Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
0

On onni, että neljävuotias ei tiedä, mitä tarkoittaa ensi viikolla eikä ensi kuussa. "Yhden yön päästä" -käsitteen hän jo ymmärtää.

Yhden yön päästä piti olla kontrollitähystys. Viime marraskuussa saimme keliakiadiagnoosin ja luultavasti diagnosoimisen vaikeuden sekä ruokatorvesta löytyneen tulehduksen takia olemme menossa uudestaan tähystykseen. Saimme viime viikolla kuitenkin tiedon, että aikaa on siirretty. Ehdotettu uusi aika ei käynyt meille eikä seuraavakaan, joten tähystykseen on nyt 1,5  kuukautta aikaa.

Tällä kertaa odottelu ei haitaa mitään! Tyttö syö hyvin ja kasvaa ja olemme helpotukseksemme saaneet sen diagnoosin. Viime syksynä odottelu oli ihan kauheaa, mutta ei se enää haittaa. Emme tietenkään olleet kertoneet hänelle tarkasti, koska tähystys on, joten emme kerro myöskään, että se siirtyi. Lapselle odottelu olisi tuonut vain epävarmoja kysymyksiä, että kuinka monen yön päästä, onko silloin jo lunta, ehdinkö ennen sitä leikkiä kaverin kanssa yhtään?

Kerromme sitten, kun se on yhden yön päästä. Kerromme, kun pakkaamme rakkaan pupun ja prinsessakirjoja reppuun ja suunnittelemme, minkä yllätyksen käymme ostamassa sairaalapäivää seuraavana päivänä tai jo illalla, jos hän voi hyvin. Ostaisimmeko esimerkiksi uuden röyhelömekon tanssitunnille, kun vanha alkaa jäädä jo pieneksi?

Ps. Meidän arjesta voi lukea murusia myös blogista Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen.

Lisää uusi kommentti