Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
Anonymous (ei varmistettu)
2

Viime päivinä keliakiaa sairastavien yhteisöä on ravisuttanut tieto ruokavaliokorvauksen poistamisesta. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa, kuten useissa aiemmissakin kirjoituksissa on huomioitu. Jos tätä autoimmuunia sairautta ei hoida, on jälkipolvilla enenevät ongelmat edessään. Vaikka ruokavaliotuki ei kata alkuunkaan sairaudestamme koituvia lisäkustannuksia, on tähän asti saatu kädenojennus avuksemme koettu erityisen tarpeelliseksi. Nyt suunnitellut leikkaukset tuntuvat eteenkin vähätuloisimpien kukkaroissa. Keliaakikot ovat raportoineet suhteellisen kirjavista käytännöistä sosiaalitoimen taholta – osa antaa lisäpanostusta ruokavaliokustannuksiin, osa ei paikkakunnasta riippuen. Kuinka heikompiosaisten käy ruokavaliokorvauksen loputtua? Leipäjonoissa on ymmärtääkseni harvemmin meille omaa linjaa, joten muovipussin sisältö jää vähäiseksi eikä korvauksen puuttumisesta tullutta aukkoa voi oikein millään paikata. Joskus voisi olla hyvä katsoa asioita vähän paremmilla kiikareilla miettien, miksi ruokavaliokorvaus aikanaan on koettu tarpeelliseksi.

Tähän mennessä ruokakorvauksen poistamista vastustavan adressin on allekirjoittanut yli 9600 henkilöä. Keliakialiiton FB-sivujen mukaan ko. adressi luovutetaan 12.6. sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylälle, joten vielä on hyvää aikaa raapustaa sähköiseen adressiin oma nimensä monelle tärkeän asian puolesta.

http://www.adressit.com/vastustamme_keliaakikoiden_ruokavaliokorvauksen_poistamista


0

Nyt pääsin näin pitkälle. Olin unohtanut salasanat ym. On ehtinyt olla paljon arkea ja juhlaakin. Tästä taitaa tulla oikea Peppi Pitkätossun kahvikutsut -juttu. Olin niin innoissani kun näin hienoja kakkuja. Kävin muutamissa lakkiaisissa. Aioin ottaa mukaan myslipatukan, syystä jonka varmaan jokainen keliaakikko arvaa. Se unohtui, eikä ollut tarpeenkaan. Tarjolla oli kaikkea mahdollista herkkua gluteenittomana. En keksi lajia mitä ei olisi ollut. En tietenkään maistanut ihan kaikkea. Monet emännät ovat huomanneet, että perunajauhoilla tehty täytekakkupohja on parempi kuin vehnästä leivottu eli tarjolla olikin vain gluteenitonta kakkua. Hyvä idea!

Kodit olivat juhlakunnossa, lahjakkaat sankarit kauniita. Kyllä kannattaa juhlia! Tietysti ammattiinvalmistuneita pitää myös muistaa. Itse kirjoitn ylioppilaksi yhdessä vanhimman tyttäreni kanssa. Kävin pari vuotta etälukiota. Olen käynyt aika monta koulua, lukiossa jouduin lukemaankin. Ehkä nyt vähän paremmin ymmärrän koululaisia, en vaadi liikaa.

Häissäkin olen käynyt tässä kuussa. Siellä gluteenittomat leivonnaiset oli laitettu eri pöydälle. Minusta se on hyvä käytäntö. Ruuat tehdään yleensä kaikille vieraille sopivaksi.

Kahvihetkistä vielä. Viime kesänä lähdimme reissuun. Pysähdyimme kyläilemään välillä. Keliakia oli vielä uusi juttu minulle. Tietysti kahviteltiin. Join pari päivää mustaa kahvia isoista ja pienistä kupeista. Kupit alkoivat tuntumaan jo tosi suurilta. Puhuttavaa riitti. En tiennyt miten kertoa kohteliaasti, että pullat ei passaa. Kotiin tullessa aloin etsimän tietoa ja olenkin saanut sitä Keliakialiiton sivuilta. Samoin kaupassa ja ruokapaikoissa piti opetella kyselemään. Suurin tuki ovat kohtalotoverit, varsinkin sisko. Kuvaksi löytyi osa paikallisesta muistomerkistä.

Kesä on saapunut! (kuvat menee vinksin vonksin)


Anonymous (ei varmistettu)
0

Opiskelen tällä hetkellä Jamkilla pelinkehittäjä-koulutuksessa. Peliala on miesvoittoinen, naisia alalla taitaa olla 20 %, koulutuksessa määrämme on vielä vähäisempi. Yleisestikin tämän huomaa koulutustiloissamme siten, että naisten vessaan ei ole koskaan ruuhkaa, vaikka vessoja on vain yksi.

Miesvetoisuus näkyy myös yhteisruokailuvalinnoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Pitsa pitää pelialan ainakin Suomessa raiteillaan. Männä viikolla Jyväskylän Yritystehtaan järjestämän Buustia Peliin! -tapahtuman virallisilla jatkoilla (yhteistyössä EXPA:n ja JES ry:n kanssa)  ravittiin osallistujat pitsan voimalla. Ilmoittautumiskaavakkeessa pystyi avautumaan omista ruokarajoitteistaan ja tarjolla olikin kahta luontaisesti gluteenitonta makuvaihtoehtoa. Hienoa toimintaa!

Olen tainnut muutenkin tämän kevään aikana syödä pitsaa enemmän kuin naismuistiin. On ilahduttavaa huomata, että niinkin monesta jyväskyläläisestä pitseriasta saa tällä hetkellä itselle sopivaa lautasen täytettä. Se tosin täytyy sanoa, että en tiedä mistä johtuu runsas juuston käyttö juuri näissä pitsoissa. Vähemmälläkin päästäisiin hyvään lopputulemaan. Kenties näihin pienempiin pitsoihin yritetään laittaa sama määrä raaka-aineita kuin ns. normaalipitsoihin.


Sivut