

‒ Nii-iin, se on gluteeniton vohveli.

‒ Gluteeniton vohveli! Onko se gluteeniton vohveli?, hän huusi ja melkein hyppi ilmaan riemusta, vaikka istuikin ostoskärryssä. Tämän jälkeen hän toisteli kauan, että "sisko ja veli luulee, että minä söin tikkujäätelön, mutta eeeee-i, minä söin TÖTTERÖN!".

Keliaakikko läheisineen on pienestä onnellinen.

Tuo jäätelö oli siis Aavan ensimmäinen tötterö marraskuussa tulleen diagnoosin jälkeen. Ihan helposti tuutteja ei löydä ainakaan pikkukaupoista, mutta kyllä niitä on. Tästä Keliakialiiton listauksesta löytyy gluteenittomat jätskiherkut pienille ja isoille.

Nyt puretaan laukkuja ja pohditaan, mitä gluteenitonta leivotaan tällä viikolla ystävän tullessa kylään alkuviikosta ja Henrikin 9-vuotissynttäreille loppuviikosta. Kiva viikko tulossa!

 

 

 

 

 

 


Sivut