Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Olin eräänä perjantai-iltapäivänä käymässä sulhaseni toimistolla, jossa kaikki työskentelivät keskittyneesti syvässä hiljaisuudessa. Yhtäkkiä alkoi soimaan ääni, joka muistutti minua kouluaikojen kellosta, joka aina soi välitunnin päättymisen merkiksi. Kaikki naurahtivat, alkoivat rupatella iloisesti ja siirtyivät keittiöön. Hetken ihmettelin, mitä oikein oli tekeillä, mutta sulhaseni selitti tilanteen pian: kakkutarjoilu.

Tiedätte varmaan, mitä minun päässäni liikkui tuolloin. Ai kakkua, sehän on mukavaa, nauttikaa te vain, minä jätän tämän kerran väliin. Sulhaseni työkaverit hieman ihmettelivät, miksi kakku ei kelvannut minulle. Heille täytyi selittää se, jonka jo kerran aiemmin samaisella viikolla eräässä toisessa tilanteessa olin joutunut selittämään: minulla on keliakia, joten en voi valitettavasti syödä tuota. Sulhaseni työkaverit vaihtoivat hymyt harmittelevaan ilmeeseen, sanoivat ”ai harmi, sinulta menee tämä valitettavasti sivu suun, voi kun olisimme tienneet, olisimme voineet hankkia jotakin muuta”. Heti pian he kuitenkin jatkoivat jutustelua ja ottivat vuorollaan kakkua.

Tämä ensireaktio keliakiaani meni mielestäni oikein hyvin. Asia huomioitiin mutta siitä ei tehty sen isompaa numeroa. Onneksi ihmiset useimmiten reagoivat näin, kun kerron heille sairastavani keliakiaa. Yleensä kerron ihmisille keliakiastani juuri tällaisissa tilanteissa, oikeastaan melkein kuin ”pakosta”. Täytyyhän minun jotenkin selittää se, miksi en syö tarjottavaa ruokaa. Joskus saatan ohimennen mainita asian, kun kerron esimerkiksi tarinaa, johon liittyy gluteeniton ruokavalio. Reaktiot ovat tällöin lievempiä ”ai niinkö?” -tokaisujen tasoisia. Oikeastaan pidän enemmän tästä tavasta kertoa kuin tilanteessa, jossa minun täytyy selitellä syömättömyyttäni. Harmi vaan, että useimmiten se sitten kuitenkin jää näihin tilanteisiin.

Viime viikolla Petra Toivonen kirjoitti mainion blogitekstin ärsyttävistä kommenteista, joita keliaakikot joutuvat kohtaamaan (linkki tekstiin löytyy Keliakialiiton Facebook-sivulta). Monet listatuista kommenteista olen itsekin kuullut, kun olen kertonut keliakiastani ensimmäisen kerran. Vähättelyä kohtasin kymmenisen vuotta sitten melko paljon, nykyään onneksi paljon vähemmän (johtunee varmaan keliakian lisääntyneestä tietoisuudesta). Vielä tosin kohtaa niitäkin, joilla ei ole aavistustakaan, mikä keliakia oikeastaan on. Ollessani Saksassa sulhaseni sukulaisten luona selitimme heille, että en voi syödä gluteenipitoisia tuotteita. Juhlien emäntä ei tätä oikein ymmärtänyt, vaan aloitti kyselemisen: ”Voitko syödä pitsaa?” ”Voitko syödä schnitzeliä?” ”Voitko syödä lihapullia?” ”Voitko syödä suolatikkuja”? Kun olin aikani selittänyt, miksi en voinut näitä ruokia syödä, emäntä hermostui ja tiuskaisi sulhaselleni saksaksi ”mitä tuo nyt sitten oikein voi syödä!?”

On varmaan mahdotonta ennustaa muiden ihmisten reaktioita omaan keliakiaan. Oletko itse joskus joutunut epämukavaan tilanteeseen tai saanut kuulla ikäviä kommentteja, kun olet ensimmäisen kerran kertonut keliakiastasi? Vai koetko, että tässäkin asiassa on tapahtunut muutosta, onko keliakiasta kertominen nykyään helpompaa kuin ennen?


