Tänään leivoimme kiireessä Henrikin huomisille kaverisynttäreille. Minä, Henrik ja Matilda yritimme tehdä turkinpippuri- ja mansikkamarenkeja eri ohjeita yhdistellen, mutta ne menivät kaikki roskiin. Huoh, tuntien työ. Ei todellakaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Leipomissession jälkeen tein vielä meille pitsaa - kiireessä, koko perheen ollessa jo tosi nälkäinen. Teen joka kerta pitsapohjan eri reseptillä, koska en ole vielä löytänyt täydellistä pohjaa. Äkkiä vain pohja, sitten täytteet: lapsille kinkkua ja ananasta, aikuisille ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja rucolaa. Pitsa uuniin, nopea salaatti ja perhe pöytään.

Kaiken tämän keskellä mies pyörähti keittiössä ja tokaisin hänelle, että "en ehtinyt alkaa säätämään mitään gluteenipitsaa". Mies sanoi, että ei se mitään, ei tartte ollakaan. Kun olin tuon sanonut, pysähdyin.

En ehtinyt alkaa säätämään mitään gluteenipitsaa. Vehnäjauhopitsaa.

Aavan diagnoosista on seitsemän kuukautta, ja jo kauan gluteeniton on ollut meille se normaali, se helppo, se tutumpi jo joissain ruuissa. On paljon helpompaa, nopeampaa ja keliakiaturvallisempaa tehdä vain yhdenlainen leipomus. Mies on meillä se pääkokki, ja hänkin tekee kaiken suoraan gluteenittomana.

Pitsa hupeni niin nopeasti, että en ehtinyt ottaa kuvaa. En äkkiä keksi, mistä Aava on joutunut keliakian takia luopumaan, mistä ei löytyisi gluteenitonta versiota. Keksittekö te?

PS. Löytö perjantailta: Punnitse & Säästä myy gluteenittomia pasta-annospusseja ja suklaamuroja!