Olet täällä

Arjen murusia

Blogi lapsen keliakiasta ja perhe-elämästä
Anonymous (ei varmistettu)
0

Lastenkasvatus perustuu huutamiseen. Ei tietenkään paremmissa piireissä eikä oppikirjojen mukaan eikä neuvolassa tunnustaen. Mutta kyllä se ihan oikeasti perustuu. Ei ehkä karjumiseen, mutta tiukkaan äänensävyyn puhumiseen, vastausten huutamiseen, tappeluun puuttumiseen ääntä käyttäen. 

Meillä on ollut vähän flunssaa, ja yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta menetin ääneni lauantai-iltana. Oli helppo ajatella, että äitienpäivän kunniaksi en karju, huuda enkä raivoa kenellekään, koska ei lähtenyt pihaustakaan. Kuiskaamaan pystyin, mutta sehän on kauheaa äänihuulille, joten yritin pysyä keskusteluissa ja muissa päivän touhuissa ilmein ja elein. On aika vaikeaa puuttua tarkoittaen, että lopeta heti, varo!, päästä heti irti, se oli siskolla ensin, nyt omaan huoneeseen, jos et osaa nätisti leikkiä, kun voi osallistua vain kuiskien ja käsiä vinhasti heiluttaen.

Kahden kerroksen talossa huomaa selkeästi, että huutaminen on avainasemassa arjen sujuvuudessa. Äitiii! Äitiii! Tuutko käymään täällä! No laitan täällä kahden suljetun oven takana ensin nämä pyykit koneeseen, mutta ei ole väliä kuiskaanko vai yritänkö vain telepaattisesti siirtää ajatusta päähäsi, nyt en tule etkä kuitenkaan kuule. Äitiii! Tuutko! No laitan nämä pyykit. Äääää-iiii-tiii-iii-iiiii, TUU TÄNNEEEE! Ja samaan aikaan toisessa kerroksessa Äitiii, missä on mun pyöräilykypärä? No olisko siellä, minne se kuuluukin, mutta ethän kuule kuiskaustani ja laitan nyt nämä pyy...Voitko kertoo minne oot laittanu mun KYPÄRÄN? ÄITIIII!!

Sen verran hyvää siinä oli, että lapset alkoivat kuunnella minua, kun lopulta muistivat, että en voi huutaa. Oli pakko pysähtyä ja katsoa, mitä äiti kuiskii. Hekin alkoivat kuiskia eivätkä illalla enää huutaneet huoneesta toiseen.

Lauantaina oli onneksi vielä ääntä, kun saimme kummitytön perheineen kylään. Matilda leipoi meille gluteenitonta porkkanakakkua  (tällä ohjeella) sekä gluteenitonta suklaa-juustokakkua (ohje lopussa).

Lauantaina oli Aavan tanssiopiston kevätnäytös. Hän tanssi ensin oman esityksensä pienenä sammakkona ja hivuttautui sen jälkeen koko ajan lähemmäksi lavaa. Lavan edessä pieni tanssityttömme antoi musiikin viedä ja tanssi koko show´n ajan mukana. Välillä oli pakko käydä kieltämässä, kun niin innostui. Onneksi siellä oli muitakin eturivin bailaajia eikä siis haitannut. Nauratti vain. Aavaa harmitti aika lailla olla sammakko, kun balettiryhmät saivat sipsuttaa ihanissa röyhelöissä lavalla. Toivottavasti saamme hänelle paikan balettiin syksyksi!

Äitienpäivänä sain sängyn täyteen rakkaita sekä lahjoja. Ihania kortteja ja lahjoja olivat tehneet kerhossa ja koulussa ja hyvin olivat säilyttäneet salaisuuden, pieninkin, jolta sain itse tehdyt korvikset. Henrik oli tehnyt kirjanmerkin ja Matilda käsilaukkukortin, jonka taskusta löytyi monta upeaa lahjakorttia, jotka saan käyttää kotitöihin. Erityisesti hymyilytti sanamuoto "Lupaan hoitaa mukisematta Aavaa".

Äitienpäivälounasta nautimme toiveeni mukaan läheisellä rannalla nuotion äärellä. Upea päivä! Onnea vielä kaikille äideille sekä heille, jotka toivovat tulevansa äidiksi!

 

SUKLAA-JUUSTOKAKKU

125g gluteenittomia Digestive-keksejä

n. 50g voita

125g tummaa suklaata (Pandan suklaat gluteenittomia)

2 liivatelehteä

tilkka vettä

2dl vispikermaa

2 munaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3/4dl sokeria

 

Murenna keksit, sulata suklaa, sekoita, laita irtopohjavuokaan. Vuokaan voi laittaa esim. Elmu-kelmua, että kakku ei tartu vuokaan.

