"Äitiii, tule herättämään minut!", kuului aamulla. Tyttöjen huoneen yläsängystä löytyi vaaleat hiukset levällään prinsessalakanoiden välistä pieni Ruusunen, joka puristi tiukasti silmiään kiinni ja Pupua kainaloonsa. Ja kikatti.

Barbieyöpuvussaan, tukka takussa hän kiipesi juniortuoliinsa odottamaan aamupalaa ja käänsi katseensa minuun. Silmät säkenöivät kuin kevään ensimmäinen auringonsäde, joka yhtäkkiä vain täyttää koko ympäristön.

"Minä näin unta, että kissa oli gluteeniton! Ja koira oli gluteeniton!"

Ja sitten hän hihitti niin kuin hän aina hihittää: olkapäät ylhäällä, ylävartalo eteenpäin taipuneena, sormet limittäin suun edessä, peukalot poskien päällä. 

Kissa oli gluteeniton! Koira oli gluteeniton!