Olet täällä

0

Heips. Nyt meidän perheessämme on kovin jännittynyt tunnelma, nimittäin mun veljeni kävi keliakia vasta-aine kokeissa. Henkka olisi jo kolmas meidän perheestä, jolla on keliakia. Meidän suku on täynnä keliakiaa, sillä äidin veljellä ja tämän pojalla on myös keliakia. Tämä on hyvinkin outoa, sillä äidin äitillä ei ole keliakiaa. Tietysti teoriassa on mahdollista, että äidin isällä oli keliakia, jota ei osattu vielä tuolloin diagnosoida. Äidinisä kuoli siis 30 vuotiaana.

Mitä tunteita tämä sitten herättä minussa? Olen tietysti innoissani jollain tasolla. Harmittaa veljen puolesta sillä tämä muuttaa Amsterdamiin opiskelemaan. Kuinka hyvin siellä gluteenittomuus tunnetaan on kysymysmerkki. Toisaalta on kiva, että on taas yksi uusi ihminen jolle voi jakaa tunteita keliakiasta ja puhua ruokailuista. Meidän keittiöstä tulee taas vähän hygieenisempi kuin ennen.

Lupauduin jo kuskaamaan mahdolliseen tähystykseen sillä Henkka oli niin avulias oman tähystykseni kanssa. Jouduin jäämään poliklinikalle nukkumaan tähystyksen jälkeen. (Postaukseen pääsette tästä mikäli haluatte lukea.) Henkka odotti kärsivällisesti väliaikatietoja ja milloin tulla hakemaan minut kotiin. Lisäksi Henkka kävi vielä kanssani verikokeissa saattajana, kun en saanut lähteä yksin.

Minkälaisia tunteita tai ajatuksia teillä on herännyt jos joku perheenjäsenenne on sairastunut keliakiaan?

Lisää uusi kommentti