Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Jyväskylässä pitkään vaikuttanut Jyväshovi sulki ovensa ja pian sen tilalla kasvaa uusi Verso. Pääsin tutustumaan uuden tulokkaan ilmeeseen Pop up -työpajassa, jossa esiteltiin hotellin ja baarin tunnelmaa ja tarjontaa. Olen pitkään arvostanut Klaus K:n ja Grand Hotel Tammerin kaltaisia paikkoja, joten odotus uutta Versoa kohtaan sen taustatahot tietäen oli korkealla.

Työpajan jälkeen omat tunnelmani olivat hyvät. Jyväshovin historia on huomioitu ja hotellihuoneiden tyyli sekoittaa 20- ja 30 -lukujen eksotiikkaa pyöräyttäen sen modernin väripaletin läpi. Itse olisin saattanut säilyttää vähän enemmän rouheutta hotellihuoneissa, mutta toisaalta seesteämpi tulokulma nauttii useampien silmäparien suosiota.

Ja sitten itse asiaan. Tarjolla oli luontaisesti gluteenittomia herkkuja suupalojen muodossa siinä missä ns. normaalejakin maistiaisia. Gluteenitonta leipää ei oltu vielä itse tehty, mutta ehkä tämäkin hetki vielä koittaa. Kuten taidamme kaikki tietää, on gluteeniton valmisleipä eteenkin pakasteena turhan tiivistä ja hiukan kuivaakin sulatettuna, eikä sen päälle välttämättä sovi samat tuotteet kuin gluteenia sisältävien leipien. Tämä on seikka, jota ei vielä olla otettu useastikaan huomioon, sillä gluteenittoman leivän tuntemus raaka-aineena ei ole ehkä niin tuttua ja saattaa on helpompaa tarjota samaa päällystettä kaikille leiville. Työpajassa tarjoillut itse tehdyt makeat suupalat olivat sen sijaan todella hyviä ja sopivat yhteen tarjoiltujen juomien kanssa.

Mielestäni on hienoa, että Versossa oltiin otettu gluteenittomuus huomioon jo ennen varsinaisia avajaisia. Vaikka kaikkia työpajan kävijöiden ideoita ei heillä pystyttäisikään toteuttamaan, on asiaa heidän tahollaan pohdittu ja tulevana asiakkaana tunnen olevani jo ennakkoon huomioituna.


6

Olen miettinyt usein sitä, että kannattaako erikoisruokavalioiset asettaa vastakkain normiruokavalioisten kanssa? Tässä joku aika sitten monet keliaakikot pahoittivat mielensä siitä kun Markus Maulavirta kommentoi Imagelehdessä sitä, kuinka erikoisruokavalioiset ihmiset saavat hänen verisuonensa pullistumaan päässä. Asia nousi esiin Twitterissä

Kaikki emme voi osaamme valita ja emme voi autoimmuunisairauksillemme mitään. Nämä asiat on vähän vaikeita asioita varmasti sulattaa, jos asenne on negatiivinen jo valmiiksi.  Maulavirtakin sai taas monet keliaakikot ja monet vilja-allergiset vetämään herneen nenäänsä. Eikä varmastikaan syyttä. Itse ajattelin, että mua ei varmasti tulla näkemään hänen ravintolassaan, koska koen, että en ole tervetullut sinne. 

Olen neljän viimeisen vuoden aikana vetänyt itsekin herneen nenääni monta kertaa, kun tätä aihetta on alettu vääntämään julkisuudessa. Täytyy sanoa, että muistan jokaisen ihmisen, joka on vähätellyt ja puhunut meistä halveksivaan sävyyn. Sanottuja sanoja ei saa takaisin, eikä se auta yhtään, että jälkikäteen sanotaan, että "en minä nyt tarkoittanut oikeasti sairaita ihmisiä", tarkoitin niitä, jotka eivät oikeasti ole edes ruokarajoitteisia. Kuinka sitten mitataan kunkin ihmisen ruokarajoite? Ei varmastikaan huippukokki pysty sitä mittaamaan? 

Mitäpä jos tämän asian kääntäisikin niin, että sen ottaisi jotenkin haasteena? Miten valmistaa sellaista ruokaa, että se sopisi automaattisesti mahdollisimman monelle ihmiselle? Voin sanoa, että tällaisia ruokapaikkkojakin on jo todella paljon. 

Sanon usein, että jos minua palvellaan hyvin jossain, niin ihan varmasti hehkutan sen yrityksen tuotteita sosiaalisessa mediassa. Kerron kaikille ihan varmasti sen, että kuinka hyvin minua on palveltu gluteenittomasti. 

Jos taas asenne on se, että "älkäätulkotänneruokarajoitteiset". Niin muistutan, että meidän kanssa jättää tulematta myös perhe ja ystävät. 

Huippukokki varmasti veti rajan asiakkailleen eli tervetuloa terveet ihmiset ja tervemenoa ruokarajoitteiset. Onneksi on ravintoloita, jotka meitä arvostavat ja minä arvostan myös heitä. 

UGG - Herneen on taas poistettu nenästä ja matka jatkuu. 

Maiju


0

Kun Keliakialiitto julkaisi Omakuva-harjoituksen, tuli siitä ensimmäisenä mieleeni erilaiset tietoisuustaitoa (Mindfulness) lisäävät harjoitukset. Ystäväni oli Life Coach -koulutuksessa ja kävin hänen opintojensa tiimoilta valmennettavana. Keskustelimme ja valikoimme muutamia elämän osa-alueita, joita kävimme läpi erilaisin metodein. Piirsimme, pohdimme, kirjoitimme auki ja näyttelimme. Olen myös työni kautta päässyt tutustumaan erilaisiin tietoisuustaitoja kehittäviin hyöty- ja terveyspeleihin, -sovelluksiin ja hyvinvointiohjelmiin.

Pysähtyminen itsensä kanssa voi olla joskus tärkeää aivan kuin suunnistaja pysähtyy maastossa tarkistamaan omaa reittiään. Aina elämässä tapahtuneen muutoksen ei tarvitse läpivalaista ihmistä kokonaan vaan pienikin säie saattaa tarvita keskittyneempää huomiota.

Keliakian kaltainen autoimmuunitauti kulkee mukana jokaisen päivänä, niin arkena kuin juhlanakin. Vaikken pidä sitä ominaispiirteistäni tärkeimpänä, vaatii keliakia huolenpitoa ja tarkkuutta, joskus rajojen laittamista ja kieltäytymistäkin. Keliakia aiheuttaa keskustelua, joskus jopa mielenkiintoakin eteenkin ruokaillessani vieraampien ihmisten kanssa. Monilla on jo joku tuttava, sukulainen tai läheinen, jolla on keliakia, ja heille elämäntapani onkin tuttua. Toisille saan puolestaan maastottaa vieraampaa karttaa perusasioista lähtien.

Ihokeliakia on ollut jo pitkään kumppaninani ja ehken sitä pohdi enää niin aktiivisesti. Omakuva-harjoituksen mielenkiintoisin osio oli ehkä itselleni tulevaisuutta kartoittava osio. Millainen haluaisin jatkossa olla, mitä ominaisuuksia voisin itsessäni vielä kehittää? Näitä jäänen miettimään toviksi jos toiseksikin.


Sivut