Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
Anonymous (ei varmistettu)
0

Toisinaan elämä on yhtä hässäkkää, kuten Lapinlahden Lintujen sketsissä sanailtiin. Kiireiset päivät ja yllättäen vaihtuvat aikataulut saattavat muuttaa päivän kulkua niin, että olet kaukana aikomastasi ruokapaikasta. Silloin lähdetään selaamaan netistä erilaisten palveluiden kautta läheisiä lounaspaikkoja ja niiden sopivuutta itselle. S-ketjun paikat ovat yleensä melko varmoja tapauksia, sieltä löytyy jotakin suuhun laitettavaa. Myös ruokalistat paljastavat G-merkinnöillään sen, että ainakin joku yrityksessä on miettinyt keliakia-asioita. Tämä ei tietenkään takaa sitä, että saisit paikasta luontaisesti gluteenitonta ruokaa tai että saisit asian oikein välitettyä, vaikka kipaisisit keittiön puolelle kokille selittämään mistä on kyse. Ja kyllä, olen tuotakin toisinaan tehnyt ja ollaan yhdessä äimistelty pakettien kylkiä tuotteen sopivuutta mittaillen.

Sen mitä tämä sairaus on minulle opettanut on se, että triplavarmistus on aina hyvästä. Yleensä kerron jo alussa ruokavaliostani, varmistan tilanteen ruoka-annosta tilatessani ja vielä sen tultua pöytään. Olenko saanut ruokaa, jota en voi syödä tästä aukottoman kuuloisesta taktiikastani huolimatta? Valitettavasti. Perävalotakuu toimii ulkona syötäessä. Toisaalta täytyy sanoa, että olen saanut yllättävissäkin paikoissa erinomaista palvelua ja mitä herkullisinta ruokaa, jota ei ole väkisin piperretty kummalliseksi ruuan mutaatioksi, kuten joskus erikoisruokavalioiden kohdalla käy. Vaikka tuuli saattaakin kuljettaa tyttöä erilaisiin paikkoihin ruokailemaan, äänestän topakasti jaloillani seuraavan kerran, jos olen lounasvalintaani uudelleen sillä suunnalla tekemässä.


Anonymous (ei varmistettu)
0

Kun ensimmäisen kerran laskeuduimme lentokoneella Rio de Janeiron yöhön näky oli aivan huikea. Vuoren rinteitä myöten miljoonat valot pilkkivät pilvien takaa. Taksimatka lentokentältä hotellille kuitenkin hieman valaisi totuutta ja antoi toisenlaisen kuvan. Muistan matkan jännityksen ja kuumuuden talvivaatteissa vieläkin. Passi, niiden kopiot, luottokortti ja rahat kaikki eri paikoissa tungettu liiveihin ja housuntaskuihin ja ties minne muualle. Olin lukenut jostain, että näin kannattaa tehdä kun tulee Rioon.


Taksi huristaa hurjaa vauhtia moottoritietä pitkin ja molemmin puolin näkyy ränsistyneitä hökkelikyliä, toiset pieniä, toiset suuria ja ulottuvat juuri ihailemiini vuoren rinteille asti. Ei merkkiäkään suurkaupungin neonvaloista, välkkyvistä mainostauluista tai valkeista hiekkarannoista. Pelkkää pimeyttä ja rumuutta. 


Brasilia on yksi maailman väkivaltaisimmista maista, täällä tehdään eniten murhia maailmassa. Erään tutkimuksen raju väite. Totta tai ei, ei minua ainakaan tarvtse vakuutella maan väkivaltasuudesta. Ympärillä tapahtuu koko ajan. Ja vain kuolemantapaukset tuntuvat ylittävän uutiskynnyksen. 


Olin jo kirjoittamassa, että olemme toistaiseksi välttyneet joutumasta uhriksi, mutta sitten perjantaina tytär tuli koulusta silmät pyöreinä ja kertoi, että koulussa oli pieni tilanne.. .

Oppilaat oli evakuoitu poliisin suositukesta yhteen rakennukseen, koska lähialueella oli vapaana kaksi asein varustettua poliisin takaa-ajamaa ryöstäjää, ilmeisimmin laukkuvarkaita. Useampi poliisipartio oli turvaamassa koulua ulkopuolella.


Oppilaita oli paikalla vain kolmannes, koska kouluviikko oli poikkeuksellinen, tämän vuoksi pienimmät lapset kuten poikani viettivät vapaapäivää. Vaikka tilanne jälkikäteen osottautui vaarattomaksi se ei kuitenkaan poista tapahtunutta omasta tai lasten mielestä. Pieni muistutus siitä minkä keskellä täällä asumme. 

Lagoa


Pyöräilijä joutui nuorten ryöstön kohteeksi ja puukotettiin kuoliaaksi. Tämä tapahtui yhden Rion kuuluisimman järven, Lagoan maisemareitin varrella Kristuspatsaan siunaavien käsivarsien suojassa. Motiivina varastaa pyörä.  


