Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Matkustelu on aina kuumottavaa, varsinkin jos sitä miettii ruokailujen puolesta. Lomakohdetta valitessa, olen aina selvittänyt etukäteen matkakohteen ruokakulttuuria ja gluteenitonta tarjontaa. Matkustelu on välillä yllättänyt positiivisesti ja välillä taas on tullut hetkiä, kun mietin että mitähän nyt taas…

Ei jatkoon:

Ylivoimaisesti negatiivisimmat kokemukset osaltani ovat Ranskasta. Lomaillessani vierailin useassa Rivieran rannikkokaupungissa  ja sanotaanko, että olisi kiva ollut saada jotakin ruokaa. Ravintoloissa ei juurikaan ymmärretty gluteenittomuutta ja yleinen vaikutelma gluteenittoman annoksen saannista oli aika surullista. Tällä lomalla elin siis viikon pelkällä salaatilla ja munakkaalla, jotka sattuivat olemaan ainoat soveltuvat annokset ruokalistoilla. Onneksi oli taas laukku pakattuna täyteen leipää Suomesta. Samanlaiset fiilikset ovat jääneet Saksasta, jossa gluteenittomuus tuntuu olevan jonkinlainen utopistinen ajatus. Johtuiko sitten mun ralliranskasta ja -englannista vai siitä, ettei heillä ole tietoakaan asiasta, jota heille yritin selittää.

Gluteeniton sydän sykkii Espanjalle

Ison ja positiivisen kiitoksen haluan antaa Espanjalle, joka toimii luottolomakohteenani. Sen verran on maassa tullut vierailtua, että gluteeniton valikoima alkaa olla jo melko tuttua, mutta tärkeintähän on, että sitä alun perin edes on. Espanjassa ravintolat useimmiten tietävät, mitä tarkoittaa gluteenittomuus (eli sin gluten). Gluteenittomien Annosten saatavuudessa on kuitenkin suuria vaihteluita maakuntien ja paikkojen sisällä. Esimerkiksi Cartagenassa ei tuntunut ravintoloista löytyvän juurikaan muuta syötävää kuin sitä vanhaa tuttua omelettia. Yleensä Costa Blancan rantakaupungeissa ravintolat ilmoittavat selkeästi, mitä on saatavilla gluteenittomana. Myös ruokakauppojen hyllyt ovat täynnä tuotteita, jotka soveltuvat käytettäväksi. Itse otan tämän aina experimenttinä, jossa testaan kaikkea uutta ja kiinnostavaa, mitä Suomessa ei myydä.

Euroopan matkailu keliaakikkona toimii useimmiten hyvin ja tarjolla on edes jotakin purtavaa. Jos kuitenkin olet matkustamassa maahan, jonka ruokatottumukset tuntuvat vierailta, niin suosittelen ottamaan selvää asioista etukäteen ja varautumaan mahdollisesti siihen, että lähdet matkaan matkalaukku täynnä sitä parasta gluteenitonta ruokaa Suomesta.

Mukavaa kesän odotusta tyypit!

