Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
2

Jokainenhan meistä keliaakikoista tietää, että sairautemme on krooninen eikä siitä voi parantua. Tutkimusta keliakian lääkehoidoista ja muista parannuskeinoista tehdään aktiivisesti, mutta tällä hetkellä ainoa hoitokeino tiukka gluteeniton ruokavalio. Joskus kuitenkin leikittelen ajatuksella, entä jos tulevaisuudessa minulla ei olisikaan keliakiaa?

Ajatus tuntuu kieltämättä absurdilta. Elämä ilman jatkuvaa tarkastamista ja varomista, eihän sellaista ole! Suurin osa ainakin niistä, joilla keliakiadiagnoosi on ollut jo pidempään, on jo niin tottunut tähän rajoittavaan ruokavalioon, että elämä ilman sitä ei tuntuisi ”normaalilta”. Näin ainakin itse koen: minulle gluteenittomasta ruokavaliosta on tullut normi.

Kuvittele meneväsi tavalliseen kahvilaan tai ravintolaan, ja saisitkin syödä kaikkia tarjottavia ruokia. Ei tarvitsisi katsoa listasta, missä mahtaa olla G-merkintä ja voiko tietyn annoksen tilata gluteenittomana, vaan voisi tilata aivan mitä ikinä tekee mieli. Tai kuvittele meneväsi ruokakauppaan ja ostavasi tuotteen, jonka ainesosaluettelossa lukee VEHNÄJAUHO. Miltä kuulostaa?

Kummalliselta, sanoisin itse. Ehkä jopa vähän ahdistavalta aluksi? En oikein tiedä pystyisinkö hyvillä mielin syömään gluteenia sisältävää tuotetta, vaikka olisinkin parantunut. Ajatukseen tottuminen veisi varmasti aikaa, varsinkin kun mieli on asennoitunut siihen, että keliakian kanssa kuljetaan hautaan asti. Jatkaisinko gluteenittoman ruokavalion noudattamista, vaikka parantuisinkin keliakiasta? Miltä gluteenia sisältävät tuotteet maistuisivat, ovatko makunystyräni niin tottuneet gluteenittomiin tuotteisiin, etten pitäisikään vehnätuotteita hyvinä? Mitä muut ajattelisivat tästä, saisinko tästä lähtien vastailla kysymyksiin, miltä nyt tuntuu, kun ei ole enää keliakiaa?

Kyllähän tilanteeseen varmasti ajan mittaa tottuisi, olemmehan suurilta osin tottuneet myös gluteenittomaan ruokavalioon siirtymiseen. Ajatushan keliakian parantavasta hoitotoimenpiteestä ei ole vielä ajankohtainen, mutta kukapa tietää, mihin tutkijat pystyvät tulevaisuudessa. Miten sinä reagoisit?


0
Terveisiä Tukholmasta!
 
Ulkomaanmatkailu on aina hauskaa. Ainakin Tukholmassa tuntuu kaikki keveän kepeältä laugh
Tässä blogikirjoituksessa ajattelin kertoa teille, mitä raahasin matkalaukussani kotiinpäin, mutta sitä ennen pieni tapahtumakuvaus hotellin aamupalapöydästä.
Ensinnäkin plussaa Scandic –ketjulle, joka Ruotsissa ja Suomessa on koonnut allergia- ja keliakiaystävällisen nurkkaukseen kaikki gluteenittomat tuotteet sekä vegaanituotteita ja maidottomia tuotteita yms. Mutta. Se ”gluteeniton” leivänpaahdin. Itse en koske hotellien ”gluteenittomiin” leivänpaahtimiin pitkällä tikullakaan. Tai kosken kyllä pitkällä tikulla ja siirrän sen poispäin itsestäni. Näin nimittäin vaikka kuinka monen hotellivieraan paahtavan omat vehnäleipänsä siinä ”gluteenittomassa” leivänpaahtimessa. (Huokaus. Syvä huokaus). Huomasin, että eräs nuori paahtoi gluteenitonta leipäänsä paahtimessa. Minun piti sitten olla keliaakikonpelastaja ja kertoa tälle nuorelle, että jos ei halua kontaminaatiota, niin ei paahda leipäänsä siinä ”gluteenittomassa” leivänpaahtimessa. Olisin tietysti voinut olla ihan hiljaa, mutta koska minussa asuu tällainen keskisuuri keliaakikonpelasta –persoona, niin enhän voinut olla hiljaa laugh
Muuten ruokailut sujuivat tosi mukavasti Ruotsissa ja onhan ne aamupalapöydät aivan ihania! Hedelmät ja juustot ja keitetyt kananmunat noin niin kuin esimerkiksi. Ja suosittelen kokeilemaan ruotsalaisten Filmjölkiä müslin kanssa. Ihana hapanmaitotuote, jota Suomesta ei siis saa. Happamuudeltaan enemmän piimän kaltainen, mutta koostumus jogurtinomainen. Olen koukussa! Löysin myös uuden ihanan lounaspaikan nimeltä Holy Greens. Tarjoilee todella ruokaisia salaatteja ja kaikki gluteenittomia ja suurin osa myös laktoosittomia. Hiilihydraatinlähde salaateissa oli esimerkiksi  punainen quinoa tai musta villiriisi.
Ja sitten ne tuliaiset, mitä pitää aina hamstrata kotiin. Ensinnäkin ykkönen on Lailas mjölmix. Kilon keltainen pahvipaketti. Ihan parasta jauhoa esimerkiksi pullan leivontaan; pullasta tulee aivan täydellinen koostumukseltaan. Hauskinta on, että pakettitekstit näissä jauhopaketeissa ovat ruotsiksi ja suomeksi! Toivon totisesti, että joku kauppaketju alkaisi tarjota tätä tuotetta myymälöissään. Hinta Ruotsissa on ainakin kohtuullinen!
 
