Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
52

Se oli maaliskuun puoliväli, kun tikussa loisti kaksi iloisen punaista viivaa vessakäynnin jälkeen. Olin raskaana, varovaisesti. Erittäin varovaisesti. Takana oli kaksi keskenmenoa puolen vuoden sisään. Ne olivat saaneet ajatukset laukkaamaan. Mistä johtuu, ettei tämä onnistu? Onko minussa tai meissä jotain vikaa vai onko tämä tosiaan vain huonoa tuuria? En voinut olla miettimättä myös keliakian osuutta keskenmenoihin, vaikka olin ollut jo vuosikymmeniä tiukalla dieetillä ja vasta-aineetkin ovat luonnollisesti nollassa. Tutkimusten mukaan keskenmenot saattavat johtua nimenomaan hoitamattomasta keliakiasta, mutta luonnollisesti sitä tulee miettineeksi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Keskenmenot ovat yhteiskunnassamme jollain tavalla tabu. Niistä ei puhuta, eikä niihin oikein osata suhtautua. En itsekään erityisesti kuulutellut asiaa, mutta läheisimmät toki tiesivät ja olenkin puhunut ongelmista avoimesti. Yllätyin siitä, kuinka yleisiä ongelmat raskautumisessa tai raskaudessa itsessään ovatkaan.

 

 

Tiesin jo raskauden alkuvaiheessa, että raskauden myötä tulee myös ruokavalioon joitakin uusia muutoksia. Tai oikeastaan, että on ruokia tai ruoka-aineita, joita ei suositella syötävän koko raskauden aikana. Tämä ei tuntunut keliaakikosta enää missään! Tai ehkä kuitenkin vähän, sillä itse olen ottanut kiellot ja rajoitukset hyvinkin tosissani, muiden mielestä varmaan välillä vähän liiankin tosissaan. Keliaakikkona sitä on kuitenkin tottunut olemaan tarkka ja mitäpä sitä ei tekisi raskauden hyvän kulun eteen! En silti voi olla miettimättä tällä hetkellä muun muassa kylmäsavulohta tai vaikkapa vuohenjuustoa erityisellä lämmöllä...

Raskauden puolenvälin jälkeen minulla todettiin sokerirasituskokeessa raskausdiabetes. Arvot olivat hyvinkin korkeat, vaikka söin terveellisesti, olen normaalipainoinen, enkä herkutellut normaalia enempää. Lisää huolta, lisää tarkkailua. Ei haittaa, tänne vaan! Toki tässä vaiheessa kävi taas mielessä keliakian ja diabeteksen mahdollinen yhteys. Kävi myös mielessä, mahdanko tulevaisuudessa sairastua diabetekseen pysyvästi, vai onko tämä vain raskaudesta johtuva ”poikkeustila”. Sain kotiini verensokerin mittaukseen tarkoitetut välineet ja olenkin lähes joka päivä sokereitani mittaillut. Arvot ovat pysyneet hyvinä. Tosin syöminen on otettava nykyään melkoisen tosissaan! Yksikin liian pitkä väli syömisissä ja olosta tulee todella huono ja heikko. Jää nähtäväksi, miten arvot käyttäytyvät raskauden ja synnytyksen jälkeen.

 

 

Hoitamatonta keliakiaa sairastavalla on tutkimusten mukaan suurempi riski ennenaikaiseen synnytykseen tai pienikokoiseen vauvaan. Itse olen käynyt ultrissa hieman useammin, koska pikkuisen kasvu näytti jossain vaiheessa hieman hidastuneen. Arvatkaapa vain, epäilinkö tässäkin vaiheessa keliakian mahdollisuutta pienikokoisuuteen? Kyllä vain! Tosin seuraavassa ultrassa pikkuinen olikin jo ottanut kasvupyrähdyksen ja edelleenkin keliakia on hyvin hoidossa, joten tämänkin teorian voinee osaltani heittää mahdollisesti romukoppaan?

Raskauden aikana on myös erityisen tärkeää pitää huoli vitamiinien, foolihapon, raudan ja kuidun saamisesta. Tähän voisi heittää keliaakikolle erityisen ison huutomerkin! Itse olen koittanut pitää huolta tästä osiosta syömällä monipuolisesti ja muistamalla syödä vitamiineja päivittäin. Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten nämäkin arvot ovat olleet erityisen suurennuslasin alla koko raskauden ajan. Myös rautakuurit ovat välillä tulleet tarpeeseen, eikä hemoglobiiniarvoissa tälläkään hetkellä juurikaan juhlimisen aihetta ole.

