Olet täällä

0

Nyt pääsin näin pitkälle. Olin unohtanut salasanat ym. On ehtinyt olla paljon arkea ja juhlaakin. Tästä taitaa tulla oikea Peppi Pitkätossun kahvikutsut -juttu. Olin niin innoissani kun näin hienoja kakkuja. Kävin muutamissa lakkiaisissa. Aioin ottaa mukaan myslipatukan, syystä jonka varmaan jokainen keliaakikko arvaa. Se unohtui, eikä ollut tarpeenkaan. Tarjolla oli kaikkea mahdollista herkkua gluteenittomana. En keksi lajia mitä ei olisi ollut. En tietenkään maistanut ihan kaikkea. Monet emännät ovat huomanneet, että perunajauhoilla tehty täytekakkupohja on parempi kuin vehnästä leivottu eli tarjolla olikin vain gluteenitonta kakkua. Hyvä idea!

Kodit olivat juhlakunnossa, lahjakkaat sankarit kauniita. Kyllä kannattaa juhlia! Tietysti ammattiinvalmistuneita pitää myös muistaa. Itse kirjoitn ylioppilaksi yhdessä vanhimman tyttäreni kanssa. Kävin pari vuotta etälukiota. Olen käynyt aika monta koulua, lukiossa jouduin lukemaankin. Ehkä nyt vähän paremmin ymmärrän koululaisia, en vaadi liikaa.

Häissäkin olen käynyt tässä kuussa. Siellä gluteenittomat leivonnaiset oli laitettu eri pöydälle. Minusta se on hyvä käytäntö. Ruuat tehdään yleensä kaikille vieraille sopivaksi.

Kahvihetkistä vielä. Viime kesänä lähdimme reissuun. Pysähdyimme kyläilemään välillä. Keliakia oli vielä uusi juttu minulle. Tietysti kahviteltiin. Join pari päivää mustaa kahvia isoista ja pienistä kupeista. Kupit alkoivat tuntumaan jo tosi suurilta. Puhuttavaa riitti. En tiennyt miten kertoa kohteliaasti, että pullat ei passaa. Kotiin tullessa aloin etsimän tietoa ja olenkin saanut sitä Keliakialiiton sivuilta. Samoin kaupassa ja ruokapaikoissa piti opetella kyselemään. Suurin tuki ovat kohtalotoverit, varsinkin sisko. Kuvaksi löytyi osa paikallisesta muistomerkistä.

Kesä on saapunut! (kuvat menee vinksin vonksin)


0

Opiskelen tällä hetkellä Jamkilla pelinkehittäjä-koulutuksessa. Peliala on miesvoittoinen, naisia alalla taitaa olla 20 %, koulutuksessa määrämme on vielä vähäisempi. Yleisestikin tämän huomaa koulutustiloissamme siten, että naisten vessaan ei ole koskaan ruuhkaa, vaikka vessoja on vain yksi.

Miesvetoisuus näkyy myös yhteisruokailuvalinnoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Pitsa pitää pelialan ainakin Suomessa raiteillaan. Männä viikolla Jyväskylän Yritystehtaan järjestämän Buustia Peliin! -tapahtuman virallisilla jatkoilla (yhteistyössä EXPA:n ja JES ry:n kanssa)  ravittiin osallistujat pitsan voimalla. Ilmoittautumiskaavakkeessa pystyi avautumaan omista ruokarajoitteistaan ja tarjolla olikin kahta luontaisesti gluteenitonta makuvaihtoehtoa. Hienoa toimintaa!

Olen tainnut muutenkin tämän kevään aikana syödä pitsaa enemmän kuin naismuistiin. On ilahduttavaa huomata, että niinkin monesta jyväskyläläisestä pitseriasta saa tällä hetkellä itselle sopivaa lautasen täytettä. Se tosin täytyy sanoa, että en tiedä mistä johtuu runsas juuston käyttö juuri näissä pitsoissa. Vähemmälläkin päästäisiin hyvään lopputulemaan. Kenties näihin pienempiin pitsoihin yritetään laittaa sama määrä raaka-aineita kuin ns. normaalipitsoihin.


0

Toisinaan elämä on yhtä hässäkkää, kuten Lapinlahden Lintujen sketsissä sanailtiin. Kiireiset päivät ja yllättäen vaihtuvat aikataulut saattavat muuttaa päivän kulkua niin, että olet kaukana aikomastasi ruokapaikasta. Silloin lähdetään selaamaan netistä erilaisten palveluiden kautta läheisiä lounaspaikkoja ja niiden sopivuutta itselle. S-ketjun paikat ovat yleensä melko varmoja tapauksia, sieltä löytyy jotakin suuhun laitettavaa. Myös ruokalistat paljastavat G-merkinnöillään sen, että ainakin joku yrityksessä on miettinyt keliakia-asioita. Tämä ei tietenkään takaa sitä, että saisit paikasta luontaisesti gluteenitonta ruokaa tai että saisit asian oikein välitettyä, vaikka kipaisisit keittiön puolelle kokille selittämään mistä on kyse. Ja kyllä, olen tuotakin toisinaan tehnyt ja ollaan yhdessä äimistelty pakettien kylkiä tuotteen sopivuutta mittaillen.

Sen mitä tämä sairaus on minulle opettanut on se, että triplavarmistus on aina hyvästä. Yleensä kerron jo alussa ruokavaliostani, varmistan tilanteen ruoka-annosta tilatessani ja vielä sen tultua pöytään. Olenko saanut ruokaa, jota en voi syödä tästä aukottoman kuuloisesta taktiikastani huolimatta? Valitettavasti. Perävalotakuu toimii ulkona syötäessä. Toisaalta täytyy sanoa, että olen saanut yllättävissäkin paikoissa erinomaista palvelua ja mitä herkullisinta ruokaa, jota ei ole väkisin piperretty kummalliseksi ruuan mutaatioksi, kuten joskus erikoisruokavalioiden kohdalla käy. Vaikka tuuli saattaakin kuljettaa tyttöä erilaisiin paikkoihin ruokailemaan, äänestän topakasti jaloillani seuraavan kerran, jos olen lounasvalintaani uudelleen sillä suunnalla tekemässä.


Sivut