Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
6

Olen miettinyt usein sitä, että kannattaako erikoisruokavalioiset asettaa vastakkain normiruokavalioisten kanssa? Tässä joku aika sitten monet keliaakikot pahoittivat mielensä siitä kun Markus Maulavirta kommentoi Imagelehdessä sitä, kuinka erikoisruokavalioiset ihmiset saavat hänen verisuonensa pullistumaan päässä. Asia nousi esiin Twitterissä

Kaikki emme voi osaamme valita ja emme voi autoimmuunisairauksillemme mitään. Nämä asiat on vähän vaikeita asioita varmasti sulattaa, jos asenne on negatiivinen jo valmiiksi.  Maulavirtakin sai taas monet keliaakikot ja monet vilja-allergiset vetämään herneen nenäänsä. Eikä varmastikaan syyttä. Itse ajattelin, että mua ei varmasti tulla näkemään hänen ravintolassaan, koska koen, että en ole tervetullut sinne. 

Olen neljän viimeisen vuoden aikana vetänyt itsekin herneen nenääni monta kertaa, kun tätä aihetta on alettu vääntämään julkisuudessa. Täytyy sanoa, että muistan jokaisen ihmisen, joka on vähätellyt ja puhunut meistä halveksivaan sävyyn. Sanottuja sanoja ei saa takaisin, eikä se auta yhtään, että jälkikäteen sanotaan, että "en minä nyt tarkoittanut oikeasti sairaita ihmisiä", tarkoitin niitä, jotka eivät oikeasti ole edes ruokarajoitteisia. Kuinka sitten mitataan kunkin ihmisen ruokarajoite? Ei varmastikaan huippukokki pysty sitä mittaamaan? 

Mitäpä jos tämän asian kääntäisikin niin, että sen ottaisi jotenkin haasteena? Miten valmistaa sellaista ruokaa, että se sopisi automaattisesti mahdollisimman monelle ihmiselle? Voin sanoa, että tällaisia ruokapaikkkojakin on jo todella paljon. 

Sanon usein, että jos minua palvellaan hyvin jossain, niin ihan varmasti hehkutan sen yrityksen tuotteita sosiaalisessa mediassa. Kerron kaikille ihan varmasti sen, että kuinka hyvin minua on palveltu gluteenittomasti. 

Jos taas asenne on se, että "älkäätulkotänneruokarajoitteiset". Niin muistutan, että meidän kanssa jättää tulematta myös perhe ja ystävät. 

Huippukokki varmasti veti rajan asiakkailleen eli tervetuloa terveet ihmiset ja tervemenoa ruokarajoitteiset. Onneksi on ravintoloita, jotka meitä arvostavat ja minä arvostan myös heitä. 

UGG - Herneen on taas poistettu nenästä ja matka jatkuu. 

Maiju


0

Kun Keliakialiitto julkaisi Omakuva-harjoituksen, tuli siitä ensimmäisenä mieleeni erilaiset tietoisuustaitoa (Mindfulness) lisäävät harjoitukset. Ystäväni oli Life Coach -koulutuksessa ja kävin hänen opintojensa tiimoilta valmennettavana. Keskustelimme ja valikoimme muutamia elämän osa-alueita, joita kävimme läpi erilaisin metodein. Piirsimme, pohdimme, kirjoitimme auki ja näyttelimme. Olen myös työni kautta päässyt tutustumaan erilaisiin tietoisuustaitoja kehittäviin hyöty- ja terveyspeleihin, -sovelluksiin ja hyvinvointiohjelmiin.

Pysähtyminen itsensä kanssa voi olla joskus tärkeää aivan kuin suunnistaja pysähtyy maastossa tarkistamaan omaa reittiään. Aina elämässä tapahtuneen muutoksen ei tarvitse läpivalaista ihmistä kokonaan vaan pienikin säie saattaa tarvita keskittyneempää huomiota.

Keliakian kaltainen autoimmuunitauti kulkee mukana jokaisen päivänä, niin arkena kuin juhlanakin. Vaikken pidä sitä ominaispiirteistäni tärkeimpänä, vaatii keliakia huolenpitoa ja tarkkuutta, joskus rajojen laittamista ja kieltäytymistäkin. Keliakia aiheuttaa keskustelua, joskus jopa mielenkiintoakin eteenkin ruokaillessani vieraampien ihmisten kanssa. Monilla on jo joku tuttava, sukulainen tai läheinen, jolla on keliakia, ja heille elämäntapani onkin tuttua. Toisille saan puolestaan maastottaa vieraampaa karttaa perusasioista lähtien.

Ihokeliakia on ollut jo pitkään kumppaninani ja ehken sitä pohdi enää niin aktiivisesti. Omakuva-harjoituksen mielenkiintoisin osio oli ehkä itselleni tulevaisuutta kartoittava osio. Millainen haluaisin jatkossa olla, mitä ominaisuuksia voisin itsessäni vielä kehittää? Näitä jäänen miettimään toviksi jos toiseksikin.


0

Joskus sitä kyllästyy kaupan valmiiseen gluteenittomaan tarjontaan ja silloin on parasta ottaa omat keinot käyttöön ja alkaa leipomaan. Anopin synttäreitä vietettiin viikonloppuna ja kun olen ainoa gluteeniton lähipiirissämme, niin menen usein kylään oma kakku mukana. Näin ei kenenkään tarvitse nähdä mun takia vaivaa.

Aikoinaan olin kova leipomaan, mutta sittemmin leipomiset jäivät vähiin. Keliakian myötä olen taas ottanut sitäkin taas mukaan kehiin. Itse leipomalla tietää usein, että saa sitä mitä tilaa. 

Kehittelen hyvin paljon itse reseptejä. Tämä juustokakku on omia kokeilujani. Hyvää tästäkin tuli, jopa niin hyvää, että olisi tehnyt syödä enemmänkin.

 

Annan teillekin kakun ohjeen, jotta pääsette herkuttelemaan. Täytyy sanoa, että kakku syntyy helposti ja vie kielen mennessään . Tein tämän kakun uunivuuassa, jonka vuorasin talouspaperilla. 

 

Gluteeniton appelsiinijuustokakku

Pohja: 

150 grammaa gluteenittomia keksejä
75 gramma sulatettua margariinia

 

Täyte:
200 g Philadelphia tuorejuustoa
1,5 dl kuohukermaa
3 munaa
2 tl vaniljasokeria 
0,75 dl sokeria
1 appelsiinin mehu

1. Murskaa gluteenittomat keksit murusiksi. 
2. Sekoita sulatettu margariini joukkoon
3. Levitä muruseos irtopohjavuuan pohjalle ja laita jääkaappiin hetkeksi.
4. Sekoita kuohukerma vaahdoksi.
5. Lisää kermavaahdon sekaan tuorejuusto, kananmunat, vaniljasokeri, sokeri ja appelsiinin mehu.
6. Kaada tuorejuustoseos keksimurupohjan päälle vuokaan. 

 
Paista uunissa noin 200 asteessa noin 45 minuuttia. 
 
Kypsymiseen vaikuttaa vuuan koko, joten tarkkaile kakkua välistä.
 
Kakku on parhaimmillaan kun on saanut vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. 
 
Maiju

 


Sivut