Olet täällä

0

Sain diagnoosin ihokeliakiasta vuonna 1989 sairastettuani tautia arviolta noin kahdeksan vuoden ajan. Vielä tuntematonta ihosairautta hoidettiin erilaisilla ruokavalioilla (välillä en saanut syödä tomaattia, toisinaan karsittiin pois jotain muuta), ihorasvoilla ja välillä kiellettiin uimahallissa käyminenkin. Kun diagnoosi viimein saatiin, oli olo helpottunut. Pienellä paikkakunnalla itselle sopivien tuotteiden määrä oli hyvin rajallinen ja ruokakauppiaalta saatu monistettu reseptinippu oli kultaakin arvokkaampi ja säilössä edelleen.

Melko pian suuntasin isommille paikkakunnille ja haeskelin sieltä sopivia jauhoja ja ruokia. Asian Food -tyyppiset ruokakaupat olivat suosikkejani ja niistä löytyikin silloin eksoottisilta tuntuvia tuotteita kotona kokeiltavaksi. Jos olisin tiennyt nykyisten lähikauppojen valikoimista olisin varmasti lentänyt pyrstölleni.

Tutkimusmatkani jatkuu edelleen. Nykyisin eräs suosikkini on Ekokauppa Ekolo, josta löytyy eteenkin leipien puolelta maukkaita ja ravitsevia vaihtoehtoja. Pitkäaikainen suosikkini on Masajon Jaksamisleipä, jossa on ravintokuituakin ihan mukavasti. Uutena tuttavuutena olen maistellut Lifefoodin luomu porkkanakeksejä. Niissä päästään ravintokuidussa jo 15 % mallikkaaseen määrään.

Näillä makuretkilläni mm. leivän määre on ehkä hiukan muuttunut siitä, mikä perinteisesti luokitellaan leiväksi. Täytyy myöntää, että lähikaupan gluteenittomista leivistä pidän eniten näkkäristä. Vielä en ole löytänyt lapsuudesta tuttua kuohkeaa ja maukasta leipää, mutta ehkäpä törmään siihen ennemmin kuin uskonkaan.

Lisää uusi kommentti