Olet täällä

1

Joka torstai meidän kulmilla, noin puolen kilometrin päässä on feira eli tori. Oikeastaan kyseessä on linja-auto, joka on lastattu täyteen hedelmiä ja vihanneksia. Bussi leiriytyy koko päiväksi kadun reunaan ja levittäytyy ympäristöön hyllyineen ja pöytineen. Tunnelma on tiivis ja ihmisiä riittää pitkin päivää täyttämään ahtaat hyllyjen välit.

Minulla on yleensä mukana reppu ja kaksi isoa kauppakassia. Tapana on ostaa vähintään koko viikon rehutarpeet tai niin paljon kuin jaksan kantaa. Varsinkin kuumina aikoina kun ruoka ei maistu hedelmät ovat lähestulkoon ruoan korvike. Ja mikäs se parempaa ravintoa ei todellakaan gluteenia tai laktoosia smiley

Menetelmä on yksinkertainen. Keräät tyhjään maassa olevaan koriin haluamasi tavaran, menet jonoon ja maksat painon tai kappalemäärän mukaan. Oma satsini maksaa yleensä noin 30 euroa. 


Myynnissä on monenmoista kasvavaa tavaraa. Löytyy tuttuja ja tuntemattomia. Ostin jokin aika sitten ensimmäisen kerran raakaa maniokkia. Maniokki eli paikallisesti aipim on erittäin suosittu Etelä-Amerikassa, mutta minulle se oli ennestään täysin vieras. 


Kassajonossa minua valistettiin, että kasvi kuuluu keittää pehmeäksi ja sitten siitä voi tehdä muusia tai paahtaa pannulla öljyssä suikaleina. Mausteeksi riittää suola. Päätin tietenkin kokeilla molempia. Maukasta tuli, mutta ehkä kuitenkin keitän mielummin perunoita, sillä maniokin kiehumisaika oli melkein tunti. Tulipahan kokeiltua. Myöhemmin minulle selvisi, että raakana kyseinen kasvi on myrkyllinen, onneksi en maistanut kasvia raakana.


Maniokista valmistetaan myös jauhoja. Tosin jauhoa kutsutaan tapiocaksi. Näistä gluteenittomista jauhoista voi valmistaa monenmoista suolaista ja makeaa. Koostumukseltaan ne vastaavat ehkä perunajauhoja ja niitä voi löytää Suomestakin perunajauhojen läheisyydestä. 


Toinen uusi tuttavuus on ollut batata baroe. En oikein tiennyt mikä se suomessa on mutta googlamalla selvisi, että kyseessä on perunapalsternakka. Ihastuin uuteen makuun. Sopii erinomaisesti uuniin tai sosekeittoon  porkkanan ja bataatin kanssa.


Joka kerta omaan koriini menee lähes samat tuotteet peruna, parsakaali,porkkana, kurkku, kolme eriväristä paprikaa, kesäkurpitsa,inkivääri, valkosipulu, sipuli, bataatti, salaatti, omena, päärynä, appelsiini, ananas, mango ja erilaiset melonit. Joskus viinirypäleet ja mansikat. Paikallisten suosikeista maracujasta eli passionhedelmästä ja papaijasta emme ole innostuneet muutakuin vanukkaiden muodossa.


Jokusen kerran olen ostanut goiabaa eli guavaa. Goiabaa olen oppinut syömään ensimmäisen vasta täällä. Siitä saa loistavaa mehua. Maku on ehkä hieman ruusunmarjan tyyppinen ja vähintäänkin yhtä terveellinen.


Vesimelonin ostaminen on aina ongelmallista, koska ne ovat täällä ihan jättikokoisia. Ostan yleensä 1/8 melonia ja silti se on ongelma kuljettaa tai säilöä, sillä halkaisija lähenee toisinaan puolta metriä. Hunajamelonia menisi varmaan yksi päivässä jos jaksaisin vain kantaa. Ananas on samanhintainen valmiiksi pilkottuna kuin kokonaisena.


Torilla on aina tiivis tunnelma, väkeä riittää tungokseenkin asti. Henkilökuntaa on noin viisi henkeä leikkaamassa tavaraa pienenmpiin osiin ja kantelemassa asiakkaiden koreja kassalle.  Maksuton kotiinkuljetus on myös mahdollista. Itse en kyseistä palvelua ole kokeillut, kuljetan mielummin omat ostokseni omin voimin kotiin. Huomiota herättävää sekin, koska rouvat täälläpäin ei tee niin.


Vaikea arvioida onko hedelmien ostaminen torilta edullisempaa kuin kaupasta. Ainakin laadultaan ne ovat lähes tulkoon aina parempia ja tuoreempia. Lisäksi kokemuksena torstai torit ovat aina miellyttäviä. Toisinaan myös söpöt pikkuapinat tulevat katselemaan kaupankäyntiä ja urkkimaan, josko heltiäisi jotain herkkuja. 


Torivisiitin kruunaa aqua de coco. Juon pillillä kookoksen sisällä olevan nesteen, jota täällä kutsutaan nimellä aqua de coco. Näitä terveellisiä kookosdrinksuja myydään myös lähes jokaisessa rantakioskissa. Hinnat vaihtelevat eurosta kolmeen euroon. Tämä kookos on ehdottomasti jokaisen must kokeiltava vaikka maku ei olisikaan niitä parhaita. Jos ei muuta niin terveydeksi! Saude!

 

Kommentit

Olipa jälleen mielenkiintoinen blogikirjoitus, nojatuolimatka parhaimmillaan! Pidän itse kasvisruuasta ja makustelen mielelläni erilaisia hedelmiä, joten luin tekstin ja katselin kuvat silmä tarkkana. Voisin vaihtaa täällä Suomessa Jäätelöauton Rehubussiin minä hetkenä hyvänsä.

Lisää uusi kommentti