Olet täällä

Kriisikakkuja

Nuorten ja nälkäisten gluteeniton blogi
0

Oletteko olleet tilanteissa, joissa ei-keliaakikot puhuvat gluteenia sisältävistä ruuista "normaaleille" tarkoitettuina? Esimerkiksi jossain kyläpaikoissa tai ravintoloissa? Olin jokin aika sitten kaupassa etsiskelemässä kylmäaltaasta jotain pakastetuotetta, kun viereeni tuli vanhempi nainen. Kalapuikot olivat tarjouksessa, sekä gluteenittomat että gluteenilliset. Nainen tuli viereeni ja katseli kalapuikkoja ja lopulta kysyi "Nämäkö on meille normaaleille?". Kyllä, ne olivat ei-gluteenittomia. Naisen kysymys herätti minussa hilpeyttä, sillä tiesin, ettei hän tarkoittanut sitä pahalla. Eikä hän aavistanut keliaakikon seisovan vieressään :D

Muiden ihmisten suhtautumisella keliakiaan on useimmissa tapauksissa vaikutusta siihen, kuinka keliaakikko itse suhtautuu sairauteensa tai käsillä olevaan ruokailuhetkeen, jos sellainen on meneillään. Etenkin, mitä tuoreempi diagnoosi on, sitä enemmän toivoo ja tarvitsee tukea ulkopuolelta. Itselleni keliakia on jo vahva osa identiteettiäni ja normaali, lähes huomaamaton osa arkeani, joten vaikka joku dissaisi keliakian maanrakoon, en hätkähtäisi. Ja miksi kukaan niin tekisi? Toisinaan ihmiset päätyvät pitämään keliaakikkoja hankalina, koska joudumme olemaan syömistilanteissa niin tarkkoja, että sen voi helposti ymmärtää väärin, jos keliakian vakavuus ei ole tiedossa. Mutta onneksi kohdalleni ei juurikaan sellaisia ihmisiä ole osunut. Onko teidän ja miten olette tilanteen hoitaneet?

    

Olin keväällä ystäväni ja hänen poikaystävänsä tupareissa. Ystäväni on tietoinen keliakiastani, mutta koin kuitenkin tarpeelliseksi varmistaa, että otanko omat eväät mukaan vai löytyykö tarjoiluista jotakin gluteenitonta. Ystäväni vastasi heti "et ota, p######". Hän piti itsestäänselvyytenä, että tekisi minullekin sopivaa syötävää. Siitä tuli lämmin fiilis ja sain illan aikana nauttia herkullisesta feta-pinaattipiirakasta ja taivaallisesta suklaakakusta muiden vieraiden kanssa. Tuollaiset jäävät hyvin mieleen, vaikka mukisematta olisin omat safkat mukaani pakannut.

Suhtaudun keliakiasta puhumiseen avoimesti, "valistan" mielelläni asiasta tietämättömiä ja kiinnostuneita ja uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa ymmärtää ja yrittää parhaansa mukaan luoda ruokailutilanteista stressittömiä keliaakikoille. Koko ajanhan tieto keliakiasta lisääntyy ja sairastuneitakin on yhä enemmän. Mutta yhtä asiaa ihmettelen: aloitan nyt kolmannen yliopistovuoteni ja kuulun kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestöön, jossa on paljon opiskelijoita ja teemme paljon yhteistyötä yleisen kirjallisuustieteen ainejärjestön kanssa, mutta silti taidan olla ainut keliaakikko siellä. Meillä on neljä kertaa vuodessa esimerkiksi nk. vohvelipäivystys, jossa paistetaan vohveleita ja puretaan opiskelustressiä huolirinkien muodossa, eikä siellä koskaan ole gluteenittomia vohveleita, sillä en ainoana keliaakikkona viitsi muiden joutuvan näkemään vaivaa siinä, että gluteenittomia vohveleita voitaisiin valmistaa turvallisesti. Vegaanisia vohveleita sen sijaan löytyy "normaaleille" suunnattujen ohessa ;) Mutta nykyisin ainejärjestömme hallituksen kokouksissa on usein tarjolla myös gluteenittomia keksejä, jos muillekin on herkkuja. Edistystä siis :) 

Keliakiaviikko lähestyy, sitä vietetään 5.-11.9. teemalla "Keksitkö gluteenitonta? Ilahduta ystävääsi!" . Sen tarkoituksena on puhutella erityisesti meidän keliaakikoiden läheisiä ja rohkaista heitä tulemaan tutuksi keliakian kanssa. Kahvipöydän saa helposti katettu maukkailla gluteenittomilla herkuilla! Viedään ilolla ja kannustavin sanakääntein tietoutta keliakiasta eteenpäin ja tuetaan läheisiämme luottamaan itseensä siinä, että he osaavat valmistaa meillekin sopivia maukkaita herkkuja :)

Aurinkoista viikonloppua!

