4.-10.9 vietetään keliakiaviikkoa teemalla "Kaikki syömään! -gluteenitonta turvallisesti". Kun minulla lähes kymmenen vuotta sitten todettiin keliakia, pidin jotenkin itsestäänselvänä, että voin huoletta syödä myös kodin ulkopuolella. Olin diagnosointihetkellä 14-vuotias. Sopeuduin keliakiaan nopeasti, joten kai ajattelin, ettei se muuallakaan ole ongelma. Vasta myöhemmin ymmärsin, kuinka vähän ihmiset saattavat tietää keliakiasta. Tai kuinka helposti se sekoitetaan vilja-allergioihin ja -yliherkkyyksiin tai jopa laktoosi-intoleranssiin. Monet ovat ravintoloissa varmistettuaan annoksensa gluteenittomuuden, saaneet vastaukseksi "ei siinä ole maitoa". 

Kaikki ne kerrat, kun olen diagnoosini jälkeen vahingossa syönyt gluteenia, on ollut omia virheitäni. Viimeisin sattui reilu kaksi vuotta sitten. Olen tainnut olla onnekas niiden suhteen. En ole koskaan saanut ravintoloissa väärää annosta, enkä ystävieni luona vahingossa syönyt jotain sopimatonta. Välillä on ollut läheltä piti -tilanteita. Esimerkiksi vielä kotona asuessani söin kerran melkein lohkoperunoita, joissa olikin vehnäjauhoa. Se huomattiin juuri ennen kuin olin lappamassa perunoita lautaselleni. Välillä huomaan etenkin kodin ulkopuolella olevani valppaampi ruuan gluteenittomuuden suhteen, mutta toisinaan ne vaarat piilevätkin omassa huolimattomuudessa.

Aina ei riitä, että keliaakikko itse tuntee sairautensa. Ruokailut ovat usein sosiaalisia tapahtumia, joissa keliaakikko saattaa helposti tuntea olevansa muiden armoilla. Itse välillä mietin esimerkiksi kylässä ollessani, että kuinka paljon kehtaan varmistella tarjoilujen gluteenittomuutta, jos aihetta epäilyyn on. En halua tulla tulkituksi epäkohteliaana. Yritän ajatella asiaa niin, että jos luokseni tulee ruoka-aineallergikko tai ihminen, joka hoitaa jotakin sairauttaan tietynlaisella ruokavaliolla, niin toivoisin hänen varmistelevan laittamieni tarjoilujen sopivuutta itselleen. En haluaisi vahingossakaan aiheuttaa kenellekään huonoa oloa tai jopa hengenvaaraa.

Keliakiaviikko on hyvä keino lisätä keliakian näkyvyyttä ja tehdä sitä tunnetummaksi. Kaikilla on oikeus turvalliseen ruokailuun. Keliakiaviikko kannustaa tutustumaan gluteenittomuuteen ja ottamaan sen huomioon tilanteissa, joissa joku tarvitsee gluteenittoman annoksen. Jos keliakia ei ole itselleen arkipäivää, voi vaikka ottaa haasteeksi elää gluteenittomasti 3-7 päivää. Olen pohtinut tekeväni niin vegaanisen ruokavalion kanssa, sillä haluaisin ymmärtää paremmin sen ruokavalion saloja. 

Aion viedä johonkin kahvilaan Keliakia-lehden mukana tulleen lapun, jossa kerrotaan, kuinka yritys voi saada lisätietoa keliakiasta. Nykyään gluteenitonta syötävää ostavat yhä useammat asiakkaat. On hienoa, että gluteenittomuus on enemmän tapetilla, sillä se usein lisää myös tietoa keliakiasta. Mitä ajatuksia keliakiaviikko Sinussa herättää?

- Nora