Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Virallisissa Suomi sata ruokalistoissa näyttää olevan mustikkaa, piirakkaa ja kakkua jne. Mikäs sen sopivampaa. Ennen vanhaan keittokirjoissa neuvottiin, että mustikkaa ei pidä tarjota juhlissa, koska se sotkee suut, vaatteet ja liinatkin. Toisaalta hienot vieraat varsinkin ovat mukavamman näköisiä hampaat mustikassa. Vuosi sitten pääsin tehdasvierailulle lempifirmaani Marimekkoon, siellä tarjottiin mustikkalimsaa. Itsenäisyyspäivän kattauksen teen varmaan kyseisen tehtaan liinalle. Suomalaista desingia pöytään, astiat tosin on tehty vaikka missä nykyään. Sinistä löytyy, mutta ei ihan sinivalkoista tarvitse olla. Metsästä saa vihreää koristeeksi.

Täällä maalla juhlaruoka löytyy pakastimesta, on valinnan varaakin. Kunta ja seurakunta on laatinut niin paljon ohjelmaa asukkailleen, että joutaneeko kovin pitkään hauduttelemaan lihoja. Aamun voisi aloittaa riisipiirakoilla lisukkeineen, jos ei ehdi puuron keittoon. Piirakoita saa onneksi kaupan pakasteesta. Karjalanpiirakoiksi niitä ei kai voi  kutsua, koska eivät ole ruista. Muistan lukeneeni sellaista. Lohi on herkkua, eikä vaadi valmistukseen koko päivää. Jälkiruoka voisi olla helpoimmillaan vaniljajäätelöä ja marjoja. Olen jälkiruokaihmisiä, keksin monta sopivaa jälkiruokaa, kiisseli, kerroskiisseli, rahka, uunijuusto, jäädyke...

Suomi 100 ruokalistoihin on yritetty ujuttaa kansainvälistä vaikutusta tutun lisäksi. Onhan sitä ennestäänkin, riisi esimerkisi. Kahvi on meille tosi tärkeää, kahvikupponen on päivän kohokohta monelle. Niin, että entäpä pullapuoli. Pullaa en ole vielä oppinut leipomaan gluteenittomana. Olen kokeillut, mutta juhlapäivänä sitä ei voi tarjota. Kaupassa on kyllä hyvää mustikkarahkapullaa. Leipäjuusto ja hillat (lakat) on ykkönen juhlapöydässä. Suklaakarkki Suomi 100 kauniissa astiassa, kruunaa kahvipöydän (Pandan on gluteeniton). Täytekakkua en taida tehdä, kääretorttu saattaisi sopia, tietysti marjatäytteellä ja  kermavaahdolla kuorruttuna. Koristeena vaikka niitä mustikoita.

 

 

 

Tunnisteet: 
Suomi 100

0

Lakkiaispäivänä 3.6. satoi lunta. Juhlimme perinteiseen tapaan. Makeita herkkuja jäi pitkäksi aikaa pakasteeseen.. Voileipäkakut ja salaatit maistuivat vieraille paremmin. Kunpa muistaisin tämän asian. Teimme gluteenittomien lisäksi myös tavallisia voileipäkakkuja. Juomaksi tein simaa. Näistä juhlista jäi hämärä kuva, koska saman päivän iltana sain viestin toisen lapsenlapsenmme syntymästä.

Ristiäisitä olen jo kerran kirjoittanut, ne pidettiin kotioloissa mummolassa. Nämä toiset ristiäiset pidettiin sitten keskikesällä "isolla kirkolla". Tarjottavat tehtiin kaikki gluteenittomana ja kasvisruokavalioon sopivana. Osassa käytimme voita ja kermaakin. Kuvaa puhukoon puolestaan. Suolainen tarjottava tuotti päänvaivaa, koska lämmitysmahdollisuutta ei ollut. Päädyimme omatekoisiin patonkeihin. Ostimme patonkipellin, joka osoittautui käteväksi. Itse sävelsimme ohjeen Virtasalmen viljatuotteen vaaleanvuokaleivän reseptistä. Patongin kanssa söimme omatekoista levitettä. Salaatti teki kauppansa hyvän paprikakastikkeen kera. Kaikki tarjottavat tehtiin itse, paitsi raakakakku. Raparperimehu ostettiin myös, ohje olisi ollut, mutta emme löytäneet raparperejä kaupasta. Astiat oli pahvisia. Näinkin näköjään voi juhlia. 

Kesä oli viileä, mutta marjoja saatiin silti runsaasti. Nyt olisi aika sitten miettiä jouluherkkuja...

 

 

 

Tunnisteet: 
patonkipeltijuhlat

0

Nyt oli pitkä talvi. Eipä se haittaa, jos on oppinut tykkäämään lumesta ja hiihtämisestä. Eilen 4.5. hiihdin ja vielä riittää lunta. Joskus aikaisemmin odotin kevättä ja kesää koko talven. Eniten pidän keväästä ja kesästä. Kyllä ne vielä tulevat, olen oppinut.

Meillä on niin hyvät hiihtomahdollisuudet, ettei tarvitsisi lähteä pohjoisemmas, mutta kun tunturit kutsuu talvella hiihtämään ja kesällä patikoimaan. Nykyään en enää viitsi kovin suurta reppua kuljettaa, niin tulee mentyä johonkin retkeilykeskukseen. Autiotupien laverit eivät oikein miellytä. Ajatus kyllä on kiehtova, mutta pehmoinen patja on mukavampi, kun vuosiakin on jo kuusikymmentä ja risat.

Aamupalat ja päivällinen - huoletonta ruokailua ja herkuttelua. Niinhän sitä luulisi. Vaikka olen ilmoittanut etukäteen gluteenittomasta ruokavaliosta, niin toivomisen varaa on. Kahdessa paikassa olin tänä talvena. Jälkiruokana oli melkein aina kahvi ja leivonnaisia, ei kuitenkaan gluteenittomia. Kyllähän se harmittaa, jos takana on vaikka 30 km hiihtoa. Ruokiin ei ole merkitty kirjaimia G, VL jne. Ei viitsisi aina kysyä. Joskus mainitsin asiasta, henkilökunta on kyllä kohteliasta ja merkitsee muistiin. Mitään muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Vähän pelotti, jos vihainen kokki käskee gluteenittomien  mennä muualle. Kyllä tämmöinen vähän himmentää matkailun hohtoa.

 


Sivut