-Nora

 


2

Mun mielestä keliakian paras asia on vertaistuki. Mikään ei tunnu yhtä mahtavalta kuin löytää se toinen keliaakikko tai tuttavallisesti kellu. Tällä hetkellä en tunne ikäisiäni keliaakikkoja lainkaan. Haluaisin niin kovasti löytää toisen 20 iän rajamailla olevan kellun. Itselläni on todella hyvä tilanne sillä kuitenkin oma äitini, serkkuni ja setäni ovat keliaakikkoja, joten en ole yksin.

Tämä saikin minut miettimään, mitä jos olisin ollut alusta saakka yksin? Olen persoonana melko vahva ja en ollut moksiskaan Keliakia diagnoosista tai sen tuomista muutoksista, sillä eiväthän ne ainakaan elämänlaatuani huonontaneet. Päinvastoin löysin paljon hyvää diagnoosista. Vaikka minä en ollut yksin, onko tai oliko joku teistä yksin? Mistä olette vertaistukea hakeneet?

Facebookista löytyy jos jonkin näköistä ryhmää missä voi kysellä ja kertoa tuntemuksistaan, mutta onko se riittävää? Itse olen ainakin sellainen ihminen, että tykkään jutella kasvotusten, tehdä jotain konkreettisesti. En vain täältä näppäimistön takaa. Myös tämä uusi Suunta-verkkopalvelu on tosi hyvä juttu mielestäni, tietoa löytyy ja teillä on mahdollisuus seurata myös meidän bloggaajiemme arkea ja tarnoita.

Suuntaakin mahtavampi asia on marraskuussa järjestettävät Gluteeniton elämä- messut Tampereella. Sinne kokoonnumme kaikki! Vitsi miten siistiä! Ainakin minun mielestäni. Siellä me kaikki ollaan keliaakikkoja, yhtä suurta perhettä. Kukaan ei ole erilainen, ei tarvitse arastella ruokailun kanssa, vaan saa rauhassa kysellä kaikki ruoka-aineet, puhun nyt siis esimerkiksi laktoosittomasta ruuasta, kaalittomasta jne. Mieletöntä, että siellä tosiaan on niitä muita keliaakikkoja. Olen niin innoissani tulossa messuille, toivottavasti nään teitä lukijoita siellä!

Lisää mun ottamia kuvia http://heidik.kuvat.fi/ ja Facebookissa Heidi Korkalainen Photography.


0

Pettymys. Nimittäin laivan Buffet ravintolaan. Olimme viime viikonloppuna viettämässä minilomaa Tallinnassa. Sinne matkasimme Silja Line baltic Queenilla. Laiva oli itsessään tosi hieno ja meidän hyttimme olivat priimaa, mutta ruokailu. Gluteenittomat ruoat oli merkitty epäselvästi, jolloin huomaamattomampi olisi tehnyt helposti virheitä syömisissään. Esimerkiksi äitini söi vahingossa ruokaa, joka sisälsi gluteenia, koska allergeeni-laput olivat menneet ristiin. Illallinen oli kyllä hyvä, mutta esimerkiksi lasten pöydässä ei ollut omia ottimia lihapullille, joissa oli vehnää ja nakeille, jotka olivat gluteenittomia.  

Aamupala oli ehkä suurin pettymys. Leipä oli riisikakkuja tai edellisen päivän kovettunutta paahtoleipää. Kaiken huippu oli se ettei leiville ollut omaa margariinia. No ei se mitään, menin etsimään gluteenitonta mysliä taikka pähkinöitä jogurtin sekaan. Kysyin tarjoilijoilta, jotka eivät tienneet gluteenittomista tuotteista mitään. Loppujen lopuksi löysin kokin, joka sanoi ettei gluteenitonta mysliä ole. Hän osoitti, että tuossa on maissilastuja ja siemeniä. Sitä pettymyksen määrää, olin kuitenkin maksanut aamiaaisesta.

Suurena hedelmien ystävänä etsin sitten hedelmäpöytää. Noh, tuoreita hedelmiä löytyi vain muutamasta korista. Aiemmin laivamatkoilla olen saanut todella hyvää ruokaa ja olen kirjoittanutkin Ruotsin laivamatkasta, jolloin sain todella hyvää palvelua. Sääli ettei kehitys ole tullut tuonne saakka. Onko jollain samankaltaisia kokemuksia?


Sivut