-Kasper


0

Se tunne…

  • kun et enää maista gluteenittomuutta.
  • kun tajuat gluteenittomien ruokien maistuvan nykyään hyvältä.
  • kun tunnistat gluteenia sisältävät leivonnaiset hajun perusteella.
  • kun muistelet lempiherkkujesi makua niiden hajun perusteella.
  • kun lempiruokasi/karkkisi/suklaasi/sipsisi sisältävät yhtäkkiä gluteenia ilman selvää varoitusta tuotteen pakkauksessa. (Tarkistakaa myös tuttujen/vuosia käyttämienne tuotteiden sisällysluettelot silloin tällöin! Jopa vakiogrillikastike kotonani oli petollinen.)
  • kun löydät koulun ruokalassa yhden tavallisen makaronin tarjolla olevan riisin seasta ja mietit, uskallatko syödä koko riisiä (ilmoita tällaisista asioista aina työntekijälle).
  • kun koulun ruokalassa ei ole tarjolla gluteenitonta leipää.
  • kun tarjolla ei myöskään ole voinappeja tai gluteenittomille omaa voiastiaa ja menet vaatimaan voinappeja keittiöltä.
  • kun riisin tilalla onkin ohrasuurimoita, minkä huomasit juuri ennen kuin olit ottamassa ruokaa lautaselle koulun ruokalassa.
  • kun mietit voiko riisiinkään enää luottaa edellä mainitun tapauksen vuoksi (näyttivät pelottavan paljon samalta äkkiä katsottuna).
  • kun keliakian vakavuus kyseenalaistetaan.
  • kun ihmiset kirjoittavat tai sanovat ”gluteiiniton” tarkoittaessaan gluteenitonta.
  • kun ruokavaliokorvaus vietiin.
  • kun ihmiset kysyvät, voitko syödä kauraa (vain gluteenitonta kauraa ja sekin riippuu keliaakikosta.)
  • tai suklaata.
  • tai jäätelöä.
  • tai perunaa (tosi juttu).
  • kun saat kertoa asiantuntevasti keliakiasta uudelle ihmiselle, jolle sairaus on tuttu vain nimeltä.
  • kun herätät muissa puistatusta kertomalla ohutsuolentähystyksestä, josta selvisit kahdesti ilman lääkkeitä tai puudutuksia.
  • kun jaat kokemuksia tähystyksestä toisen keliaakikon kanssa.
  • kun jaat mitä vain keliakiakokemuksia toisen keliaakikon kanssa.
  • kun kerrot omista oireistasi ja saat kaverin epäilemään omia oireitaan keliakiasta johtuvaksi.
  • kun listaat gluteenittomien tuotteiden hintoja ihmisille ja näet, miten heidän kulmansa kohoavat.
  • kun menet uuteen ravintolaan ja mielesi tekisi ensimmäiseksi ristikuulustella tarjoilija gluteenittomuudesta.
  • kun luet ravintolan menua pidempään kuin muut, koska et tiedä, mitä uskallat syödä, ja kaikki tuijottavat nälkäisinä.
  • kun ilmoitat, että siihen ravintolaan ei mennä, sieltä ei saa gluteenitonta.
  • kun kaverisi toteavat tekemäsi gluteenittoman pannukakun maistuvan hyvältä eikä ollenkaan gluteenittomalta.
  • kun ihmiset huomioivat gluteenittomuutesi tarjoilussaan muutenkin kuin keksipaketilla.
  • kun menet kauppaan ja näet Gluteeniton-hyllyosaston täynnä ruokaa.

 

 

Ja siinä oli vain murto-osa kokemuksistani keliaakikkona. Jotkin asiat ärsyttävät, jotkin huvittavat, jotkin kauhistuttavat, jotkin asiat tekevät kiitolliseksi ja jotkin iloiseksi. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Muistakaa nauraa välillä. Jotkin tilanteet ovat välillä niin absurdeja, ettei niille voi kuin nauraa.

Listaltani löytyy ikäviäkin rikkeitä, virheitä tai unohduksia gluteenittoman ruoan suhteen. Joten vakavasti puhuen:

Sinulla on oikeus turvalliseen ruokailuun sekä hyvään ruokaan. Älä oleta muiden (kuin ammattikeittiöiden eikä aina automaattisesti niidenkään) tietävän, mitä gluteeniton ruokavaliosi tai keliakiasi tarkoittavat. Kerro heille asiallisesti ja anna vinkkejä, mistä gluteenitonta löytää ja mistä pidät. Älä vaikene, jos esimerkiksi koulusi ruokala ei noudata gluteenittomuutta koskevia säädöksiä. Anna palautetta, kunnes asiat korjataan. Minulta kysyttiin kerran, voiko tai kannattaako huonosta gluteenittomasta ruoasta valittaa. Kyllä voi. Ruoka voi maistua hyvältä gluteenittomana, joten huonosti tehty ja mauton gluteeniton ruoka ei ole mikään syy vaieta ja tyytyä kohtaloonsa. Yhtä lailla minulla on oikeus leivänmurusettomiin voinappeihini, joita sain syksyllä pyydellä jatkuvasti yliopiston yhdessä ravintolassa. Vasta, kun laitoin asiasta kirjallista palautetta, voinapit alkoivat pysyä linjastolla.


