Olet täällä

0

Kun ensimmäisen kerran laskeuduimme lentokoneella Rio de Janeiron yöhön näky oli aivan huikea. Vuoren rinteitä myöten miljoonat valot pilkkivät pilvien takaa. Taksimatka lentokentältä hotellille kuitenkin hieman valaisi totuutta ja antoi toisenlaisen kuvan. Muistan matkan jännityksen ja kuumuuden talvivaatteissa vieläkin. Passi, niiden kopiot, luottokortti ja rahat kaikki eri paikoissa tungettu liiveihin ja housuntaskuihin ja ties minne muualle. Olin lukenut jostain, että näin kannattaa tehdä kun tulee Rioon.


Taksi huristaa hurjaa vauhtia moottoritietä pitkin ja molemmin puolin näkyy ränsistyneitä hökkelikyliä, toiset pieniä, toiset suuria ja ulottuvat juuri ihailemiini vuoren rinteille asti. Ei merkkiäkään suurkaupungin neonvaloista, välkkyvistä mainostauluista tai valkeista hiekkarannoista. Pelkkää pimeyttä ja rumuutta. 


Brasilia on yksi maailman väkivaltaisimmista maista, täällä tehdään eniten murhia maailmassa. Erään tutkimuksen raju väite. Totta tai ei, ei minua ainakaan tarvtse vakuutella maan väkivaltasuudesta. Ympärillä tapahtuu koko ajan. Ja vain kuolemantapaukset tuntuvat ylittävän uutiskynnyksen. 


Olin jo kirjoittamassa, että olemme toistaiseksi välttyneet joutumasta uhriksi, mutta sitten perjantaina tytär tuli koulusta silmät pyöreinä ja kertoi, että koulussa oli pieni tilanne.. .

Oppilaat oli evakuoitu poliisin suositukesta yhteen rakennukseen, koska lähialueella oli vapaana kaksi asein varustettua poliisin takaa-ajamaa ryöstäjää, ilmeisimmin laukkuvarkaita. Useampi poliisipartio oli turvaamassa koulua ulkopuolella.


Oppilaita oli paikalla vain kolmannes, koska kouluviikko oli poikkeuksellinen, tämän vuoksi pienimmät lapset kuten poikani viettivät vapaapäivää. Vaikka tilanne jälkikäteen osottautui vaarattomaksi se ei kuitenkaan poista tapahtunutta omasta tai lasten mielestä. Pieni muistutus siitä minkä keskellä täällä asumme. 

Lagoa


Pyöräilijä joutui nuorten ryöstön kohteeksi ja puukotettiin kuoliaaksi. Tämä tapahtui yhden Rion kuuluisimman järven, Lagoan maisemareitin varrella Kristuspatsaan siunaavien käsivarsien suojassa. Motiivina varastaa pyörä.  


Kuolemaan johtava puukotus oli tiettävästi jo neljäs viimeisen kuukauden aikana. Kuohuntaa herättää lähinnä eniten se, että nuoret eivät joudu vastuuseen teostaan, koska ovat alaikäisiä. Ja tietenkin poliisi saa oman arvostelunsa kun ei pysty pitämään aluetta turvallisena.

Ipanema täynnä auringonpalvojia


Silloin tällöin täällä tehdään arrastao eli ns." joukkoryöstöjä" rannalle, yleensä Ipanemalle tai Copacabanalle. Isompi joukko nuoria, ehkä 30-50 ottavat juoksuspurtin ja kaapivat rannalta kaiken mitä mukaan saavat, lähinnä laukkuja ja muuta arvotavaraa. Paikalla olevat poiliisit saavat yleensä osan kiinni ja osa pääsee pakoon. Ja laitoksella käynnin jälkeen alaikäiset pääsevät taas vapaalle saaliinjakoon. 


Samaa on tapahtunut myös metrossa ja linja-autojen takaosassa. Jengi hyppää kyytiin yleensä takaovesta, putsaa matkustajat ja hyppää ulos kyydistä ennenkuin kuljettaja tajuaa mitä tapahtuu. 


Aika ajoin ostoskeskusten parkkihalleissa tai parkkipaikoilla kaapataan ihmisä autoineen ja lähdetään tilien tyhjennykselle automaatille tai liikkeeseen. Myös autoja kaapataan kuskineen päivineen liikenneruuhkissa keskellä päivää. Joskus kyydissä olevat otetaan mukaan ryöstöretkille maksajiksi ja toisinaan jätetään kadulle.


Suosittua on myös mopokaksikko, jossa toinen pitelee asetta liikenneruuhkassa auton ikkunaan päin ja kyydissä oleva kerää arvotavarat. Vaikka ympärillä on autoilijoita, ei kukaan uskalla puuttua tai sekaantua.  Jälkikäteen sosiaalisessa mediassa leviää videoita kuinka edessäoleva auto ryöstettiin. Tekijät tuskin silti jäävät kiinni.


