Olet täällä

1

Meillä on nyt ihan uusi arki. Muutimme tänne Pirkanmaalle kesällä 2014, ja nyt vihdoin löysin töitä tässä viestintäalan vaikeassa työtilanteessa. Onkin nyt ihan uutta, että koko perhe lähtee aamulla aikaisin ja kotona ollaan kaikki vasta päivällisaikaan.

Aava oli jo syksyllä pari päivää viikossa opettelemassa päiväkotielämää minun kirjoitustöiden ja työnhaun ajan, joten sillä tavalla muutos ei ollut iso hänelle. Vaikka olihan se nyt kuitenkin iso muutos: pitkän joululoman jälkeen viitenä päivänä viikossa pitkä päivä. Onhan se rankkaa.

Muutakin uutta kuuluu: toinen blogini Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen valittiin tammikuun alussa mukaan Kaksplussan blogiverkostoon! Nyt yritän sitten iltaisin ehtiä ottamaan lapsia syliin ja viemään luistelemaan, käymään kaupassa, tekemään ruokaa ja siivoamaan, käymään jumpassa ja kuntosalilla sekä kirjoittamaan aikaisempaa aktiivisemmin kahta blogia. No, pikkujuttu...

Mitä tulee gluteenittomiin uutisiin niin Aavan kanssa sujuu kaikki hienosti. Hän syö yhä kuin hiirulainen, mutta kasvaa kovasti koko ajan eikä mieti tai vastusta yhtään ruokiaan. Minä sen sijaan totesin joulun jälkeen kahden vuoden jossittelun jälkeen, että kyllä se nyt oli tässä. Oli diagnoosi mikä hyvänsä, minulle ei gluteeni käy.

Minulta on katsottu kolme kertaa keliakian vasta-aineet verestä. Ne ovat olleet aina negatiiviset enkä sitten ole käynyt yksityiselläkään tähystyksessä. Oireita minulla on ollut jo kauan ja monenlaisia. Diagnoosini on IBS, johon kai sitten tyydyn. Laajoissa allergiakokeissa minulta löytyi reaktioita oikeastaan kaikkiin mahdollisiin viljoihin. Niin tai näin, fodmap-ruokavalio on minulle helppo, koska gluteenittomuus on meille arkea. Laktoositon olen ollut jo 15 vuotta.

Ainoa asia, mikä tuollaisessa fodmap-ruokavaliossa on huonoa keliakiaa sairautena ajatellen, on se, että osa sitä noudattavista voi joskus käyttää gluteenituotteita. Välttämättä ei tapahdu mitään kurjaa, vaikka ottaisi joskus palan täytekakkua. Trendigluttaajille ja muille gluteenia välttäville jauhopöly ja murenat eivät ole vaarallisia, mutta keliaakikoille ne ovat.

On aina yhtä järkyttävää kuulla esimerkiksi tarjoilijan kysyvän, että kuinka herkkä keliaakikkomme on gluteenille. Gluteenittomuudessa ei saisi olla kenelläkään asteita, sen olisi aina oltava puhtaasti joko tai.

Gluteenittomuus on minulle yhtä kuin hyvä olo. Toisaalta kuitenkin mietin usein tähystystä siksi, että nyt voin kuitenkin joskus maistaa sitä tavallista kakkua. Jos tämä onkin keliakiaa, en tietenkään maistaisi. Jos IBS, voin joskus maistaa. Teenkö siis pahaa tuhoa itselleni, jos en ole sairaan tarkka koko loppuelämääni? Jos tämä ei ole keliakiaa, ei tarvitse olla sairaan tarkka vaan voin selviytyä paremmin esimerkiksi sosiaalisista tilanteista ottamalla joskus keksin tai pullapalan.

Toistaiseksi kukaan lähisuvusta ei ole saanut vasta-ainetestistä positiivista tulosta.

Arki sujuu kuitenkin hyvin. Arkemme murusina tarjoilen kaksi kuvaa: lauantaiaamun banaaniletut sekä raivon, joka syntyy siitä, että luistimet eivät tottele. Semmoista se joskus on.

Tunnisteet: 
gluteenittomuus

Kommentit

Onnittelut työpaikansaannista!! Ei varmasti ole itsestäänselvää tänäpäivänä, etenkään viestintäalalla. Ja tsemppiä sulle toimivan ruokavalion löytämiseen. Kannattaa ehdottomasti kuunnella omaa kehoa ja jättää gluteeni pois, vaikka diagnoosia keliakiasta ei olekaan saanut, mutta oireita on. Toivottavasti löydät mieltä rauhoittavan ratkaisun asiaan.

Lisää uusi kommentti