Olet täällä
Välillä on vaikea keksiä, mistä kirjoittaisi keliakiaa käsittelevään blogiin. Kun ei se keliakia ole mikään juttu. Ei oma pähkinäallergianikaan ole mikään juttu, ihan arkinen ja tavallinen asia niin kuin sekin, että hampaat pestään aamulla ja illalla. Osa elämää, mitäs sen kummallisempaa.
Mitä keliakiasta sitten voisi kirjoittaa? Olen kirjoittanut Aavan keliakian löytymisestä (lue tästä), suhtautumisestamme keliakiaan, matkustamisesta keliakian kanssa (lue tästä) ja esimerkiksi Aavan yhden päivän ruuista (lue tästä). Tietenkin keliakia on ihan kaikkialla mukana. Ruokaostoksilla luemme jokaisen tuoteselosteen vaikka tuote olisikin tuttu, koska ainesosat voivat olla muuttuneet. Ravintolassa tarkkailemme, epäilemme ja kyselemme. Ystävien ja sukulaisten luona olemme rennosti, mutta tarvittaessa tarkistamme yhdessä. Vieraampien luo kylään mennessä tai esimerkiksi johonkin tapahtumaan mennessä, jossa saattaa olla kahvitarjoilu, varaudumme aina salaeväin. Jos Aavalle on jotain, keksi tai pulla pysyy kassissa. Jos ei ole, sanomme, että ei hätää, meillä on aina mukana jotain hyvää.
Emme oleta mitään. Emme vaadi mitään. En oleta, että pähkinäallergiani muistetaan. En oleta, että keliakia muistetaan tai että se tunnetaan. Minä en tiedä, miten diabeetikko syö ja lääkitsee itseään. En tiedä mitään reumasta enkä mistään syövästä. Kompastelisin varmasti, jos vegaani tulisi luokseni syömään. Mielestäni kenenkään ei tarvitse olla vieraan ihmisen sairauden tai allergian asiantuntija. En pidä ajatusmaailmasta, jonka mukaan pitäisi loukkaantua verisesti, jos Aavalle ei olisi herkkupöydässä mitään. Rakkaat ystävämme ja sukulaisemme eivät koskaan jättäisi Aavaa huomioimatta, ja muille annamme anteeksi. Ei se mitään! Mutta ilahdumme, jos meiltä kysytään, mitä Aava voisi syödä. Parempi kysyä kuin hosua.
Ruuaksi saatamme ehdottaa, että tee vaikka joku keitto. Älä suurusta tai jos suurustat niin vaikka Maizenalla. Katso, että mausteseoksessa tai liemikuutiossa ei ole gluteenia. Tai tee vaikka kinkkukiusaus! Tee mikä tahansa ruoka, mitä yleensä teet, missä ei ole vehnää, ohraa tai ruista. Näin ei tarvitse ostaa mitään, mistä jäisi kuitenkin osa käyttämättä. Ei tarvitse ostaa leipää. Me voimme napata näkkärin mukaan. Jos ei ole avaamatonta levitettä tai vain leivontaan käytettyä voita (ei siis leivänmurusia) niin Aava syö paljaaltaan.
Jälkkäriksi jäätelöä, pakastealtaan Daimkakku, keksipohjainen juustokakku, johon vaihdat vain Digestivet tai muut keksit gluteenittomiksi, marenkikakku, kääretorttu perunajauhoista... Lue kuitenkin tuoteselosteet! Joissain jäätelöissä on esimerkiksi keksimuruja.
Me syödään kotona ihan tavallista ruokaa. Aavan ruuat ovat eri puolella keittiötä omalla hyllyllään, leivänpaahdin on oma, leikkuulauta on oma... Joskus teemme kaiken gluteenittomana, joskus meillä on monta kattilaa pöydässä. Puuroa tehdessä toisessa kattilassa on gluteeniton kaurapuuro ja toisessa tavallinen. Mitä tahansa teemme kahdessa versiossa niin aina ensin teemme gluteenittoman ja siirrämme sen syrjään ja sitten vasta tavallisen. Näin ei ole vaaraa, että tavallisesta roiskuu gluteenittomaan tai käytämme väärää kauhaa tai lastaa.
Jos jollain tavoin eroamme muista lapsiperheistä niin ehkä siinä, että tavoitteenamme on, että keittiömme on hysteerisen siisti aina. Ei yhtään murua, ei missään. Tämä ryhmäblogi sai nimensä bloggaaja-Elinalta, joka pyyhki keittiöstään gluteenimurusia ja mietti, miten nämä rakkaat murusemme saavat ympäri keittiötä näitä murusia, jotka ovat niin vaarallisia pikkumurenoinakin sille yhdelle pienelle perheenjäsenelle. Murusia, murenoita, arjen murusia.
