Olet täällä

5

Viime päivien kuumin puheenaihe on suomalaisten keskuudessa ollut hallituksen päättämät leikkaukset. Keliaakikkojen kannalta kyyti on ollut erittäin kylmää. Kaikki se taistelu, mitä Keliakialiitto on käynyt saadakseen ruokavaliokorvauksen inhimilliselle tasolle heitettiin roskikseen kertaheitolla. Muista asioista ”vain”  leikattiin – meiltä vietiin kaikki!

Keliakia on autoimmuuni –sairaus, ei pelkästään allergia. Keliakiaa hoidetaan ruokavaliolla, joka on tiukka. Lääkettä tähän ei ole. Ainoa lääke on ruoka. Lipsuminen ruokavaliosta saattaa aiheuttaa  muun muassa syöpää ja lapsettomuutta. Paljon puhutaan ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta. Tämä hallituksen päätös ottaa vähäinenkin ruokavaliokorvaus kokonaan pois on juuri päinvastaista.

Moni pienituloinen keliaakikko on nyt jo pulassa ruokavalionsa kanssa. Itsestään pitäisi koittaa pitää huolta, mutta mites sen teet, jos rahaa tähän lääkitsevään ruokaan ei vain ole? Tokihan moni ajattelee, että gluteenittomasti voi syödä myös ostamatta ollenkaan näitä kalliita gluteenittomia tuotteita. Leivät voi leipoa itse (niistä kalliista jauhoista) ja pastaa ja leipää vältellä muutenkin. Itsekin teen näin joskus.  ”Minä ainakin syön karppaajana gluteenittomasti ihan ongelmitta!”- lausetta on kuultu riittämiin. Arki ei kuitenkaan ole kaikilla välttämättä ihan näin yksinkertaista, kun kyseessä onkin terveydellinen pakko, ei oma valinta. Gluteenia on yllättävissäkin tuotteissa ja tarkkana on oltava, jos mielii pitää kiinni terveydestään. Keliakia on myös suurelta osin sosiaalinen sairaus, josta on kerrottava jokaiselle tuttavalle, halusi sitä tai ei. Keliaakikko joutuu myös usein tahtomattaan silmätikuksi pelkästään ruokavalionsa vuoksi.  

Jos voisin, haluaisin haastaa hallituksen elämään vaikkapa vain viikon (pienituloisena) keliaakikkona. Jokainen kauppareissu menee syynätessä tuoteselostuksia, valittava on joskus se kalliimpi vaihtoehto, koska tuote sisältääkin yllättäen vehnää. Makaronilaatikkoa olisi suunnitelmissa tehdä, mutta gluteenittomat makaronit ovatkin liian kalliita. Pitää tyytyä vähempään. Työpaikan kahvipöydässä ei otetakaan sitä työkaverin tuomaa muffinsia, vaan selitellään sen sijaan muille, miksei voi sitä(kään) syödä. Työpaikan lounaalla on mietittävä, mitä mikäkin sisältää. Parhaimmassa tapauksessa gluteenittomuus on merkattu. Se on juhlan paikka keliaakikolle. Pitkän työpäivän jälkeen ei napatakaan sitä karjalanpiirakkaa pahimpaan nälkään, vaan onkin alettava leipomaan leipää, koska sitä ei ole! Ravintolassa selitellään, juhlissa selitellään, joka paikassa selitellään. Ruoka-asioita pohtiessa menee yllättävän paljon aikaa. Kun muut miettivät itse asiaa, joutuu keliaakikko miettimään saako syödäkseen ylipäätään yhtään mitään. Ihminen tarvitsee ruokaa, myös keliaakikko.

Toivon, että jokainen käy kirjoittamassa Keliakialiiton adressin ja jakaa sitä eteenpäin. Toivon, että asioihin vielä tulee muutos. Uskon, että siitä ainakin tullaan käymään vielä kova taistelu.

Mukavaa viikonlopun alkua joka tapauksessa kaikille! Jos savu nousee vielä korvista, voi aina mennä luontoon, joka on nyt kauneimmillaan! Alla oleva kuva on mökiltä Kajaanista auringonlaskun aikaan.

