Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0
Minä en käy pizzerioissa enkä tilaa pizzaa. Piste. En nimittäin luota siihen, että vehnäjauhopölyä pöllyävässä ympäristössä saisin puhtaan, gluteenittoman pizzan. Seisoviin pöytiin suhtaudun skeptisesti, jos niissä on jotain gluteenia sisältävää ruokalajia. Esimerkiksi makaroni-pahuksilla on paha tapa lennellä ympäriinsä. Kävin hyvän keskustelun työpaikkani ruokalassa. Emäntä oli tehnyt päätöksen, että jos tarjolla on gluteeni(vehnä)pastaa ja jotain kastiketta, niin hän jatkossa antaa sekä lisäkkeen, että kastikkeen keittiöstä, koska ”välillä siellä kastikkeesta löytyy makaronia tai makaronikauha on kastikkeessa”.  Viisas emäntä! Mites teidän muiden lounasruokalat? Onko kaikki kunnossa? Samoin lähin Citymarkettini toimii upeasti. Siellä on aivan mahtava salaattipiste. Kaikkea herkullista lisäkettä tarjolla salaattipohjaan. Kun tilaa gluteenittoman salaatin, niin työntekijä menee tekemään salaatin takahuoneeseen puhtaaseen tilaan, jossa on kontaminoitumattomia/avaamattomia aineksia. Myös patongin saa pienellä odottelulla.

Talviloman huipennus on ollut syödä lounas ravintolassa, jossa ei ole IKINÄ käsitelty gluteenia. Kiitos ja nam! Oli pakko käydä niin usein kuin nyt lomalla lounasaikaan pääsi ja vetästä kunnon hiilihydraattikooma ottamalla alkupalasalaatin kanssa leipää ja levitettä, pastaa lounaaksi ja jälkiruuaksi suklaasuihkulähteeseen itse dipattuja vaahtokarkkeja.  Tunsi olonsa aivan tavalliseksi. Kaikki oli turvallista ja ihanaa. Tämän kirjoituksen kuvat ovat kyseisestä ravintolasta nimeltä NFD.

Miksei se aina voisi olla näin helppoa? Olisiko niin vaikeaa ravintoloissa henkilökunnan tietää, mitä keliakia on ja mitä tarkkuutta se vaatii. Olisiko se niin vaikeaa laittaa leivät ja levitteet ja ottimet ja muut hiukan erikseen ja katsoa, millä pannulla mitäkin paistetaan. Ja tosiaan jos jossain on G, niin sen pitäisi olla selvä, että sen voi turvallisesti keliaakikko nauttia. Tällä hetkellä itse suhtaudun G merkintään niin, että jotain on yritetty, mutta silti pitää vielä kysyä. Esimerkiksi juuri leipomot, joissa leivokset ja kakut on G merkinnällä. Sitten kun kysyn, niin kerrotaan esimerkiksi, että gluteenittomat leivotaan yhtenä päivänä viikossa ennen kuin muita leivotaan. Anteeksi mutta tämä ei riitä. Jauhopölyä leipomossa on varmasti aika paljon ja mites uunit sitten. Eikö ne ole kiertoilmauuneja? Ovatko ne puhtaita? Kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole hyviä vastauksia. Tai ei ainakaan varmoja vastauksia.

Ja me keliaakikot niin ansaitsemme turvallisen ulkona syömisen. Itsellä on mennyt vuosien varrella hiukan usko ravintoloiden osaamiseen. Voiko ihan oikeasti syödä ulkona turvallisesti?
 
Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen ulkomaan matkailua ja kerron omista selviytymisstrategioistani.

 

 

0

Miten itselläsi todettiin keliakia? Keliakian oireet voivat olla niin monimuotoiset, että varmasti meillä kaikilla on ihan omanlaisensa tarina siitä, miten keliakiadiagnoosiin päädyttiin. Omalla kohdallani tämä tapahtui sattumien ja pienten mutkien kautta.

Selvittelyt alkoivat siitä, kun 17-vuotiaana olin menossa aivan tavalliseen kouluterveydenhuollon tarkastukseen. Äitini sitten oli ilmeisesti jo jonkin aikaa miettinyt sitä, kuinka vähäveriseltä näytin. Hän sanoi, että minun kannattaisi pyytää terveydenhoitajaa mittaamaan samalla hemoglobiiniarvoni. Eipä äiti tuolla hetkellä tiennyt, mihin tämä kehotus sitten lopulta johti.

No terveydenhoitaja sitten mittasi hemoglobiinin (itse asiassa useaan otteeseen, sillä hän ei ollut uskoa arvoa todeksi), ja tuloksena oli 71. Hoitaja pudisteli päätään ja ihmetteli, miten voin seistä siinä hänen edessään tällä hemoglobiiniarvolla, kun normaali arvo minulle olisi 130. Kaiketi muutos oli tapahtunut niin hitaasti, että kehoni oli tähän arvoon tottunut. Tästä tietysti seurasi lisäselvittelyjen vyyhti, jolloin kaikki verenvuotohäiriöt yms. testattiin. Tuosta ajasta muistan lähinnä sen, miten olo oli kuin neulatyynyllä: testit otettiin vielä aina vasemman käden ”kauniista suonesta”, vaikka kuinka pyysin, että yrittäkää jotenkin ottaa välillä oikeasta kädestä.

Erään kerran lääkäri sitten heitti ilmoille keliakian mahdollisuuden. Ensimmäisen kerran kuullessani tämän naurahdin ja totesin ”No ei minulla kyllä keliakiaa ole. Kenelläkään suvussa ei ole keliakiaa, ja minähän olen syönyt vehnätuotteita koko ikäni”.