Laita liivatteet runsaaseen kylmään veteen. Erottele valkuiset ja keltuaiset eri astioihin. Sulata suklaa. Vaahdota kerma. Vaahdota valkuaiset pysyväksi vaahdoksi. Sekoita tuorejuusto, sokeri, keltuaiset ja suklaa.

Kiehauta tilkka vettä, purista liivatteista vesi ja lisää kiehuvaan veteen liivatteet. Kun liivatteet ovat sulaneet, kaada ohuena nauhana heti tuorejuustoseokseen. Sekoita. Lisää kumpikin vaahto. Sekoita, älä vatkaa. Kaada pohjan päälle ja pidä yö jääkaapissa.

 

 


1

Vappu meni, mutta ajattelin silti jakaa teille tosi helppotekoisten munkkien ohjeen. Tein näitä vapuksi, ja tämä tarjoilulautasellinen hupeni nopeasti. Näitä on mukava tehdä vaikka lastenkutsuille, mökkivieraille tai muuten vain herkutteluun. Ja parhaimmillaan ne ovat tietenkin ihan tuoreina.

Ohje on Marjo Jokisen ja Leila Kekkosen verrattomasta Hapanimelästä sacherkakkuun -kirjasta (Otava, 2004), joka meillä ainakin on sellainen gluteenittoman leivonnan perusteos, jonka reseptejä hyödynnän miltei viikottain.

 

Munkit, noin 20 kpl

3 dl maitoa tai vettä

25 g hiivaa

1 rkl jauhettua kardemummaa

½ dl sokeria

1/4 tl suolaa

1 rkl sitruunamehua

1 tl raastettua sitruunan kuorta

2 munaa

7 dl gluteenitonta jauhoseosta

Paistamiseen öljyä

Kierittelyyn sokeria

 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.

Lisää taikinaan muut aineet ja vatkaa sähkövatkaimella 3 minuuttia.

Kohota taikina lämpimässä kaksinkertaiseksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja kokeile öljyn lämpötila taikinapalalla.

Nostele kahden lusikan avulla taikinakokkareita kypsymään kuumaan rasvaan. Paista kullanruskeiksi, käännä reikäkauhalla ympäri paistamisen puolivälissä.

Nosta munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle ja valuta liiat rasvat pois. Kierittele sitten munkit sokerissa.


Anonymous (ei varmistettu)
7

Tyttö saa kutsun koulukaverinsa syntymäpäiville. Ekaluokkalaisen käsialalla kirjoitetun kutsun lopussa lukee: "ilmoitathan allerkioista". Lähetän viestin syntymäpäiväsankarin äidille: "Kiitos synttärikutsusta, Adalmiina on tulossa. Tytöllä on keliakia, syö siis vain gluteenitonta. Onko hankala järjestää...?" Viesti on arviolta noin kymmenes samalla sabluunalla muotoiltu. En halua olla hankala, ja toisinaan tarjoudun jopa huolehtimaan itse tyttären gluteenittomista herkuista. Tällä kertaa jätän tarjouksen esittämättä, mutta yritän muuten kuulostaa sovittelevalta.

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: "Ei oo. Kiva kun tulee!"

Ei oo. Siis mitähäh?! Minulla on tarve jatkaa vielä keskustelua. Siis vehnä, ohra ja ruis. Eikä sitten pienintäkään murusta. Haluaisin puhua suolinukasta ja kertoa, mitä tapahtui, kun tyttö epähuomiossa sai päiväkodissa vehnäjauholla leivitettyä kalafilettä. Oksennusta voi tulla aluksi paljon ja vauhdilla. Soita vain heti, niin tulen hakemaan tytön. Heikotus voi kestää useamman tunnin. Ja tiesithän, että suolinukan palautuminen ennalleen voi viedä jopa puoli vuotta!

Kiva kun tulee! Nielen kauhuskenaariot ja päätän luottaa ihmisen sanaan: ei oo hankalaa.

Juhlapäivänä olen töissä. Mies vie tytön autolla. Käsken muistuttaa keliakiasta vielä ovella. Että tässä on nyt se gluteeniton tyttö. Että tämän kanssa sitten tarkkana. Työpaikalla vilkuilen puhelinta. Täällä sattui semmoinen pieni vahinko, että... Soittoa ei kuulu. Illalla kyselen syntymäpäivistä. Että oliko kivaa. Että mitäs touhusitte. Ja mitäs vielä muuta. En halua paljastaa epäluottamustani, ja menen ruoka-aiheeseen vasta lyhyen johdannon jälkeen. "No, mää söin kääretorttua ja sipsiä ja vaahtokarkkia." "Joo, oli hyvää." "Äiti, määkin haluan omille synttäreille vaahtokarkkia!"


Sivut