Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
0

Teksti Tarja Korpinen

Muistan aina sen puhelun kun silloin kolme vuotiaan tyttäremme Ninnin lääkäri soitti ja kertoi, että verikokeiden perusteella Ninnillä on vahva epäilys keliakiasta. Siinä samassa näin silmissäni ruokatarjottimen, jota vein potilaalle vajaa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Potilaan ruokavalio oli laktoositon ja gluteeniton. Tuntui, että lysähdän kokoon ja että minun pitää lapselleni tarjota niin ankeaa ruokaa!

Sain kuitenkin nopeasti oikeaa tietoa kun Ninnin isä etsi sitä netistä ja sukulaislääkäriltä sain lääkärikirjan lainaksi. Lopulta Ninnin diagnoosi oli helpotus koska hänellä oli todella hankalat oireet. Ruokavalio saatiin viikossa kuntoon ja Ninni muuttui selvästi tyytyväisemmäksi kun vääränlaisen ravinnon ärsytys loppui.

Suvuissamme ei ole muilla todettua keliakiaa, keliakiageeni on vanhemmalla tyttärellämme ja minun siskolla. Aivan uuteen ruokamaailmaan sukelsimme.

Ninnin mennessä kouluun, alkoi hän puhua että on kummajainen kun syö erilaista kuin muut. No siinähän minulle äitinä hätä tuli. Löysin kuitenkin Keliakia-lehdestä ilmoituksen Keliakialiiton Virroilla järjestettävästä perheleiristä. Leiri oli aivan mahtava, saimme vertaistukea ja koko perhe nautimme leiristä. Sinne jäi myös kummajainen.

Minä ilmoittauduin leirillä mukaan Mininukkareiden vanhempaintoimikuntaan suunnittelemaan ja järjestämään Keliakialiiton ohjelmaa lapsiperheille. Noin kahdeksan vuotta olin siinä antoisassa toiminnassa mukana. Perheemme kävi myös monissa näissä tapahtumissa milloin missäkin päin Suomea.

Ninni on sopeutunut ruokavalioonsa hyvin. Ongelmat ja haasteet ruokavalion toteutumiselle ovat vuosien varrella olleet muusta kuin Ninnistä johtuvia.

No kuinkas minä itse päädyin samalle ruokavaliolle? Olen kärsinyt niin kauan kuin muistan ajoittain erinäisistä nivelsäryistä. Keliakia vasta-aineet on tarkistettu työterveyden kautta aina kun olen pyytänyt. Reumakokeitakin on vuosien varrella tarkistettu monesti. Kolme viime vuotta ovat olleet hankalimmat niveloireiden kanssa. Noin vuosi sitten tuskastuin todella kun sormet, varpaat, polvet ja ranteet olivat todella kipeät koko ajan. Päätin että jotain on yritettävä. Ei ollut vaikea sopeutua gluteenittomaan ruokaan kun olin miltei epätoivoinen nivelsärkyjen kanssa.

Asumme Ninnin kanssa kahdestaan ja seuranamme on HattiWatti-kissa. Ruoanlaitto on nyt selkeämpää kun ei tarvitse lähtökohtaisesti varautua kuin gluteenittomaan.

Mutta ei nivelvaivat ole minua jättäneet! Minä asun vain väärällä puolella maapalloa. Kesäisin en tiedä nivelvaivoista mitään mutta vuodenvaihteen jälkeen kyllä tiedän. Ruokavaliota en kuitenkaan muuta koska minua piinannut närästys hävisi.

Nyt olemme Ninnin kanssa vältelleet punaisen lihan syöntiä. Katsotaan mikä vaiva nyt helpottuu…

Lisää uusi kommentti