Olet täällä
Tänään olen pohtinut "ollako vai ei"-tyyliin, olenko sairas vai en. Kun keliakia on todettu, ruokavalio osa jokapäiväistä elämää ja voin hyvin, olenko silloin sairas vai en. Minun täytyy oikein pinnistää esimerkiksi kun lääkärissä tai muualla kysytään sairauksia, jotta muistan mainita keliakian. Joskus on jopa käynyt niin, että en ole ravintolassa muistanut mainita ruokavaliotani, mutta se on jäänyt onneksi vain muutamaan kertaan... Olenko siis sairas vai en.
Keliakia on pysyvä ja parantumaton tila, joten se on siis kai selkeästi sairaus. Terveen elimistön ohutsuolen nukka kun ei vaurioidu gluteenista. Siinä mielessä olen sairas, kun en koskaan voi enää syödä gluteenipitoista ruokaa. Mutta. Tällä hetkellä koen itseni sairaaksi flunssan vuoksi, mutta en keliakian. Sairaus ja terveyshän on saman janan eri päitä, ja me ihmiset sijoitumme tälle janalle eri kohdille sen hetkisen tilanteen mukaan.
Miten sitten on pitkäaikaissairauden kanssa elävä ihminen, jolla on esimerkiksi diabetes tai epilepsia tai vaikka näkövammainen ihminen - onko hän sairas? Jos pitkäaikaissairaus on tasapainossa ja vointi hyvä, ei kai hänkään voi itseänsä sairaaksi sanoa, vai mitä? Paitsi flunsassa...
Olen aikuinen ja saattaisin ajatella, että lapsella keliakia voi olla jollakin lailla isompi ja stressaavampi juttu. Vai onko sittenkään. Olen itse kasvanut kuurojen vanhempien lapsena ja vanhempien kuurous oli itsestäänselvyys. Lapsena moni asia on ehkä yksinkertaisempaa ja ongelmattomampaa, kun siihen kasvaa luonnollista tietä eikä välttämättä ole vielä kokemusta muusta. Lapsen keliakia voikin olla vanhemmille ja muille aikuisille vaikeampi asia käsitellä. Äitiysneuvolassa piti aikoinaan mainita suvun sairaudet enkä aina muistanut vanhempieni kuuroutta mainita. Jonkun toisen mielestä se voi olla sairaus, mutta minulle kummallisempi asia oli se, että kavereiden vanhemmat olivat kuulevia.
Tälle pohdinnalle ei varmasti löydy lopullista vastausta, mutta välillähän on hyvä vain pohdiskella, vaikka ympyrää kulkisikin 
Loppukevennys: Yle Fem esittää ruotsalaista sarjaa Solsidan - onnea onkimassa, jota voi katsoa Yle Areenassa kuukauden ajan. Viime sunnuntaina alkoivat uudet, 5. tuotantokauden jaksot. Olen aiemmin seurannut sarjaa vain satunnaisesti, mutta nyt katsoin uuden kauden ensimmäisen jakson, jossa järjestettiin lapsen synttärijuhlat. Eräällä sankarin kaverilla oli vanhempien mukaan "gluteeni- ja laktoosiallergia" ja heidän mukaansa juhlissa pitäisi sen vuoksi tarjota kaikille samaa, siis gluteenitonta ja laktoositonta. Sankari jäi tästä syystä ilman toivomaansa kakkua. Hupaisaa oli seurata vanhempien perusteluja ja vajoamista alkukantaiselle tasolle omassa käyttäytymisessään. Komediahan se oli, mutta ajattelin, että todellisuudessa monissa yhteentörmäyksissä on varmasti kyse puhtaasta tiedon puutteesta monessakin asiassa. Katsohan tuo jakso ja kommentoi, mitä ajatuksia se sinussa herättää!
Näin hirvenmetsästysaikaan yllätin hirviemon vasansa kanssa naapuripellolta juuri yöunilta heränneenä 
Teksti Tarja Korpinen
En ole kovin syksyihminen. Syksy saa minut aina enemmän tai vähemmän apeaksi. Yritän kyllä piristää itseäni kynttilöillä ja kivalla puuhastelulla tai sitten paiskia töitä väsyksiin.
Syyskuussa kävin siskojeni, kummipoika Milon ja isäni kanssa Tallinnassa. Menomatkalla söimme buffetpöydästä. Oli muuten tosi kova aallokko ja laineet löi keulaikkunaan. Onneksi gluteenittomat leivät oli mukana koska tarjolla ei ollut kuin riisikkakkuja ja nekin tavallisten leipien kyljessä, kun huomautin asiasta, tarjoilija vain tuhahti kiukkuisesti. Hämmästyin muutenkin kuinka töykeitä virolaiset voivat olla, ei onneksi kaikki. Reissu oli muuten oikein kiva. Vaikka olimme vain yhden yön ehdimme rauhassa käydä katsomassa TV-tornia ja ihailemassa vanhaa kaupunkia. Ruokailu paikanpäällä sujui hyvin gluteenittomasti. Illalla Amarillossa kun ei jaksettu kokeilla mitään extriimiä. Aamupa Viru-hotellissa oli tosi hyvä, tosin omat leivät mukana. En olisi kyllä aamupalalle välttämättä tarvinnut niitä leipiä koska siellä oli ihan oma gluteeniton pöytä kohtalisella valikoimalla.
Tässä kummipoikani Milon kanssa katselen kuinka laiva lähtee Tallinnan satamasta.
Paluumatkalla ruokailimme buffetissa jälleen ja huippupaikalla keulaikkunan vieressä kaunista merimaisemaa ihaillen. Gluteenitonta löytyi hyvin, tosin lämmin ruoka oli kovin mautonta.
Lyhyelläkin reissulla voi kaikkea sattua. Minä jouduin ensimmäisen kerran sairaalan ulkopuolella elvytystilanteeseen kun elvytin matkustajan vähän ennen Helsinkiä. Onneksi elpyi ja päätyi sitten sairaalaan. Toivottavasti hänellä syy selvisi kuinka tuohon tilanteeseen joutui.
Sitten kesäinen muisto tyttärieni ja minun viikonlopusta Kolilta. Se viikonloppu oli kyllä kesän tressittömin. Meillä oli mökki vuokrattuna Hattusaaresta. Sää suosi, soutelimme, saunoimme, teimme hyvää ruokaa ja söimme ulkona, ihailtiin tähtitaivasta. Tytöt yrittivät narrata kaloja mutta toisin päin kävi. Kotimatkalla kävimme ihailemassa Ukko-Kolilta maisemia.
Sitten syksyinen vesistömaisema vuoden takaa Kallavedeltä.
Kävin tyttäreni Ninnin kanssa yhtenä lomapäivänä shoppailemassa ja kävimme sitten Kuopion Muumikahvilassa syömässä ihanat pannukakut, suolaista ja makeaa, gluteenittomana tietenkin....nam....voin suositella. Torilta ostimme omenoita ja tein illalla ihanan gluteenittoman omenapiirakan. Nyt on syyslomaviikko takana ja arki alkaa jälleen.
Pidetään mieli virkeänä pimenevistä päivistä huolimatta!