Olet täällä

0

Kun ulkomittari niiaa - 30 asteen tietämille, alkaa helposti miettimään onko ihan pakko liikkua ulkona enemmän kuin välttämätöntä. Tässä tilanteessa lähikaupat tulevat ainakin kaupunkilaiselle helposti mieleen. Omaksi maitokaupakseni on muodostunut Voionmaankadun Ruokavinkki. Vaikka kauppa ei pysty kilpailemaan lattiapinta-alastaan isojen markettien kanssa, on sen valikoima kelpo keliaakikonkin silmin.

Tänään pakastehyllyyn olivat saapuneet somessa hehkutetut Pirkan gluteenittomat riisipiirakat. Mikäli piirakat tosiaan ovat Porokylän Leipomon tuotteita, on hinta kohdillaan. Suosikikseni ovat muodostuneet, eteenkin näin talviaikana, The Ginger Peoplen inkiväärimakeiset. Nämä Indonesian ihmeet auttavat flunssan ensioireisiin.

Gluteenittomien tuotteiden lisäksi Ruokavinkissä on hyvä luomutuotteiden valikoima. Sieltäkin löytyy yhtä sun toista meille keliaakikoille sopivaa ostoskorin täytettä. Reilun kaupan ruusut puolestaan tarttuvat helposti matkaan tuomaan iloa piteneviin päiviin antaen lupauksen aikanaan saapuvasta kesästä.


0

Matkailu ja nettikauppa ovat mahdollistaneet sen, että käytettössä olevien gluteenittomien tuotteiden valikoima on laajentunut. Etniset ruokakaupat ja ravintolat tutustuttavat meidät makumaailmoihin, jotka voivat poiketa suurestikin totutusta. Voitkin tehdä makumatkoja vaivattomasti omasta ruokapöydästä käsin.

Itse ruuan lisäksi olen ihaillut ajatuksella tehtyjä pakkauksia, vaikkei kirjaakaan pitäisi kansien perusteella arvostaa. Sain joulupukin hieman myöhästyneestä kuljetuksesta paketin, jossa oli mm. luontaisesti gluteeniton energiapatukka (Einstein's Energy Bar) eri hienossa pahvikuoressa.

Tiedostan, että tämän tyyppisten tuotepakkausten tekeminen nostaa helposti jo valmiiksi hintavien tuotteiden kokonaiskustannuksia, mutta ehkä joskus sitä kaipaisi suomalaisiinkin tuotteisiin vähän erilaista tulokulmaa pakkausten suunnittelussa. Keliakia on tietenkin sairautena vakava asia, mutta ehkä juuri tästä syystä keveys saattaisi toimiakin gluteenittomien tuotteiden brändäyksessä.

Lisätietoa tuotteesta http://www.philosophersguild.com/Einstein-Energy-Bar.html


0

Niin se Joulu taas meni vauhdilla. Ei oikein tullut sellaista joulufiilistä ennakkoon. Ei ollut pikkujouluja, ei joulukuusta tai jouluvaloja. Lahjojakaan ei voitu hankkia kun ei niitä olisi saatu vietyä Suomeen. Ostoskeskuksissakaan en ehtinyt paljoakaan käymään, siellä olisi taas ollut näytillä kunnon tilpehöörit pukkineen ja kuusineen. Lisäksi paahtavassa auringonpaisteessa on vaikea miettiä jouluuisia ajatuksia. 


Meillä joulua edelsi muutto pois omasta ihanasta kultaisesta häkistämme. Asunto vaihtui kolme kertaa pienempään tilapäiseen huoneistoon Leblonissa,  Rion sydämmessä. Matka kohti Suomea on alkanut. Melkein kahden vuoden aikana ostettu omaisuus piti myydä ja kirjaimellisesti tunkea puoleentoista kuutiometriin. Ja valintoja mitä Suomeen lähtee ja mitä ei täytyy tehdä päivittäin.


Mutta Jouluaattona saimme kuitenkin rauhoittua rakkaiden ystävien seurassa, heidän ihanassa jouluisessa kodissaan. Saimme vieraaksi myös suomea puhuvan joulupukin, vaikkakaan ei taida meidän porukassa kukaan oikeasti enää pukkiin uskoa. Pukki toi kuitenkin tullessaa mukavan jouloufiiliksen ja tietysti lahjoja kilteille lapsille!

Pöydät notkuivat ruokaa! Itse sain syödä kaikkea sitä mitä muutoinkin söisin. Piti tulla Brasiliaan asti syömään yksi parhaimmista jouluaterioista! Pöydän antimet olivat sekoitus hyvinkin perinteikästä suomalaista ja brasilialaista jouluruokaa. Kinkkua, kalkkunaa, laatikoita, rosollia, graavilohta, faroffaa ja vaikka mitä muuta.


En tiedä kuinka muualla Brasiliassa, mutta täällä Riossa Jouluksi rauhoituttaan hyvin pieneksi hetkeksi. Heti aaton jälkeen ihmiset valloittivat rannat ja tapaninpäivänä ostoskeskukset. Lähes 40 asteen lämmöstä nautitaan täysin rinnoin ja vuoden vaihteen juhlintaan valmistaudutaan koko viikko.


Me ja noin kaksi miljoonaa muuta olimme päättäneet viettää vuoden vaihde Copacabanan hiekalla ilotulitusta katsellen. Tapoihin kuuluu pukeutua kokonaan valkoisiin ja niin mekin noudatimme neuvoa, sillä emmehän halunneet erottua joukosta gringoina. Brasilialaiseen tapaan myös lapset ovat mukana juhlinnassa. Kukkaset ja seitsemän aallon yli hyppäämiset skippasimme, mutta muutamat tuhannet tekivät tuonkin. En ole varma mitä se tuo tullessaan, mutta varmasti paljon onnea uudelle vuodelle!


Erikoisempi yllätys oli aattoillan ruokapaikan etsintä. Rion Zona Sul alue on tulvillaan ravintoloita, mutta aattoiltana klo 20.00 jälkeen ei yksikään ollut auki. Melkein jäimme ravinnotta, mutta onneksi pääsimme säälistä tunniksi erääseen paikkaan haukkaamaan jotain. Grillattua kanaa, riisiä ja ranskiksia. Yksi annos riittää melkein koko perheelle. 

Ilotulitus alkoi tasan 0.00 eikä juurikaan paukuteltu ennen tuota. Upea valomeri Atlantin yllä jäi kyllä varmasti meille kaikille ikuisesti mieleen. Vaikka väkeä oli silmänkantamattomiin olo tuntui turvalliselta. Suotta olin huolissani turvallisuudesta ja hurjista jutuista varkaista huligaaneihin. Toki mieltä rauhoitti lukuisat poliisijoukot ja suhteellisen rauhallisen oloinen  väkijoukko. 


Vuosi 2016 tuo mukanaan melkoisesti muutoksia meidän perheelle. Onneksi on hyviä, lämpöisiä ja mieleenpainuvia muistoja Brasiliasta. Uskon, että niistä riittää juttuja pitkään, vaikka Suomeen palaammekin. Nämä viimeiset viikot ovat täynnä hyvästejä ja kyyneleitä. Osan tapaan varmasti joskus tulevaisuudessa, mutta osa jää vain muistoksi ja ikuiseksi facebook ystäväksi. Luulenpa, että Brasilialla tulee aina olemaan oma pikkuinen spesiaalipaikka sydämmessäni!