Tunnisteet: 
ruokavaliokorvaus

Anonymous (ei varmistettu)
10

Ensi vuoden alusta hallitus on leikkaamassa pois keliakiakorvauksen, joka on huimat 23,60 kuussa. Mutta vain yli 16-vuotiailta. Kaksi lausetta ja kolme epäkohtaa.

 

Keliakia on elinikäinen sairaus, jonka ainoa hoitokeino, siis lääke, on ehdoton elinikäinen ruokavalio. Oli ikä mikä tahansa.

Miksei kaikkien muidenkin lääkkeiden korvauksia leikata nollaan samantien? Miksi juuri keliakia? Hoitamaton tai huonosti hoidettu keliakia on erinomainen pohjustus monille sairauksille, jotka rasittavat kansanterveyttä ja kukkaroa, niin sairastavan kuin valtion.

Miksi juuri keliakiakorvaus otetaan pois? Miksei esimerkiksi diabeteslääkkeiden korvausta nollata? Tähän haluan vastauksen. Minimaalinen osa suomalaisista saa ruokavaliokorvausta. Vuositasolla tämä tarkoittaa 9,6 miljoonaa euroa.

 

Valtaosa keliaakikoista on diagnosoimatta. He odottavat jonossa diabetes-kokeisiin, jonottavat apteekissa rautatabletteja ja kuulevat lääkärin vastaanotolla: ”Ei sinulla voi olla keliakiaa, kun suvussa ei ole”.

He piikittävät itseensä insuliinia, kärsivät lukuisista sairauksista, jotka ovat raja-arvoilla eli varmaa diagnoosia ei saada. Vängätään ja vängätään. Hoitomaton keliakia aiheuttaa myös masennusta, uupumusta ja lukuisia eri kiputiloja, joiden oireita hoidetaan kipulääkkeitä, masennuslääkkeillä, sillä ja tällä lääkkeellä.

Kaikki tämä, koska suolisto sairastaa, muttei suostuta tutkimaan.

Yksi pieni muutos ruokavaliossa ja niin moni voisi paremmin. Lääkekulut romahtavat, terveys paranee, siinä samassa ihmisen psykofyysinen hyvinvointi. Yksi pieni muutos ruokavaliokorvauksessa ja joudun todella pohtimaan, onko minulla varaa hoitaa sairauttani? Onko minulla varaa olla hoitamatta?

Ennen keliakiadiagnoosia minulla kului helposti 600–700 euroa vuodessa lääkkeisiin. Käytin terveyskeskuksen palveluita useamman sadan euron edestä pahimpina vuosina.

Entä nyt, kun olen hoitanut sairauttani? Lääkekulut ovat sadan euron pintaan. Terveyskeskuksessa käyn kerran tai pari vuodessa. Ja tämä laajalti sen ansiosta, että saan 23,60 euroa kuussa, jotta minulla on varaa hoitaa sairauttani.

Niin, vielä toistaiseksi. Vielä puolen vuoden ajan.

 

Mitä sitten? 23,60 euroa kuussa jää saamatta. Pieni summa, mutta merkittävä osa sitä, että pystyn ostamaan ”minun” leipääni, joka maksaa 4,50 euroa per 500 g.

Missä on se hyvinvointiyhteiskunta, jos kuulen puhuttavan? Missä on tasa-arvon jäänteet, josta kuulen enää tämän jälkeen huhuttavan.

Yksi sairaus ei ole ylitse muiden, muttei myöskään alitse muiden. Niin ei myöskään pidä sairauden korvaamisen kanssa. Jos ruokavaliokorvaus otetaan pois, oletan, että seuraavaksi napsaistaan pois kaikkien muidenkin korvaukset.

Ystäväni, joka on diabeetikko sekä epileptikko pelkää tätä skenaariota. Hänellä tulisi lääkekuluja vuodessa arviolta 1600 euroa lisää. Hän odottaa kauhulla, milloin tämä tapahtuu. Minun skenaarioni tapahtuu 1.1.2016, jos emme vaadi muutosta, jos emme tee muutosta.

