Olet täällä

0

Muutama kuukausi on mennyt edellisestä blogikirjoituksestani. Opiskelu, työharjoittelu päiväkodissa ja joululoman alussa podettu pitkä flunssa ovat vieneet aikaani enemmän tai vähemmän. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua; keliakiadiagnoosin voi nykyään saada verikokeen perusteella. Pidän sitä hyvänä asiana, sillä oletettavasti tutkimukseen menemisen kynnys madaltuu, kun tähystykseen ei välttämättä olekaan tarvetta mennä. Lisäksi diagnoosin saamiseen kuluva aika saattaa lyhentyä. Kuinka kauan te odotitte omaanne? Minullahan siihen meni melkoisen kauan. Tai sitten vain muistelen, että meni. En ole enää ihan varma ajankulusta, siitä on niin kauan, kun koulussa lääkäri katsoi kyynärvarsiani ja sanoi, että näyttää ihokeliakialta. Ehkä omalla kohdallani diagnoosin saamisessa kesti sen vuoksi kauan, että aluksi lähdettiin tutkimaan iho-oireita ja sen jälkeen vasta-ainearvoja ja ohutsuolen nukan kuntoa.

Saattaa sisältää myöhästyneen jouluaiheen

Jouluna päätin olla syömättä Fazerin suklaita Saattaa sisältää-merkinnän vuoksi. Muistelin edellisiä jouluja ja minusta tuntui, että vatsani ei tuolloin ollut ihan oma itsensä. Söin siis pelkästään Pandan suklaita ja oloni pysyi normaalina koko joulun, ellei loman alussa iskeneen flunssan jälkeistä pitkää nuhaa lasketa. Olen siis jo aiemminkin alkanut vältellä Saattaa sisältää-tuotteita, joita ei suositella ihokeliaakikoille. En ole huomannut merkittävää muutosta ihollani, mutta toisaalta ihoni alkaa jo olla niin hyvässä kunnossa, tai ainakin se on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ihokeliakian ja prurigon ollessa pahimmillaan. Kenties en vain kiinnitä enää huomiota pieniin iholla tapahtuviin asioihin? Joka tapauksessa, Fazerin suklaat ja muut Saattaa sisältää-tuotteet ovat saaneet jäädä.

Olisin halunnut tehdä joulutorttuja, mutta kaupassa ei ollut ensimmäistäkään gluteenitonta lehtitaikinapakkausta. Jos kotikuntani pieni kauppa olikin niitä valikoimaansa tilannut, en ehtinyt nähdä niistä vilaustakaan. Pitää yrittää ensijouluna muistaa hankkia niitä pakastimeen. Vaikka sitten jo lokakuussa, niin en jää ainakaan ilman!

Maitokokeilu

Toinen merkittävä ihoni kuntoon vaikuttanut tekijä oli hieman yllättäen maito. Epäilen, että kasvoillani tapahtui jotain aknen tapaista eräänä menneenä kesänä, jolloin ihoni kunto oli niin huono, että minun piti ostaa apteekista aknen hoitoon tarkoitettu puhdistusgeeli. Tai sitten prurigo oli päättänyt iskeä minua suoraan kasvoihin. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta. Suupielieni lähellä olevat poskien alueet olivat huonoimmassa kunnossa; ihon alla tuntui kyhmyjä ja paukamia. Tuon kesän jälkeen äitini alkoikin puhumaan maidon jättämisestä pois. Aluksi olin ideaa vastaan, koska olin jo joutunut keliakian myötä luopumaan paljosta. Ajatus maidostakin luopumisesta ärsytti. Tänään olen vain kiitollinen siitä, että äiti ylipuhui minut ja suostuin maistamaan kaurajuomaa. Totesin kuitenkin, että en halua alkaa täysin maidottomaksi, mutta suostuin kokeilemaan maidon juomisen lopettamista. Opettelin sen sijaan juomaan gluteenitonta kaurajuomaa, sillä jostain kumman syystä kaipasin jotain maitoa etäisesti muistuttavaa. Aloitin GoGreenin kaurajuomalla, mutta koska sen valmistus on hiljattain lopetettu, vaihdoin Juustoportin gluteenittomaan kaurajuomaan. Kummankin makuun on ollut totutteleminen, mutta nykyään ne kyllä maistuvat. Oatlyyn ja Alproon en koske, koska ne eivät ole täysin gluteenittomia. Puhtaasta kaurasta tehtyjen kasvipohjaisten juomien osuus on valitettavan pieni markkinoilla.