Kuolemaan johtava puukotus oli tiettävästi jo neljäs viimeisen kuukauden aikana. Kuohuntaa herättää lähinnä eniten se, että nuoret eivät joudu vastuuseen teostaan, koska ovat alaikäisiä. Ja tietenkin poliisi saa oman arvostelunsa kun ei pysty pitämään aluetta turvallisena.

Ipanema täynnä auringonpalvojia


Silloin tällöin täällä tehdään arrastao eli ns." joukkoryöstöjä" rannalle, yleensä Ipanemalle tai Copacabanalle. Isompi joukko nuoria, ehkä 30-50 ottavat juoksuspurtin ja kaapivat rannalta kaiken mitä mukaan saavat, lähinnä laukkuja ja muuta arvotavaraa. Paikalla olevat poiliisit saavat yleensä osan kiinni ja osa pääsee pakoon. Ja laitoksella käynnin jälkeen alaikäiset pääsevät taas vapaalle saaliinjakoon. 


Samaa on tapahtunut myös metrossa ja linja-autojen takaosassa. Jengi hyppää kyytiin yleensä takaovesta, putsaa matkustajat ja hyppää ulos kyydistä ennenkuin kuljettaja tajuaa mitä tapahtuu. 


Aika ajoin ostoskeskusten parkkihalleissa tai parkkipaikoilla kaapataan ihmisä autoineen ja lähdetään tilien tyhjennykselle automaatille tai liikkeeseen. Myös autoja kaapataan kuskineen päivineen liikenneruuhkissa keskellä päivää. Joskus kyydissä olevat otetaan mukaan ryöstöretkille maksajiksi ja toisinaan jätetään kadulle.


Suosittua on myös mopokaksikko, jossa toinen pitelee asetta liikenneruuhkassa auton ikkunaan päin ja kyydissä oleva kerää arvotavarat. Vaikka ympärillä on autoilijoita, ei kukaan uskalla puuttua tai sekaantua.  Jälkikäteen sosiaalisessa mediassa leviää videoita kuinka edessäoleva auto ryöstettiin. Tekijät tuskin silti jäävät kiinni.


Ei sovi myöskään unohtaa ihan perinteisiä taskuvarkaita ja katuryöstelijöitä. Missä vaan milloin vaan, turisti tai carioca saatat joutua uhriksi.  Siksi onkin suositus pitää aina jokin pieni summa rahaa tai muuta tavaraa lähettyvillä rosvoja varten. 

 

Rikostyyppien lista on loputon. Tarkoitus oli nostaa esille muutamia tyypillisiä Brasilialaisia rikkeitä, joita ei tavallinen tallaaja välttämättä tule edes ajatelleeksi. 


Oli aseena puukko, pyssy tai joku muu liipasinsormi on täällä hyvin herkässä. Ryöstäjien kanssa ei kikkailla. Oma elämäsi ei merkitse heille todenäköisesti yhtään mitään. Sen sijaan omaisuutesi merkitsee heille kaikkea, kenties jopa oman tai läheisen hengen verran. Vaikka annat ryöstäjälle kaiken voit silti joutua väkivallan uhriksi. Kuten kävi pyöräilijälle.

Parvekkeeltamme näkyy ainakin viisi eri favelaa.

Joskus öisin herään laukauksiin ja konekiväärien kaukaisiin ääniin. Alussa luulin, että kyseessä on ilotulitteet, joita täällä räiskitään lähes päivittäin mihin vuorokauden aikaan tahansa. Nyt ainakin kuvittelen tunnistavani eron laukausten ja ilotulitteiden välillä. Äänet kuuluvat meitä erottavan vesistön ja metsikön takaa favelasta tai faveloista. Ensin konekiväärin sarjatulet, sitten perään yksittäisiä laukauksia ja sitten taas konekiväärin sarjatulta. Tuskin leikkivät poliisia ja rosvoa. Uni tulee uudelleen paremmin, kun ajattelen äänten olevan vain ilotulitteiden ääniä.


Favela, jonka nimeä en tiedä

Miljoonat brasilalaiset asuvat faveloissa, asukasmäärät ovat arvioituja, sillä kyseessä ei ole niinkään virallinen asumismuoto. Favelat ovat suomeksi lähinnä slummeja, joissa vallitsee omat lait ja huumekauppa on arkea. Alun perin faveloita rakennettiin sodasta palanneille veteraaneille. Pikkuhiljaa rakennusten kattojen päälle rakennettiin uutta kotia ja taas sen päälle uutta. Tietenkin ilman lupia ja vesijohtoja saati sähköjä. 


Riossa on yritetty vuosia siivota faveloita poliisivoimin. Joitakin on purettu ja jotkut ovat koko ajan purkuuhan alla. Osa faveloista on ennallaan ja osaan on perustettu omia pieniä poliisilaitoksia ja lisäksi asuntoja on virallistettu ja niihin on vedetty lailliset sähköt. Muutokset ovat tietenkin nostaneet asumisen hintaa ja se puolestaan suututtaa monia. Rahat kun eivät enää välttämättä riitä uusiin vuokrahintoihin. 