Niin ja se kolmas epäkohta. Miksi ruokavaliokorvaus poistetaan vain yli 16-vuotiailta? Onko tämä osa lapsiperheiden paapomista Suomessa? Olettaako hallitus todella, että kaikki yli 16-vuotiaat ovat kokopäivätyössä eikä 23,60 euroa kuussa kirpaise lainkaan?

Onneksi on Keliakialiitto, joka pitää meidän puolta. He julkaisivat eilen illalla oman vastauksensa asiaan ja julkaisivat samalla adressin ruokavaliokorvauksen puolesta. Allekirjoituksia on tullut jo yli tuhat!

Minä allekirjoitan aloitteen, teethän sinäkin saman?

 

Lue myös Hannan kirjoitus aiheesta.


0

Nimittäin koeviikko! Huh, tänään oli viimeinen koe ja soittotunti. Ihanana viimeisenä kokeena oli Ruotsin koe. Mä pidän hirveesti Ruotsista ja ruotsin kielestä, mutta olen vain niin onneton sen suhteen. En jotenkin ymmärrä niitä substantiivien muotoja ja ärr. Ärsyttää jo pelkkä miettiminen, kun tajuaa miten pihalla todella on. Samoin kuuntelu on ihan hepreaa. Meille puhutaan tunneilla suomenruotsia ja kuuntelut ovatkin komeasti ruotsinruotsia, joka on aivan eri kieli ainakin minun korvaani. No onneksi se on ainakin muutamaksi kuukaudeksi ohi. Kesällä pitää vaan lukea Sinuhe ja kirjoittaa muutama essee, lisäksi niitä YO-juttuja pitäisi vielä hoitaa. 

Sitten kuitenkin tähän tämän illan keliaakikoiden puheenaiheeseen nimittäin ruokavaliotuki lakkautetaan näillä näkymin 1.1.2016. Tämä jakaa mielipiteitä moneen suuntaan. Itse en tiedä mitä ajattelisin. Ensimmäiseksi herää kysymys pelastaako tuo nyt muka suomen talouden? Enpä jaksa uskoa, toki tuollakin on merkitystä. Itseni on todella paha sanoa, miten tuo vaikuttaisi talouden pyörittämiseen. Nyt uskaltaisin kuvitella, kun hinnat ovat tippuneet ja toivottavasti tippuvat vielä tulevaisuudessakin, että ehkä sitä ilmankin pärjäisi. Toisaalta tulevan opiskelijan budjettiin tuo 23€ on iso summa helpottamaan ruokien ostoa. Silti mieleen tulee tämä miksi? Meiltä viedään pois naurettavat 23€ kuukaudessa, syystä? En osaa tosiaan sanoa. En edes tiedä mitä mieltä mä asiasta todellisuudessa olen. Onko se niin iso muutos, jos ruuan hinnatkin ovat tippuneet. Minä pärjäisin todennäköisesti ilman, kun syön lähinnä puuroa, kuitulisää, hedelmiä ja riisikakkuja. Tietysti sitä leipääkin tulee jonkun verran syötyä. Mikäli tuo tuki lähtee pois tarkoittaa se joidenkin muiden asioiden karsimista. Halvemmat juustot ja leivän pääliset, ei enää karkkia tai herkkuja, kun maksavat pahuksen paljon nekin. Pienestä kun karsii niin saa sen 23€ jotenkin kasaan, mutta silti olisi se iso helpotus. Vaikka minä pärjäisin, niin miten kaikki muut esimerkiksi köyhempi perhe jossa on useampia keliaakikkoja? Siinä menisi jo 46€ pois, se on jo paljon rahaa. En halua aihetta kommentoida sen enempää, kun en tosiaan omasta taloudesta vielä pidä huolta. Mielestäni korvaus saisi jäädä, mutta kyllä sitä ilmankin toimeen tulee. Aika näyttää, mitä tuleman pitää. 


Sivut