0

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia valtakunnallisesta keliakiaviikosta, ja moni varmastikin on osallistunut Keliakialiiton löydä gluteeniton tuote -kilpailuun. En tiedä, onko palkinnot jo arvottu, mutta ainakaan itseni kohdalle tämä arpaonni ei ole osunut :D

Teemaan liittyen ajattelin kirjoittaa hieman tuotteesta, jota ilman elämänlaatuni varmasti laskisi, nimittäin gluteenittomasta leivästä. Leipähän kuuluu monen suomalaisen päivittäiseen ruokavalioon keskeisenä osana, enkä usko kaikkien keliaakikoiden olevan tässä poikkeus. Itse syön gluteenitonta leipää joka aamu ja ilta, ja joskus esimerkiksi salaatti- ja keittolounaan kanssa. Joskus syön lounaaksi pelkkää leipää. En enää edes muista, kuinka monta kertaa olen tilannut gluteenittoman aurinkokuivattu tomaatti/vuohenjuustoleivän työpaikan viereisestä kahvila Briossista Helsingin Kalevankadulla. Tämä herkku vie kielen mennessään!

Kaupan leipähyllyllä minua ilahduttaa kaikista eniten valikoiman laajuus. Norjassa minulla oli hieman hankalaa, sillä sieltä sai tuoreena ainoastaan Schärin perusleipää (ja tätäkin suojakaasuun pakattuna) ja vain muutamaa leipälaatua pakkasesta. Suomessa gluteenittomien leipien valikoima on moninkertainen verrattuna Norjaan! On vaaleaa leipää, jälkiuunileipää, tummaa leipää, siemenleipää ja ehdotonta lemppariani: saaristolaisleipää!

Koska ostan gluteenitonta leipää niin paljon, ehkä tässä asiassa huomaan hintaeron gluteenia sisältävään tuotteeseen selkeimmin. Gluteenittoman leivän hinta on monikertainen, sitä ei voi kiistää. Tähän liittyen katsoin Keliakialiiton videon, jossa sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila tutustutettiin gluteenittomiin tuotteisiin ja kysyttiin, pitäisikö Kelan tuki keliaakikoille palauttaa. Omasta puolestani täytyy sanoa, että petyin Mattilan sanoihin. Sain videosta sellaisen kuvan, että hänen mielestään korvauksen maksaminen on hieman hankala asia muun muassa siksi, että keliaakikot saattavat vain ottaa rahat ja ostaa normaaleja tuotteita (tai näin ymmärsin hänen puhuessaan henkilökohtaisista taustoista - voi olla, että tulkintani on täysin väärä). Uskon kuitenkin, että valtaosa keliaakikoista ei hyväksikäytä tukea näin, ja että muita tukia käytetään paljon röyhkeämmin vielä hyväkseen. Ministeri myönsi sen, että keliaakikoilla on oikeus kokea ruokavaliokorvauksen poistaminen epäoikeudenmukaisena, sillä me emme saa kroonisen sairautemme lääkitykseen tukea, samalla tavalla kuin jotkut muut sairausryhmät. Hän totesi videolla ”sairaudet ovat samalla viivalla, sikäli kuin se vain on mahdollista”. Miksi tämä ei ole keliakian kohdalla mahdollista?

Tämä meni ehkä hieman sivuraiteille, mutta halusin kuitenkin lempituotteeni hinnasta puhuttaessa ottaa tämän esille. Eikä tämä koske ainoastaan gluteenitonta leipää, kaikki gluteenittomat tuotteet ovat kalliimpia kuin gluteenia sisältävät. Eikä mielestäni ole sekään hyvästä, että keliaakikoiden tulisi köyhdyttää ruokavaliotaan sen takia, että emme saa tukea sairautemme hoitoon. Keliakialiitto jakoi kaikille kansanedustajille pussin gluteenitonta leipää keliakialiiton viestin kera, toivottavasti tämä mahtava tempaus auttaa meitä keliaakikoita saamaan tuen takaisin, jotta voimme jatkossakin nauttia upeasta gluteenittomien leipien valikoimasta!


