Tuoteselostukset toimivat karttana kaupassa. Ne ovat keliaakikon paras ystävä, mutta myös suurin vihollinen. Erityisesti ne pienet maininnat: ”saattaa sisältää pieniä määriä gluteenia”. Voi pirujen pärinät.

Nämä ss-merkinnät saavat usein aikaan ”keskustelua” eli kiivaita taistoja, varsinkin internetin syövereissä. Toiset käyttävät, toiset eivät. On henkilöitä, jotka rukoilevat ennen ruokailua, että Jumala poistaisi ruuasta gluteenin jäämät. Tätä keinoa en suosittele kenellekään.

Olen ennen keliakiaa lukenut tuoteselostuksia muutamien allergioiden vuoksi, mutta viimeiset kolme vuotta tuoteselosteiden maailma on ilmaantunut elämään aivan eri skaalalla. Ja myönnän, olen hyvin kyrsiintynyt siihen hommaan.

Myös Eviran sivuja on pakko tuijottaa, siltä varalta että jostain tuoteselostuksesta on unohtunut mainita suolistoa syövä gluteeni jossain sen moninaisista muodoissa.

Ei ole tuotetta tai ruokaa, mihin gluteenia ei olisi heitetty. Jos tuotteessa on tuoteselostus, se on luettava, tavattava ja tarkistettava.

Mitään tuttuja turvallisia tuotteita ei ole olemassa.

Onneksi sentään hedelmät ja vihannekset ovat turvassa gluteenilta, toistaiseksi.

Joten jos näet kaupassa tuskastuneet kasvot tuijottamassa tiiviistä ananaspurkin kylkeä, kyseessä voi olla keliaakikko.

Niin, keliaakikon saattaa tavata myös itkemästä kauppojen leipäosastolla.

Useimmiten kauppareissuin sijaan, menisin mielummin metsään vaeltamaan.