Ja toinen välttämätön hankinta on Nyponmjöl eli ruusunmarjan kuorijauho. Risentan tuote, jota ei Suomesta saa, vaikka siinäkin paketin päällä myös suomalaiset tekstit! Todella loistava jauholisä leivontaan! Väriä ja makua esimerkiksi sämpylöihin. Ja toki siis ruusumarjajauhetta olen nähnyt Suomessakin, mutta tämä on edullisempaa kuin koko marjasta jauhettu eli siis kuorijauhetta. Lisäksi löysin tällä kertaa myös valmiin leipämausteseoksen. Toki siis fenkolia, kuminaa ja anista voi sekoitella itsekin, mutta tämä on niin näppärää, kun valmis tuote löytyy maustehyllystä J Ja gluteenitonta couscousta en ole useasti nähnyt lähikaupassani, joten pitihän se ottaa mukaan testaukseen.
 
Itselle iso osa matkan hauskuutta, on käydä paikallisessa ruokakaupassa rohmuamassa. Harmi, että pakastetuotteita ei voi raahata kotiin asti wink

0

Monet meistä ovat varmaan pääsiäisen pyhiksi järjestäneet reissun ulkomaille. Tuskin olenkaan ainoa, joka ulkomailla huokaisee jo valmiiksi syvään, kun muu matkaseura tahtoo mennä ulos syömään. Joskus ulkomailla ravintolassa tilaaminen tuntuu äärimmäiseltä koetukselta: paikalliset tarjoilijat eivät ymmärrä, mikä on keliakia eivätkä he ollenkaan ymmärrä, mitä tuo turisti nyt tuossa yrittää selittää. Tuskastuttava tilanne sekä keliaakikolle, tarjoilijalle että matkaseurueelle.

Suomessa en muista kertaakaan sattuneen sellaista tapausta, jossa tarjoilija ei tietäisi, mikä on keliakia. Ulkomailla tätä sattuu tuon tuosta, myös maissa, joissa keliakia on kyllä yleisesti tiedostettu ongelma. Omalla kohdallani en koe, että kyse olisi ainoastaan siitä, etten osaisi selittää ongelmaani ymmärrettävästi, sillä puhun enemmän tai vähemmän yhdeksää kieltä.

Huomaan turhautuvani jo tätä kirjoittaessa, kun ajattelen niitä kaikkia kertoja, jolloin en vain ole kaikista yrityksistäni huolimatta saanut tarjoilijaa ymmärtämään syytä siihen, miksi ruuassani ei saa olla gluteenia. Joskus olen matkaseurueeni pyynnöstä huolimatta jättänyt ravintolareissun väliin vetoamalla tähän ongelmaan. Tämäkin on herättänyt harmistusta sekä itsessäni että matkaseurueesta, tarjoilija vain puuttui välistä. Aina ruuan tilaaminen ei onnistu, vaikka keliakiasta olisi kuinka ilmoittanut etukäteen: eräässä ulkomaisessa kongressissa olin ilmoittanut hyvissä ajoin, että minulla on ruokarajoitteena keliakia, eikä minulle silti oltu varattu erikseen gluteenitonta vaihtoehtoa!

Useimmiten nämä epäonnistuneet kommunikaatiotilanteet päättyvät siihen, että kaaosmaisen härdellin jälkeen tyydyn ottamaan lasin vettä. Joskus olen luullut kommunikaation onnistuneen, kunnes eteeni tuodaan ”tilaukseni”. Esimerkiksi kerran Tanskassa luulin osanneeni selittää, että haluan gluteenittoman oluen: eteeni tuotiin vehnäolut, jota oli laimennettu greippilimulla. Toisen kerran minulle luvattiin erillinen jälkiruoka Saksassa, kun muut söivät kakkua: luulin saavani herkullisen gluteenittoman kakun, sainkin banaanin. Hyvä puoli näissä tapauksissa on se, että jälkeenpäin näille voi nauraa.

Onneksi nämä kerrat ovat Suomessa harvinaisia, eikä ulkomaillakaan näitä tapahdu aina. Itse olen huomannut, että jos tiedän etukäteen ravintolan nimen, pystyn helposti netistä selvittämään, onko minulla edes mahdollisuuksia gluteenittomaan vaihtoehtoon. Tavallisen ruokakaupan läheisyys on ollut monta kertaa pelastus ulkomailla matkustaessa!


Sivut