Olet täällä

Viljapellon havinaa

Blogi gluteenittomasta elämästä
0

Minusta on ihana kertoa silloin kun löydän jotain ihanaa. Eilen olimme ystävän kanssa Vantaan Jumbossa ja mietimme, että mihin menisimme kahville. Sanoin ystävälle, että käyn haastattelemassa Arnoldsin kahvilan työntekijää. Olin aiemmin jo kuullut, että heillä on gluteenittomana joku heidän oma kehittelemänsä jyväsämpylä. Minulla ei itselläni ollut mitään tuntumaa aiemmin Arnoldsin kahvilasta ja sen gluteenittomista tuotteista, jotenkin olen sen ohittanut aina aiemmin. 

Teen aina tarkan haastattelun, jotta pystyn "haistamaan" kontaminaatioriskin. Ihastuin työntekijän ammattimaiseen otteeseen ja siihen kuinka asiantuntevasti hän tiesi gluteenittomien tuotteiden valmistamiseen liittyvät asiat. Päädyin sitten ottamaan tämän heidän gluteenittoman sämpylän kahvin kanssa. 

Arnoldsin gluteeniton seeds leivotaan pääosin siemenistä, pähkinöistä ja gluteenittomasta kaurasta. 

Ystäväni on ihana. Hän aina tarkkaan katselee mun ensireaktioitani, niin nytkin. Ensi haukkaisulla mä melkein aloin itkemään, niin ihana oli tuo sämpylä. Paras sämpylä ikinä, tätä mä hoin varmaan joka haukkaisulla, kun tätä söin. Ystäväni oli onnellinen mun puolestani. 

 

Kun olin syönyt, kävin antamassa työntekijälle positiivista palautetta. Annoin palautetta hänen asiakaspalvelustaan, siitä, että hän hyvin asiallisesti selosti minulle, että mitä tekee ja miten tekee. Annoin kiitosta siitä, että ovat luoneet näin täydellisen sämpylän.

Nyt tiedän, että minne jatkossa suunnistan itseni kun Jumboon haluan kahville. 

Ihana palvelu - ihana tuote. Hyvä Arnolds. Kiitosta pitää antaa aina kun saa hyvää palvelua.  Siitä mä pidän aina kiinni. Keliaakikko kiittää ja kumartaa. 

Maiju

Tunnisteet: 
kahvilatkeliakia

2

Tiedättekö sen tunteen kun kahvilan työntekijä tunkee sormensa paljain käsin sun pullaasi tai sämpylääsi testatakseen onko sämpylä tai pulla sulanut? Minä tiedän. 

Kun sairastuin keliakiaan, niin mun ravintoterapeutti pyysi olemaan gramman tarkka ruokavaliossaan ja se jäi mulle päälle. Kurkin aina, että mitä kahvilan tiskin takana tapahtuu. Vaihdetaanko hanskat ja otetaanko puhtailla pihdeillä tuotteita ja niin edelleen. 

Kerran olin vieraassa kaupungissa ja kyselin eräässä kahvilassa, että löytyykö mitään gluteenitonta? Pakastimesta kuulemma löytyisi gluteeniton voisilmäpulla. Päätin sitten ottaa sen. Kysyin kahvilan nuorelta asiakaspalvelijalta, että osaatko sulattaa sen pullan niin ettei se kuumene? Koska usein pullat ja sämpylät kuumennetaan kuumiksi ja niistä tulee sen jälkeen kumipullaa tai sämpylää. Kun sitten pullaani sulateltiin varovasti, niin se otettiin mikrosta ja asiakaspalvelija sitten tunki paljain käsin sormensa pullan keskustaan kokeillakseen, että onko se sulanut. No hän ei pystynyt täysin sanomaan ja vei pullan työkaverilleen ja pyysi häntäkin kokeilemaan. Tämä työkaveri sitten tunkin myös paljaan sormensa mun pullan keskustaan. Minä tuijotin tiskin takana suu auki hommaa, mutta en vaan saanut sanottua mitään tapahtuneen johdosta. Otin pullan ja menin pöytään ja kerroin mun miehelleni, että mitä juuri olin nähnyt. Hän vastasi, että "voi mä olen nähnyt monta kertaa kun sun pullaasi on sörkitty tuolla tavoin paljain käsin". Minä en sitten halunnut pitkään aikaan mitään pullia kahviloissa. Tuli ikään kuin sormineuroosi. 

Monta kertaa olen miettinyt, että mistä johtuu, että pakastesämpylä koitetaan sulattaa täydellä teholla mikroaaltouunissa? Jokainenhan tietää, että jos pullan sulattaa täydellä teholla, niin miten sille käy? Se kuumenee ja hetken päästä se on niin kova, että sitä ei syö sitten Erkkikään. Muutaman kerran olen joutunut palauttamaan väärin sulatetun pullan tai sämpylän takaisin keittiöön, koska sitä eii vaan ole voinut syödä. Muistan, että keliakian alkuvaiheessa musta oli todella vaikeaa se palauttaminen, on se vähän vieläkin, mutta nykyään mä kuitenkin teen sen ja yritän samalla opettaa, että miten nuo tuottee pitäisi sulattaa. Sulatus siis mahdollisimman pienellä teholla ja sulattaen, ei kuumentaen. 

Toivomus olisi tietenkin sekin, että työntekjä ottaisi ne kumihanskaat käteen käsiteltäessä gluteenittomia tuotteita ja nekin pitäisi muistaa vaihtaa, kun/jos on koskenut niillä juuri ennen gluteenia sisältäviin tuotteisin.

Olkoon tämä pieni opetus ja muistutus siitä, että gluteenittoman tuotteen voi pilata väärällä sulatustavalla. 

Gluteenittomin terveisin Maiju


0

Pidin monta vuotta väliä kahvin juomisessa, kunnes Jyväskylään avattiin Paahtimo Papu. Paahtimosta kadulle kiemurteleva tuoksu sai tarttumaan ovenkahvaan. Aloittelin kevyemmillä kahvijuomilla ja vietin ystävieni kanssa paikan päällä tovin jos toisenkin turinoiden kuulumiset. Tietenkään kahvitteluni eivät jääneet tähän, vaan pian keittiötäni somisti mutteripannu ja Pavun kahvi tuoksui pian omassa asunnossanikin.

Viimeisin käyntini tällä viikolla kesti kolmisen tuntia; meidän piti oikein irtautua mukavasta sohvasta ja tehdä lähtöpäätös. Kahvin lisäksi Pavussa on saatavilla mm. pientä makusteltavaa ja tällä kertaa matkaani tarttuivat esteettisesti kauniit ja suussasulavat konvehdit, jotka olivat luontaisesti gluteenittiomia.

Vaikkei Papua ehkä voi nimittää jokaviikkoiseksi kantapaikakseni, niin aina sinne on mieluisaa mennä ja antaa maailman pyöriä hetken radallaan ystävysten jutustellessa ja nauttiessa paikan herkullisista anneista.


Sivut