Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
1

Siis messuihin. Mitä ihmettä? Olen odottanut messuja niin paljon. En ole ikinä kuulunut näin ainut laatuiseen yhteisöön. Odotan todella messualueella pyörimistä, bloggaajia, Noraa, Paulaa, Minnaa ja Hannaa. Samoin paneeli keskustelut kuulostavat mielenkiintoisilta, sillä itse olen miettinyt paljon gluteenitonta ruokavaliota noudattavia ihmisiä ja heidän syitään ruokavalioon. Keliakianuorten piste kiinnostaa myös, sillä en tunne yhtään keliaakikkoa omasta ikäluokastani.

Messuille lähden yhdessä äitini ja avopuolisoni kanssa. J toimii kuvaajana ja teemme videon kyseisestä päivästä. Samoin paljon kuvia on varmasti luvassa. Äiti toimii keliakia toverinani ja matka seurana. Toivon todella, että kuntoni antaa myöten messuille, sillä matka Lahdesta Tampereelle on pitkä. Nyt onneksi näyttää hyvältä. Mitä te odotatte messuilta?


0

Vaikka blogin pääteema pyörii Keliakian ympäröimänä, niin haluan pitää teidät lukijat lähempänä minua ja minun arkeani. Siispä kokoan aina tietyin väliajoin postauksia puhelimeeni eksyneistä arkisista kuvista. Muuten tunnen jääväni jotenkin sermin taakse enkä pääse niin lähelle teitä kuin haluaisin.

1. Iskä osti meille uuden auton, kun toisissaan kakkosautona toimi ennen ikivanha Mercedes Benzin Vito 112, pakettiauto. Se tietysti toimi ihan hyvin, mutta oli meidän aika nyt luopua siitä. Auto intoilijana olin tietysti kovin onnellinen.
2. Räpsäsin aika kivan kuvan rullailulla ollessa, ihan vaan vahingossa. 
 

1. Suosikki paita. Mulla on ollut painon kanssa ongelmia, kun nyt laihdun yrittämättäkin. Tässä kuvassa olen ehkä pienimmässä kunnossa. Siihen nähden, että se olen minä niin muutos on huomattava.
2. Pääsin aika hyvään kuntoon! Takaisin jalkojeni päässe ja kävelemään, se tosin kesti vain hetken..
3. Oltiin meidän ystävillä viikonloppu vierailulla ja vietiin heidän lapselleen paketti Legoja. Oli ihanaa nähdä miten innoissaan J oli tuosta. Oli ihan elementissään.
 

1. Yleensä tilanne ambulanssia odotellessa on kutakuinkin tuollainen. Tällä kertaa tilanne eteni tosi nopeasti, kun rojahdin vain huonosti sängylle. Se oli naps vain ja aivan sietämätön kipu. Pidin vain Juhanista kiinni ja toivoin loppumista. Sietämätön kipu hellitti, mutten kuitenkaan kyennyt liikkumaan.
2. Juhani oli harjoittelussa Paavolan pelastusasemalla ja tässä ambulanssissa, no nyt minäkin näin kyseisen ambulanssin. Harmi ettei ollut Juhanin ohjaaja autossa.
3. Tarkkailusta, en voinut kovin hyvin. Kuva on tosin raflaavampi kuin tilanne oli.
 

1. Ja taas. Ensihoitajat eivät meinanneet löytää suonta kipulääkitystä varten. Kolmannella se kuitenkin meni. Mulla tuppaavat suonet häviämään, kun voimakas kipu yllättää tai tulee päälle. Tilannetta ei helpota urheilukyvyttömyys.
2. Juhani on niin upea, kun jaksaa aina vaan tsempata ja tukea. Osastolla ollessani kävi päivittäin montat tuntia, olin sitten miten väsynyt tahansa.
3. "Coffee, that's all I need" Osastolla, kun ei saa päiväkahvia ja minä olen päiväkahvin juoja. Onneksi yleensä aina, jos kunto salli niin joku vei tai toi minulle ihanan ison päiväkahvin.
 
 
1. Emma, maailman ihanin ihminen. Miten voikaan olla, että voi löytää niin viisaan ja luotettavan ihmisen ja vielä ystäväkseni. 
2. Katselin aina osastolle ikkunasta auringon nousun ja laskun. Niin kauniit maisemat, kun huone on katon yläpuolella ja sänky kakkospaikalla.
3. Kotiin, aivan rapakunnossa. En pystynyt tekemään mitään ilman hoitajia, mutta onneksi on Juhani. Kotiuttava lääkäri oli niin törkeä, etten kyennyt sanomaan mitään omia asioitani edes hänelle. Samoin tein hänen ja hoitajien poistuttua huoneesta, purskahdin itkuun. Itkin koko loppupäivän omaa kuntoani, koska tiesin ettei se ole kotikunto ja samaa sanoi Juhani ja eräs hoitaja.
 
Tunnisteet: 
puhelimestasairaala

1

Onko kenelläkään koskaan sellainen olo keittiössä, ettei tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja millä. Sain Helsingin reissulla kasan erilaisia eksoottisia ruokatarvikkeita. Ruotsissa viljeltyjä kidneypapuja, eli munuaispapuja. Linssejä ja härkäpapujauhoja. Saanko edes käyttää härkäpapujauhoja? Lisäksi kaapistani löytyy jos jonkin näköistä jauhoa, mitä käytän milloin missäkin. Tottapuhuen minulla ei ole minkään näköistä hajua mitä jauhoja kuuluu milloinkin käyttää, kun leivon. Kokeilen aina eri hiutaleita, suurimoita ja jauhoja sekaisin. Osa leivoksistani on mennyt täydellisesti pieleen ja osa vastaavasti onnistunut todella hyvin. 

Tottapuhuen minulla on aina kokatessani tai leipoessani pieni tuskan hiki päällä ja alitajuinen pakokauhu, siitä mitä tuleman pitää. Pahinta on tehdä sekä gluteiini pitoista ruokaa ja gluteenitonta ruokaa. Silloin on sormet ja varpaat ristissä.

Otsikko johtaa lumeen, josta tottakai olen sekaisin. Sillä mikä on sen mahtavempaa kuin ensilumi? No, okei kunnon talvi, mutta silti! Tuntuu siltä, että olen sekaisin eri jauhoista ja suurusteista. Eiköhän tämä tästä, kun noudattaa keittokirjojen ohjeita. Pistin tilaukseen kirjan nimeltä Vege, siinä on yli 300 sivua reseptejä. Ehkä se pelastaa keittiöni.


Sivut