Ihan tavallinen tyttö, mutta vähän erilainen ruoka kuin muilla. Aika usein keliaakikkolapsi joutuu kuitenkin jättämään jonkun herkun väliin, mutta sitten ostetaan tai kaivetaan kaapista jotain muuta hyvää tilalle. Kun herkutellaan, herkutellaan kaikki. Kun syödään sämpylöitä, sulatetaan Aavallekin pakastimesta oma sämpylä. Jos ostetaan muille riisipiirakoita, ostetaan Aavalle samalle se yli viiden euron riisipiirakkapussi (olen kaksi kertaa tehnyt itse gluteenittomia piirakoita, pitäisi taas jaksaa tehdä!). Ihan tavallinen juttu.
Silti: kaipaamme yhä kipeästi vertaistukea! Aava suree jo nyt, että aikuisenakaan hän ei saa syödä gluteenia. Alle kouluikäinen keliaakikkotyttö läheltä Tamperetta, etsimme sinua Aavan ystäväksi!
Tekstin välissä tunnelmakuvia kesämökiltämme. Kyllä se kesältä näyttää vaikka ei hellettä olekaan.
Olimme juuri viikon mummolassa ja kesämökillä Itä-Suomessa. Henrik ja Matilda olivat leirillä tunnin matkan päässä kesämökiltä ja minä tapasin ystäviäni kotikunnailla naapuripitäjissä. Suhasimme autolla leirin ja ystävien lisäksi kesämökin ja mummolan väliä ja kävimme shoppailemassa juhannusaleissa, syömässä ravintolassa sekä fiilistelemässä kesää Savonlinnan torilla. Kotipihaan päästyämme oli trippimittariin piirtynyt 1270 kilometriä. Huh! Onnea on tuntea rakkaita ihmisiä ja paikkoja ympäri Suomen, mutta ei haittaisi, että kaikki tärkeät tyypit olisivat ihan tässä rutistusläheisyydellä.
Saimme viettää yhden mielettömän kuuman päivän mökillä. Silloin istuimme tuntikausia rannassa lukemassa, leikkimässä hiekalla, saunomassa ja syömässä lähikaupasta löytämiämme Dominon kaltaisia gluteenittomia Cooky kakao-Doppelkeks -keksejä. Lapset myös uivat rohkeasti hyytävässä vedessä.
Muina päivinä sää oli juhannusviikolle uskollinen: 7‒15 astetta, vesisadetta ja rakeitakin, kovaa tuulta ja satunnaisia auringonpilkahduksia. Järjestimme paljon ohjelmaa, että ehtisimme tehdä kaikkea kivaa säästä huolimatta. Kun on paljon tekemistä ja aikatauluja ja mukana on lapsia, on vähän väliä samassa tilanteessa:
Hei mehän ei olla syöty mitään! No mutta haetaan sieltä sitten matkalla äkkiä jotain.
Niin. Haetaan äkkiä jotain lounasta kaupasta tai torilta ja syödään siinä sitten ja jatketaan matkaa. Haetaan kaupasta vaikka kolmioleivät. Öö ei haeta. Haetaan vaikka pasteijat. Ei. Täytetyt patongit? Ei. No mutta torilta lihapiirakat! No... kysytään. No entäs tuosta seuraavasta kojusta? Ai ei. Olisko teillä jotain gluteenitonta? Aha no eipä mitään.
No hei mutta siinä kylässä on kyllä pitseria! Oiskohan siellä? No en usko enkä uskalla mennä edes kysymään. Vaikka olisikin gluteeniton pitsapohja niin onko heillä varmasti eri pöytä ja puhtaat ottimet? Leviääkö jauhopöly? Ovatko täytteet varmasti puhtaita?
Niinpä. Niin sanottua tavallista ruokaa syövä voi hakea nopeasti jotain evästä kaupasta, mutta keliaakikko ei useinkaan voi. Tai voi hakea hedelmiä ja jugurttia, mutta kovin montaa muuta vaihtoehtoa ei pikkupitäjän kaupasta löydä, ellei sitten halua pelkkää näkkäriä. Torikahvilasta löysimme Aavalle riisipiirakan. Katselin, kun piirakan päälle levitettiin munavoita. Ensin veitseen munavoita, sitten veitsellä munavoin levitys ja samalla veitsellä lisää voita astiasta piirakan päälle. Olikohan samalla tavoin levitetty gluteenipiirakkaankin munavoita niin, että gluteenipiirakan murusia oli siirtynyt munavoihin? Avasin suuni, kun sain hymyilevältä nuorelta naismyyjältä piirakan eteeni tiskille.
‒ Anteeksi, mutta onko tuota munavoita käytetty myös tavalliseen piirakkaan?
‒ Ei ole, meillä on ihan puhtaat tuotteet erikseen, tuli vastaus yhä hymyn kanssa.