Tämän kokeilun pohjalta näyttää siltä, että maidon juominen on minun osaltani ohi; vaikutus ihoni kuntoon on ollut äärimmäisen positiivinen, erityisesti kasvojeni iho on rauhoittuinut merkittävästi. Prurigon oireiden, eli iholle nousevien pienten "kyhmyjen", voimakkuus on maidon juomisen lopettamisen myötä lieventynyt. Ihoni tuntuu yleisesti ottaen rauhallisemmalta ja näyttää yhä enemmän tavalliselta. Pysyviä jälkiä on jäänyt, mutta ne eivät minua haittaa. Ne ovat vain osa minun tarinaani. Vatsani ei ole tuntunut erilaiselta, joten maito ei kai ole vaikuttanut sen hyvinvointiin. Syön yhä maitotuotteita, mutta en juo maitoa sellaisenaan. Kerran tuli ainakin testattua, mitä ihoni sanoo maidosta nykyään; join lasillisen maitoa muutamana päivänä, ja täytyy sanoa, että se jäi viimeiseksi kerraksi. Ihoni reagoi maitoon vielä pitkään tuon uhkarohkean kokeen myötä. (Allergiasta ei ole kyse.)

Maito voi vaikuttaa ihon oireiluun, joten jos et ole vielä kokeillut jättää sitä ruokavaliosta edes sen maitolasin verran pois, niin suosittelen antamaan sille mahdollisuuden. Eihän sitä muuten voi tietää, onko muutoksella vaikutusta. (Muistutan vielä, että ihokeliakia ei ole minun ihoni ainoa sairaus ja ongelma, joten en voi sanoa, vaikuttaako maito juuri ihokeliakiaan.)

Gluteeniton on hyvää

Keliakian ja ihosairauksien kanssa eläminen on jatkuvaa uuden kokeilua. Kaupassa sitä innostuu, kun löytää leipähyllystä mahtavan kokoisia ja muhkeita kaurasämpylöitä (Vuohelan Herkun Kotisalon gluteeniton kaurasämpylä ja Hannun 100% gluteeniton puhdaskaurasämpylä ovat uusi rakkauteni). Kerran olin kaupassa keliaakikkokaverini kanssa ja tutkimme leipävalikoimaa haltioituneina: kokeile, miten pehmeä leipä ja katso tätäkin, tämä on hyvää, minä pidän tästä. Nykyään maksan mieluummin vähän enemmän mielestäni hyvästä ja maistuvasta leivästä, vaikka niitä saakin kappalemäärältään vähemmän per pussi kuin esimerkiksi viipaleleipiä. Ravintoarvo ja kuidun määrä ovat myös tärkeitä tekijöitä leivän valinnassa. Toinen kaverini on kokeillut gluteenittomuutta epämääräisten oireiden vuoksi (keliakiaa ei todettu syyksi). Hän on myös ihastunut Kotisalon kaurasämpylöihin. Kaveri kertoi odottaneensa, että gluteenittomat ruoat ja erityisesti leivät olisivat kuivia ja mauttomia, mutta oli ilokseen todennut, että asia ei ole niin! Gluteeniton maistuukin hyvältä. Erilaiselta, mutta hyvältä. Kiitos gluteenittomat tuoteperheet, jatkakaa samaa malliin.

Gluteenittomien leipien hyllyiltä lähdettyämme kuljimme tavallisten leipien ohi ja mietimme, että kylläpä vehnää käytetään paljon ja kaikessa. Vaaleita vehnäleipiä toisensa perään hyllykaupalla. Pullaleiviksi niitä melkein voisi kutsua, tai ainakin mielikuvani vehnäleivästä ja vehnäpullasta ovat jostain syystä alkaneet yhdistyä. En oikeastaan kaipaa vehnää takaisin ruokavaliooni. Vaikka keliakiani mystisesti katoaisi tai parantuisi, en usko, että alkaisin syödä taas vehnää. Vehnän välttämisestä on hyötynyt moni ihminen, jolla ei ole keliakiaa. Vaikka ohutsuoleni ei olisi moksiskaan, en ole varma, miten vatsani reagoisi viljojen comebackiin.

 

Lisää uusi kommentti