Rocinha, tiettävästi faveloista suurin


Poliisin interventiosta huolimatta huumeet ja sen tuoma rikollinen toiminta on edelleen arkea kaikissa faveloissa. Joka kuukausi ehkä useamminkin jossain favelassa on suurempia yhteenottoja, konekiväärit paukkuvat ja helikopterit ja panssariautot piirittävät. Poliiseja kuolee, rikollisia kuolee ja sivullisa kuolee. Aina nämäkään uutiset eivät  tunnu ylittävät edes uutiskynnystä. Täällä ne ovat niin arkisia asioita. 


Miksi ihmeessä haluamme sitten olla täällä? 


Täällä on kuitenkin niin paljon hyvää, erilaista ja ehkä tämä on vain sen arvoista. Lisäksi maalaisjärkeä käyttämällä välttyy varmasti isommilta riskeiltä. Ja sitähän elämä on, mitä vain voi sattua missä vain.  


Tarkoitus ei ole pelotella ketään tai saada perumaan Rion matkaa. Jos olen saanut aiemmin kaiken kuulostamaan paratiisilta niin tämä on se Rion toinen puoli. Mielestäni siitäkin pitää kertoa. Vaikka väkivallasta uutisoidaan täällä paljon, paljon jää silti kertomatta. Toisaalta ymmärrettävää, kysymyksessä on kuitenkin tuleva Olympiakaupunki. 


Onneksi meillä on kuitenkin se kultainen häkki, jonne voi aika ajoin vetäytyä, mikäli todellinen Rio alkaa ahdistaa. Oli miten oli päivääkän en ole katunut päätöstä tänne tulosta! 

 


Anonymous (ei varmistettu)
2

Viime aikoina olen lukenut netin syövereistä aiheesta useita kokemuksia ja omallekin kohdalle niitä "sopivasti" kertynyt. Siis kokemuksia lounasravintoloiden epämääräisistä erikoisruokavaliomerkinnöistä. Ja siis vielä erityisesti juuri gluteenittomaksi merkityistä.

 

Kävi tässä kevään aikana, että kävin lounaalla pienessä lounasruokalassa jonka omistaja itse on kertonut sairastavansa keliakiaa. Katselin lounaslistaa, ja kas! Päivän lounas näytti olevan jauhelihakatsike ja spagetti - ja perässä komeili merkintä G. Hetken katselin epäilevänä lounaslistaa, mietin että voisiko olla oikeasti niin että spagetitkin ovat gluteenittomia, mutta totesin että nyt on terveellisintä kysyä. Tiedusteluuni vastattiin käsiä levitelleen, että "Ei tietenkään ole gluteenitonta! Onpa hassua että se G oli eksynyt sinne vaikka kyseessähän oli laktoositon ruoka! No kiva kun kysyit!" No niinpä, olipa kiva...oikein kiva. Entä jos joku ei tajunnut kysyä? No niin, eihän siihen kuole, ei kerta homoksi tee ja muita viisauksia.

 

Isompien huoltoasemien noutopöydässä on aina (minun rajallisten kokemuksien mukaan) tarjolla myös gluteeniton lisuke, se on aina plussaa kun ylipäänsä voi ruokailla sotkematta kastikkeita salaatin sekaan tai äänestämättä jaloillaan. Mutta turhan usein ihmiset kertovat kuinka suosituissa ja luotettavaksi mielletyissä kahvilaketjuissa on näitä samoja lapsuksia, pääruoka lisukkeineen on saanut merkinnän G peräänsä ilman perusteita. Onko keliakia muka niin vähän tunnettu sairaus ettei ravitsemusalan ammattilaiset osaa tai vaan ymmärrä leikkivänsä autoimmuunisairautta sairastavien terveydellä lätkimällä G merkkejä vähän "sinne päin"? Pidetäänkö gluteenitonta ruokavaliota yleisesti vaan jonain muotioikkuna ja ehkä painonhallintakeinona tms.ihmediettinä?

 

Keliakiaa sairastava saa todella vahtia ostoksiaan ja syömisiään tarkasti jottei oireita ilmene. Sen sain karvaasti kokea pari viikkoa sitten kun kävin lounaalla isolla huoltoasemalla...Ajatuksissani otin ruokajuomaksi kotikaljaa ajatellen etten olekaan varmaan vuosiin sitä juonut. No niin, siihenhän on syy...ja se syy jonka hetkeksi unohdin valkeni kyllä ennen kun ensimmäinen kahdesta lasista oli tyhjä. Mahaan alkoi sattumaan ja olo muuttui kurjaksi, yökötyksen vallassa sain sitten kaapia lautasen tyhjäksi ja hoippua takaisin työntekoon. Sen loppupäivän kamalan olon ja ihan jäätävän väsymyksen muistan taas hetken aikaa, tuskin sorrun kiellettyihin herkkuihin...ennen seuraavaa kertaa ;)

Nyt jatkan Euroviisujen jännittämistä, 16. maa eli Georgia on esiintymisvuorossa. Saa nähdä viekö uni mennessään ennen kun edes suuntaa-antavat tulokset selviävät! Onneksi voi ottaa valvojaisevääksi gluteenitonta pizzaa. Ja tähän merkintään voi luottaa, olin valvomassa valmistusprosessia alusta loppuun, myös itse syön tuotteen ;)

 


Sivut