Kuulostaapa näin kirjoitettuna hiukan raskaalta, kirjaimellisesti! Olen kuitenkin kaikesta huolimatta nauttinut näistä yhdeksästä kuukaudesta täysillä, vaikka elämä onkin aina välillä heittänyt niin pieniä kuin suurempiakin vastoinkäymisiä eteen matkan aikana. Ja arvatkaapa mitä, huomenna on the day, laskettu aika! Suurin koetus on vielä edessä, eikä tässä vieläkään oikein uskalla huokaista helpotuksesta. Toivottavasti kaikki kuitenkin menisi hyvin...

 

 

Voitte ehkä kuvitella, että täällä alkaa jo vähän jännittää..

 

Terveisin: Niina

Tunnisteet: 
raskaus

Kommentit

Ole huoletta, minulla on neljä aikuista lasta ja keliakia. Paljon myös muita sairauksia. Keskenmenojakin on ollut kolme. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja usko raskauteesi etkä murehdi turhia.
Kiitokset sinulle ihanasta viestistä :)
Ihana uutinen! Onneksi kaikki on nyt kuitenkin mennyt hyvin! Kerro sitten blogiinkin suuret uutiset!
Kaikki meni loppujen lopuksi oikein hyvin. Ja uutisiakin ehdin juuri kirjoitella! :)
Minullakin keliakia huomattiin lapsettomuuden kautta. Ei muuten olisi varmaan edes tajunnut testauttaa, vaikka oli kyllä muitakin oireita lapsettomuuden lisäksi. Gluteenittomalle siirryttäessä kesti vielä reilu puolitoista vuotta ennenkuin raskaus lopulta alkoi, mutta nyt sitten raskaus on mennyt todella loistavasti ja vauva kasvaa jopa vähän yläkäyrällä. Suuri huoli vain aina siitä jos saisikin gluteenia, että mitä se tekisi vauvalle :S
Hienoa, että mahdollinen syy lapsettomuuteen löytyi ja olet onnellisesti raskaana. Toivon kaikkea hyvää sinulle! :)
Sain esikoisen 25- ja hänelle sisaruksen 30- vuotiaana. Nyt olen suunnattoman kiitollinen kun heistä. Raskaudet alkoivat lähes heti kun oli tarkoituskin. Keliakia todettiin minulla 48-vuotiaana. Lapseni olivat syntyessään pieniä, mutta terveitä ja nyt he ovat jo aikuisia. Iho-oireet läksivät kahdessa vuodessa ja voimat palasivat kolmessa vuodessa. Ihanaa kun väsymykselle ja moninaisille oireille löytyi syy. Paljon onnea sinulle ja pienokaisellesi. Hienoa että sinulla on jo nyt oikea ruokavalio, se sairaan tarkka. Tai oikeastaanhan keliakia on ominaisuus meissä kuten siniset silmät. Tai ne, jotka pian sinua katsovat.
Kiitos kommentistasi! Näinhän se on.. en itsekään pidä keliakiaa oikeastaan sairautena, vaan nimenomaan ominaisuutena, joka sattuu vain kuulumaan minuun. Se ei silti sulje pois sitä, että otan keliakian erityisen tosissaan! Hyviä uutisia ehdinkin jo kirjoittaa blogiin :)!
https://buysildenshop.com/ - what is viagra like
http://buystromectolon.com/ - ivermectin tablets buy online
Viagra
buy finasteride 1mg
msd stromectol
buy cialis usa
http://buytadalafshop.com/ - cialis and viagra sales
http://buypropeciaon.com/ - Propecia
http://buylasixshop.com/ - Lasix
buy priligy 30 mg x 10 pill
Zithromax
Plaquenil
http://buyplaquenilcv.com/ - Plaquenil
Lasix
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/jBGJufF844NJc88x https://sites.google.com/view/AYYBiCCG1h2VeBXI
https://buyzithromaxinf.com/ - Zithromax
http://buyneurontine.com/ - Neurontine
Prednisone
is gabapentin an opioid
https://prednisonebuyon.com/ - Prednisone
lasix renogram
Cialis
propecia online pharmacy new york
generic 5mg cialis best price
Stromectol
Viagra

Sivut

Lisää uusi kommentti