Paitsi että keliakiahan se sitten paljastui syyksi alhaiseen hemoglobiiniarvooni. Yllättäen diagnoosi ei tullut minulle sokkina. Lähinnä ajattelin, että ”vai niin, ruvetaanpa sitten sen mukaan elämään”. Asenteeni johtui varmasti osin siitä, että molemmat sisareni olivat koko ikänsä olleet allergikkoja, toinen vähän allerginen kaikelle ja toinen vakavasti kananmunalle. Sinänsä uusi ruokavaliorajoite perheeseen ei tullut siis järkytyksenä. Nähtyäni, miten he selvisivät arjesta, osoitti minulle, että minäkin pystyn ruokavaliorajoitteen kanssa elämään.

Ennen keliakiadiagnoosia muistan ajatelleeni, ettei minussa ollut mitään vikaa, että voin aivan hyvin. Näin jälkikäteen ajateltuna en todellakaan voinut hyvin. Olin todella puhditon ja vaisu enkä oikein koskaan jaksanut lähteä mihinkään. Nämä kaikki piirteet korostuivat teini-iässä, jolloin tautikin oli jo varmaan kehittynyt pahaksi. Tässä mielessä voisin jopa sanoa, että vaikka omaan keliakiaan liittyy paljon henkisiä haasteita, keliakiadiagnoosi on parasta, mitä minulle terveyden ja hyvinvoinnin kannalta on tapahtunut.


3
Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut, miten gluteeniton ruokavalio onnistuu yleisesti keliaakikon arjessa. Hyvin? Huonosti? Hyvin huonosti? Osaavatko kaikki keliaakikot tunnistaa gluteenipitoisia ruokia? Lähdin tekemään hakua tieteellisistä tutkimuksista, joissa olisi käsitelty keliaakikon gluteenitonta ruokavaliota. Yksi mielenkiintoinen tutkimus löytyi Australiasta. Siellä tehty tutkimus, jossa keliaakikoilta on ensinnäkin kysytty, miten he omasta mielestään noudattavat gluteenitonta ruokavaliota. Tutkimuksessa 55% kertoi noudattavansa ”tiukkaa gluteenitonta ruokavaliota”. Aika vähän. Mutta toisaalta kyselyssä oli useita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi ”tiukka gluteeniton ruokavalio, mutta harvinainen tarkoittamaton gluteenialtistus” ja tämän vaihtoehdon oli valinnut 21%. Olisinko itse valinnut tämän?
Mielenkiintoinen osuus tutkimuksessa oli, että koehenkilöille annettiin lista ruoista, jotka heidän piti laittaa seuraavien otsikoiden alle: 1. Gluteeniton, 2. Sisältää gluteenia ja 3. Pitää tarkistaa onko gluteeniton. Gluteenittomiksi piti tunnistaa esimerkiksi maito, kikhernejauho, tattari, maissitärkkelys, balsamiviinietikka ja kaakao. Tarkistettavia olivat esimerkiksi makkara, riisimurot, kaura ja krutongit. Gluteenia sisältävät olivat speltti ja munanuudelit.
 
Kysymyksen asettelu on keliaakikon kannalta hiukan hassu. K A I K E S T A pitää A I N A tarkistaa onko siinä gluteenia. Toisaalta on hyvä muistaa, että ei kannata jättää ottamatta ellei kysy ensin. Ruoan valmistuksestahan ei tässä kohtaa kyselty vaan pelkästään tuotteesta. Eli ainakin itse katson kikhernejauhopussista, löytyy siitä ”saattaa sisältää” –merkintä. Mutta tässä tutkimuksessa piti siis yksinomaan luokitella tuote sen mukaan, onko se raaka-aineena gluteeniton. Eli esimerkiksi maito sinällään on gluteeniton.
 
Yksikään vastaaja ei saanut kaikkia kohtia oikein. Tutkijat miettivät pohdintaosiossa, että yllättävän huonosti koehenkilöt tunnistivat ruokia. Itseä kyllä pelotti tutkimustuloksen kohta, että yksi kuudesta tutkittavasta mielsi speltin ruuaksi, jota voi nauttia huoletta. (Näinhän ei siis ole, koska spelt on vehnä-lajike)
 
Kyseessä on vain yksi tutkimus ja sekin Australiasta (ja otos oli pieni), joten tutkimustuloksia ei todellakaan voi verrata koskemaan esimerkiksi meitä suomalaisia keliaakkoja. Mutta. Osaammeko niin hyvin tunnistaa tuotteita, kuin ehkä luulemme? Ja jättämmekö käyttämättä/ ostamatta/ kokeilematta/ tuotteita, jotka eivät sisälläkään gluteenia?
Muistakaa tyypit, että Keliakialiiton sivuilta löytyy hyvä tietopaketti ”Gluteeniton ruokavalio –Terveyttä ja hyvää oloa ruoasta seuraamalla seuraava linkkiä https://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakian_hoito/
Samoin gluteenia vai ei –tietoa löytyy seuraavan sivun takaa:
 

P.S. Kuvat ovat ottamiani ja niitä ei saa kopioida eikä käyttää ilman viittausta blogiini. Kiitti!

 
LÄHTEET:

Is it gluten-free? Relationship between self-reported gluten-free diet adherence and knowledge of gluten content of foods. Jocelyn A.SilvesterM.D., Ph.D.abDaynaWeitenR.D.cLesley A.GraffPh.D.adJohn R.WalkerPh.D.adDonald R.DuerksenM.D.ae. Nutrition. Volume 32, Issues 7–8, July–August 2016, Pages 777-783 https://doi.org/10.1016/j.nut.2016.01.021


Sivut