0

Helsingin talvi on yllättänyt positiivisesti, koska on ollut monia aurinkoisia pakkaspäiviä. Parhaimpia ovat aamut, jolloin auringonvalo tulvii sisään ja ehtii käydä rauhassa aamulenkillä. Siitä saa energisen startin päivään! Välillä tosin on niin kiirettä, ettei ehdi muuta kuin nukkua ja opiskella, mutta onneksi jossain vaiheessa pystyy haukkaamaan hieman happea.

Käyn usein Punnitse & Säästä -liikkeissä, koska niiden herkut ovat turvallisia keliaakikoille ja ne ovat järjettömän hyviä! Carob-parapähkinät ovat lemppareitani, mutta niitä ei enää tunnu löytyvän mistään. Onneksi maustamattomia, kuivattuja banaanilastuja kuitenkin löytyy, koska niitä voisin syödä kilon kerralla. Eilen päätin herkkuhimossa tuunata suklaata. Käytin siihen tummaa suklaata, kookoshiutaleita ja kuivattuja hedelmiä sekä pähkinöitä. Tänään tein sitä lisää laittamalla mukaan pelkästään pähkinöitä. Niin hyvää! Ja resepti on niinkin yksinkertainen, että sulatetaan suklaa ja levitetään se leivinpaperilla makaavien kuivattujen hedelmien yms. päälle ja sitten levy hetkeksi pakastimeen.

  

 

Olen aika laiska tekemään ruokaa kotona tai ylipäätään häärimään keittiössä, mutta olen yrittänyt ryhdistäytyä siinä. Inspiraatiota olen saanut Kaappaus keittiössä -ohjelmasta, jossa Kari Aihinen auttaa suomalaisia löytämään kokkaamisen ilon. Aina kun olen katsonut hänen ohjelmiaan olen täynnä intoa, mutta toistaiseksi se on myös kadonnut yhtä nopeasti. Viime aikoina olen myös löytänyt Karita Tykän blogin, jossa on toinen toistaan herkullisempia reseptejä selkeine ohjeineen. Jos on ehdottaa jotain maukkaita reseptejä, niin otan vinkit mielelläni vastaan :)

Eilen tein bataattimuusia ja välillä olen ostanut valmiskeittoja, kuten ylläolevassa kuvassa. Minun yksi salainen paheeni ovat proteiinipatukat ja niillä tulee turhan usein korvattua aterioita, mutta onneksi olen siihen saanut stoppia. Ja onneksi gluteenittomia proteiinipatukoita on suhteellisen vähän tarjolla, joten sekin karsii pahettani :D Olen viimeksi kolme vuotta sitten vahingossa syönyt gluteenia ja se tapahtui proteiinipatukan takia, sillä luulin patukan olevan gluteeniton, mutta eipä ollutkaan. Olin ollut huolimaton pakkausselosteen kanssa. Oireet olivat sen verran pahat, että siitä lähtien olen lukenut jokaikisen pakkausselosteen viimeistä sanaa myöten.

 

Kävin siskoni kanssa katsomassa mielipiteitä herättäneen Veljeni vartija -elokuvan ja mielestäni se oli mainettaan parempi. Ostimme leffaeväitä, tottakai. Ostin itselleni kasvislastuja ja Parrots-suklaapähkinöitä. Siskoni osti sipsejä ja suklaalevyn. Ennen elokuvaa kävimme talvipuutarhassa, joka oli lumoava paikka!

 

Tätä kirjoittaessa kevään tulo tuntuu olevan ikuisuuden päässä, sillä ulkona sataa lunta. Odotan kevättä, mutta pidän myös talvesta. Etenkin kun on lunta ja pakkaspäiviä. Mutta kieltämättä lintujen sirkutus laittaa jo odottamaan kevättä ja kevympien vaatteiden esille ottamista. Niidenkin aika tulee vielä. Nautitaan nyt hiihtokeleistä ja siitä, että saa kääriytyä lämpimiin kaulahuiveihin.

Mahtavaa kevään odotusta!

- Nora


Sivut