0
Heippa tyypit! Lupasin viime kerralla kirjoitella seuraavaksi gluteenittomasta kasvissyönnistä. Tuntuu yhtäkkiä siltä, että kasvissyönti on aiheena mitä ajankohtaisin #varusmiehet laugh Ja tästä kasvisten syönnistä ja syömättömyydestä on ollut julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa melko paljon kommentointia.
 
Mutta ihan tähän alkuun voitaisiin vähän katsoa, mitä tarkoittaa kasvissyönti. Itse asiassa ei ole olemassa yhtä määritelmää siitä, mitä on kasvissyönti. Jos puhutaan henkilöstä, joka syö pelkästään kasvikunnan tuotteita ja joka ei käytä mitään eläinkunnan tuotteita, niin puhutaan vegaaneista. Eli vegaanin määritelmä on paljon yksinkertaisempi, koska vegaani ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevaa tuotetta. Mutta kasvissyönti onkin laajempi käsite. Kasvissyöjäksi eli vegetaristiksi voidaan kutsua henkilöä, joka ei syö lihaa eikä kalaa. Lakto-ovo-vegetaristi puolestaan syö maitotuotteita ja munaa. Lakto-vegetaristi sen sijaan
 käyttää maitotuotteita.  Myös hunaja on vegetaristeilla käytössä, toisin kuin vegaaneilla.
 
No miksi ylipäänsä halusin kirjoittaa blogikirjoituksen keliakiakiasta ja kasvissyönnistä. No ensinnäkin sen takia, koska kasvissyönti on hyvä juttu terveydelle ja toiseksi sen vuoksi, että keliakia ja kasvissyönti vaativat hiukan (vielä) enemmän ruokavalion pohdintaa.  Jos aloitetaan siitä, että miksi kasvissyönti kannattaa, niin
 
Ja mitäs sitten keliaakikon pitää muistaa.
1. No ainakin se kuidun saanti! Kasviksista, hedelmistä ja marjoista saa muikeasti kuitua, joten pelkkää plussaa elimistölle.
2. Tuoteselosteiden lukeminen. Monet kasvistuotteet ovat gluteenittomia, mutta tylsiä poikkeuksiakin on kuten Nyhtökaura. Nyhtökaura ei siis ole gluteeniton. Nettisivujen mukaan:” Tutkimme aktiivisesti mahdollisuutta täysin gluteenittoman tuotteen valmistamiseen”. 
3. Mutta Härkis on gluteeniton! Nettisivuillakin todetaan, että:”Kyllä, kaikki HÄRKIS®-tuotteet ovat tätä nykyä tutkitusti gluteenittomia ja ne soveltuvat myös keliaakikolle.”
4. Samoin Tofu eli soijaproteiinituotteet ovat usein gluteenittomia. Kuten SoFine Tofu a´la minute Thai spiced soijakuutiot.  Lukekaa tuoteseloste silti!
Ja kasvisruoan tekeminen on sikahelppoa ja tosi nopeaa. Linssejä ja papuja löytyy purkista valmiina ja linssit myös valmistuvat kuivattuinakin nopeasti.
 
Ja koska Keliakiaviikko pyörähtää ensi viikolla käyntiin teemalla ”Löydä gluteeniton tuote” niin kehotan teitä löytämään kaupasta Vaissin kasviskääryleen. Erittäin maukas ja siinä on käytetty valkoisen riisin tilalla gluteenitonta täysjyväkauraa! Ihan parasta. https://www.vaissi.fi/tuotteet/
 
Ja tähän loppuun maailman helpoin kasviskastike:
1 purkki tomaattimurskaa (500g)
lehtikaalia kaksi isoa lehteä (leikkaa suikaleiksi)
basilikaa ja persiljaa kumpaakin kourallinen
hieman sokeria pyöristämään makua
oman maun mukaan kasvisliemikuutiota muruina joukkoon
Sekaan purkillinen punaisia linssejä ja papuja.
 
Tarjoile pastan kanssa. Menee ehkä 10 minuuttia, niin ruoka on valmista. Lisäsin vielä avokadoa. Namnamnam heart

P.S. Kuvat ovat omiani ja oikeudet niihin säilyvät minulla. Kiitos ja heippa. 


Sivut