Aloin melkein itkeä, kun olin niin kiitollinen siitä, että keliakia otettiin niin vakavasti enkä saanut vihaista vastausta kyselyihini, joita esitän aina, kun gluteenittomuus epäilyttää.
Tämä oli se torilta päin katsoen ensimmäinen, vasemmalla oleva koju, suosittelen!
Mitä erikoista näet yllä olevassa keliaakikon kesäherkkukuvassa? Niin, vohveli! Lupasimme Aavalle kauppareissulla jäätelön ja hän tottuneesti odotti saavansa Eskimo-puikon.
‒ Äiti apua, tässä on vohveli, hän alkoi huutaa kassalla saatuaan jäätelön käteensä.
‒ Nii-iin, se on gluteeniton vohveli.
‒ Gluteeniton vohveli! Onko se gluteeniton vohveli?, hän huusi ja melkein hyppi ilmaan riemusta, vaikka istuikin ostoskärryssä. Tämän jälkeen hän toisteli kauan, että "sisko ja veli luulee, että minä söin tikkujäätelön, mutta eeeee-i, minä söin TÖTTERÖN!".
Keliaakikko läheisineen on pienestä onnellinen.
Tuo jäätelö oli siis Aavan ensimmäinen tötterö marraskuussa tulleen diagnoosin jälkeen. Ihan helposti tuutteja ei löydä ainakaan pikkukaupoista, mutta kyllä niitä on. Tästä Keliakialiiton listauksesta löytyy gluteenittomat jätskiherkut pienille ja isoille.
Nyt puretaan laukkuja ja pohditaan, mitä gluteenitonta leivotaan tällä viikolla ystävän tullessa kylään alkuviikosta ja Henrikin 9-vuotissynttäreille loppuviikosta. Kiva viikko tulossa!
Teksti Ann-Mari
Teinit pitävät pikaruoasta, eikä meidän Kaisa ole poikkeus. Kavereiden tai futisjoukkueen kanssa reissatessa sopivan pikaruokapaikan löytäminen voi kuitenkin olla hankalaa. McDonalds ja Hesburger ovat aina hyviä vaihtoehtoja, sillä niissä tietää saavansa luotettavasti valmistetun gluteenittoman annoksen. Mutta mitä jos sellaista ei paikkakunnalta löydy?
Kuukausi sitten Kaisan joukkue oli pelimatkalla Salossa. Koska pelin jälkeen tytöillä oli kiljuva nälkä ja matka Helsinkiin piiiitkä, päätyi joukkuejohto pysäyttämään bussin lähimmän ravitsemusliikkeen edessä. Se sattui sitten olemaan kebab-pizzeria. Arvaattekin varmaan jo miten Kaisan kävi.
Gluteenitonta pizzaa ei ollut saatavilla. Kebab-liha olisi ollut kuulemma gluteeniton, mutta siitä Kaisa ei pidä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi salaatti. Kaisa valitsi listalta kanasalaatin, jonka piti olla gluteeniton. Onneksi tytön vaistot pelasivat salaatin saapuessa, sillä hän huomasi kanapalojen olevan vähän erikoisia. Ne oli panereoitu. Se siitä proteenipitoisesta ruokailusta. Onneksi eväskassissa oli eväsleivät, proteeinijuomat, hedelmät ja patukat, joilla tyttö pärjäsi kotiin asti.
Kesäloman koittaessa on tyttö viihtynyt kavereiden kanssa kaupungilla. Yhtenä iltana hän tuli kotiin silmät loistaen, sillä Helsingissä avattu uusi hampurilaispaikka Friends and Brgrs tarjosi kaikki annokset gluteenittomina. Mikä mahtava juttu ja niin pienellä vaivalla toteutettu! Toivottavasti muutkin pikaruokapaikat huomaisivat saman mahdollisuuden. Hampurilaiset olivat kuulemma parhaita mitä Kaisa on ikinä maistanut, samoin paikan maalaisranskalaiset. Eli kun kesälomalla mahdollisesti suuntaatte lapsien kanssa Helsinkiin, niin tiedätte nyt mihin kannattaa mennä syömään (www.friendsandbrgrs.fi).
Ai miten tuo kuvan pizza tähän liittyy? Se on meidän perheen vakiopikaruokaa: gluteeniton pizza. Teen sen ihan normaalin pizzapohjareseptin mukaan gluteenittomista jauhoista, mutta korvaan osan jauhoista kaurahiutaleilla. Laitan vaivatun taikinan suoraan pellille ja nostatan sitä vain noin 10-15 minuuttia. Päälle sitten itse tehtyä tomaattikastiketta ja kulloisenkin maun mukaan vaihtuvia täytteitä. Meidän perheen suosikki on klassinen kinkku- ja ananastäyte höystettynä homejuustolla ja tuoreella rucolalla, tähän laitoin pepperonia ja paprikaa. Ja koko perhe syö samaan pizzaa, niin keliaakikot kuin me muutkin. Ja hyvää on!