Ei sovi myöskään unohtaa ihan perinteisiä taskuvarkaita ja katuryöstelijöitä. Missä vaan milloin vaan, turisti tai carioca saatat joutua uhriksi.  Siksi onkin suositus pitää aina jokin pieni summa rahaa tai muuta tavaraa lähettyvillä rosvoja varten. 

 

Rikostyyppien lista on loputon. Tarkoitus oli nostaa esille muutamia tyypillisiä Brasilialaisia rikkeitä, joita ei tavallinen tallaaja välttämättä tule edes ajatelleeksi. 


Oli aseena puukko, pyssy tai joku muu liipasinsormi on täällä hyvin herkässä. Ryöstäjien kanssa ei kikkailla. Oma elämäsi ei merkitse heille todenäköisesti yhtään mitään. Sen sijaan omaisuutesi merkitsee heille kaikkea, kenties jopa oman tai läheisen hengen verran. Vaikka annat ryöstäjälle kaiken voit silti joutua väkivallan uhriksi. Kuten kävi pyöräilijälle.

Parvekkeeltamme näkyy ainakin viisi eri favelaa.

Joskus öisin herään laukauksiin ja konekiväärien kaukaisiin ääniin. Alussa luulin, että kyseessä on ilotulitteet, joita täällä räiskitään lähes päivittäin mihin vuorokauden aikaan tahansa. Nyt ainakin kuvittelen tunnistavani eron laukausten ja ilotulitteiden välillä. Äänet kuuluvat meitä erottavan vesistön ja metsikön takaa favelasta tai faveloista. Ensin konekiväärin sarjatulet, sitten perään yksittäisiä laukauksia ja sitten taas konekiväärin sarjatulta. Tuskin leikkivät poliisia ja rosvoa. Uni tulee uudelleen paremmin, kun ajattelen äänten olevan vain ilotulitteiden ääniä.


Favela, jonka nimeä en tiedä

Miljoonat brasilalaiset asuvat faveloissa, asukasmäärät ovat arvioituja, sillä kyseessä ei ole niinkään virallinen asumismuoto. Favelat ovat suomeksi lähinnä slummeja, joissa vallitsee omat lait ja huumekauppa on arkea. Alun perin faveloita rakennettiin sodasta palanneille veteraaneille. Pikkuhiljaa rakennusten kattojen päälle rakennettiin uutta kotia ja taas sen päälle uutta. Tietenkin ilman lupia ja vesijohtoja saati sähköjä. 


Riossa on yritetty vuosia siivota faveloita poliisivoimin. Joitakin on purettu ja jotkut ovat koko ajan purkuuhan alla. Osa faveloista on ennallaan ja osaan on perustettu omia pieniä poliisilaitoksia ja lisäksi asuntoja on virallistettu ja niihin on vedetty lailliset sähköt. Muutokset ovat tietenkin nostaneet asumisen hintaa ja se puolestaan suututtaa monia. Rahat kun eivät enää välttämättä riitä uusiin vuokrahintoihin. 

Rocinha, tiettävästi faveloista suurin


Poliisin interventiosta huolimatta huumeet ja sen tuoma rikollinen toiminta on edelleen arkea kaikissa faveloissa. Joka kuukausi ehkä useamminkin jossain favelassa on suurempia yhteenottoja, konekiväärit paukkuvat ja helikopterit ja panssariautot piirittävät. Poliiseja kuolee, rikollisia kuolee ja sivullisa kuolee. Aina nämäkään uutiset eivät  tunnu ylittävät edes uutiskynnystä. Täällä ne ovat niin arkisia asioita. 


Miksi ihmeessä haluamme sitten olla täällä? 


Täällä on kuitenkin niin paljon hyvää, erilaista ja ehkä tämä on vain sen arvoista. Lisäksi maalaisjärkeä käyttämällä välttyy varmasti isommilta riskeiltä. Ja sitähän elämä on, mitä vain voi sattua missä vain.  


Tarkoitus ei ole pelotella ketään tai saada perumaan Rion matkaa. Jos olen saanut aiemmin kaiken kuulostamaan paratiisilta niin tämä on se Rion toinen puoli. Mielestäni siitäkin pitää kertoa. Vaikka väkivallasta uutisoidaan täällä paljon, paljon jää silti kertomatta. Toisaalta ymmärrettävää, kysymyksessä on kuitenkin tuleva Olympiakaupunki. 


Onneksi meillä on kuitenkin se kultainen häkki, jonne voi aika ajoin vetäytyä, mikäli todellinen Rio alkaa ahdistaa. Oli miten oli päivääkän en ole katunut päätöstä tänne tulosta! 

 

Lisää uusi kommentti