Olet täällä

0

Näillä korkeuksilla ei juuri näy viljapeltoja eikä juuri kuule havinaakaan.

Ohraa täälläkin viljellään rieskajauhoiksi. Eipä tarvise enää yrittää rieskanleipomista, jotain iloa täytyy olla keliakiastakin. Sata vuotta sitten näilläkin selkosilla syötiin pettua.

Vilja, jyvät, viljelys, sadonkorjuu - sanoja vilisee puheessa vertauskuvina. "Kun korjaaja niittää kypsää viljaa...", tämä värssy on tullut tutuksi hautajaisissa.

Pari päivää sitten minulla oli selkeä ajatus mistä kirjoitan: Kaikkien henkilöiden, joilla on lähisuvussa keliakiaa, kannattaa tehdä pikatesti.

Mutta "Yks hallayö voi viljan kaataa..." Vahva ajatukseni horjui, kun kuuntelin radio-ohjelman terveiden ihmisten liiallisesta tutkimisesta ja testaamisesta. Ymmärtääkseni tässä oli kysymys kuitenkin geenitesteistä ja seulonnoista.

Keliakia-pikatesti maksaa parikymppiä. Sen saa apteekista tai netistä joka peräkylällekin. Testin tekeminen on helppoa ja nopeaa. Minä tosin ihmettelin ensin, mikähän on lansetti. Minulla testi oli kaapissa vuoden ennen kuin uskalsin tehdä sen. Enkä ollut uskoa silmiäni, kun vastaus oli positiivinen.

Pikatesti on tosi luotettava, jotain 98%. Terveydenhoitoalakin voisi siirtyä uudelle vuosituhannelle, säästyisi resursseja muihin tutkimuksiin. Taidanpa olla toisinajattelija.

Ehkä ihmiset hyötyisivät keliakian varhaisesta toteamisesta. Kun suolinukat häviää, tulee jotain oireita. Itse luulin olevani kunnossa.

Tosin oli kummallista, että joskus ei haluttanut syödä muuta kuin vaniljakastiketta, kaikki oli niin väkevää.

Väkevästä puheen ollen.  Eilen keksin hyvän aamupalan, kun jääkaapissa oli tyrnimehua ja luonnonjukurttia. Lisäksi laitoin vielä tyrnirouhetta ja jotain makeutta. Makeuttajia on niin paljon, hienointa olisi varmaan palmusokeri. Olipa ihan hyvää ja kaunistakin.

 

Lisää uusi kommentti