Olet täällä

2

Joulun jälkeen lähdimme ensimmäisenä kauppapäivänä katselemaan alennusmyyntejä. Pakkasimme autoon vastaanhangoittelevat 4-, 9- ja 12-vuotiaat ja lähdimme sovittelemaan farkkuja ja etsimään paistinpannua ja uikkariakin yhdelle.

Kun olimme kierrelleet aika kauan, aloimme etsiä ravintolaa. Matilda halusi kebab-lihaa, joten yritimme etsiä sopivaa ravintolaa. Emme vieläkään tunne kovin hyvin Tamperetta, joten hetki meni löytää. Astuimme sisään.

En tiedä oliko ongelmana se, että kielitaitomme eivät kohdanneet vai keliakian tuntemattomuus, mutta keskustelun sisältö oli tämä:

"En tiedä gluteenista. Vaikka lihapullia voi syödä. En tiedä, onko ranskalaisissa gluteenia."

Aava, keliaakikkomme, olisi halunnut pelkät ranskikset, mutta emme voineet tietenkään jäädä. Lähdimme kävellen etsimään toista ravintolaa. Koululaiset mököttivät. Kaikkia väsytti ja oli jo kova nälkä.

Astuimme sisään erääseen ketjuravintolaan, josta saa meksikolaista ruokaa.

"Riippuu miten herkkä on. Samalla parilalla paistetaan ja ranskalaisten öljyssä paistetaan myös nuggetit. Salaatin voi ottaa."

Neljävuotias ei ota salaattia. Keliakiassa ei ole herkkyystasoja, se on joko tai. Laitoimme takit takaisin päälle ja lähdimme. Koululaiset mököttivät.

Kävellessämme murtuneina siihen turvalliseen, hyvään ja tylsään ketjuravintolaan, jossa aina käymme, puhuimme koululaisille.

Me voimme valita listalta sen, mistä pidämme. Aavan on katsottava, käykö mikään, uskaltaako syödä mitään. Tämä on Aavan elämää, aina. Perhe nousee ja vaihtaa ravintolaa, ystävät ehkä eivät.

Joku ystävä voi sanoa, että minä ainakin jään tänne, koska minä haluan syödä kebabbia. Silloin Aava voi joutua lähtemään muualle yksin.


0

Oletteko jo kokeilleet vuoden trendiherkkua, siemennäkkäriä? Se on todella helppotekoinen, sillä Risentalla on valmis seos, johon tarvitsee lisätä vain vettä ja pari lusikallista ruokaöljyä.

Nopea pyöräytys, taikina pellille ja uuniin. Ohjeen sanotaan riittävän kahdelle pellilliselle, mutta minä pidän vähän paksummasta näkkäristä, joten olen laittanut sen yhdelle pellille. Paistoaikaa kannattaa silloin vähän pidentää.

Jäähtynyt näkkäri on helppo paloitella sopivankokoisiksi paloiksi ja herkutella juuston kanssa vaikka joululahjavalvojaisissa. Kuumaa glögiä kaveriksi, ja herkkuhetki on valmis!

 


0

Jouluna saa syödä yölläkin, ja pitkästä aikaa kaikkia ihania herkkuja! Niin me aikuiset ajattelemme, mutta lapset eivät välttämättä.

Kun laatikoita, rosollia ja uunissa tunteja kypsynyttä kinkkua syödään vain kerran vuodessa ja kun lapsella on ikää vain muutama vuosi, ei hänellä ole takana kovinkaan montaa kertaa jouluruokien maistelemista. Uusiin makuihin tottuminen kestää, joten ainakin meillä alle kouluikäiset ovat odottaneet tavallisiin ruokiin siirtymistä tuossa tapaninpäivän korvilla yhtä hartaasti kuin aattona pukkia. 

Meillä kaikki lapset ovat syöneet alle kouluikäisinä kuin varpuset. Ruokalusikallinen ruokaa riittää mainiosti aterialla kuin aterialla meidän pienimmälle. Ravintolassa hänelle voi hyvin antaa pikkuisen muiden annoksista, ja hyvin tulee maha täyteen.

Entä kun hiirulaisen annoksia nauttiva on keliaakikko? Silloin hän ei voi ottaa omaa annostaan toisten lautasilta. Täytyykö kaikkea syövän tilata kalliimpi ja usein vähän eri makuinen sekä neljävuotiaan vaatimuksiin soveltuva ateria keliakian takia? En tiedä, tätä pohdimme aina, kun käymme ulkona syömässä. Yleensä päädymme tilaamaan hänelle oman annoksen ja viemään loput siitä kotiin.

Varsinkin ulkomailla olemme hiki ja jopa kyyneleet valuen etsineet hänelle sopivaa ja turvallista annosta, ja kun se on saapunut, on hän syönyt yhden kirsikkatomaatin ja huudahtanut iloisesti, että "Kiitos, maha on täynnä!". Tämä siksi, että hän on neljävuotias. Se hänelle sallittakoon ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa neljävuotiaalle. En halua kenenkään sanovan, että "sinun takiasi olen tämän tehnyt ja vaivaa nähnyt". Eihän meidän gluteenia syöville vanhemmille lapsillekaan sanota niin, jos he eivät jaksakaan ottaa vaikka pullaa kahvipöydässä.

Neljävuotias on ainoa keliaakikkomme koko suku- ja ystäväpiiristä. Tavoitteemme on, että hän saa syödä joulunakin kaikkea samaa kuin muutkin. Siispä esimerkiksi laatikot ovat meillä gluteenittomia, vaikka hän ei suostuisi kuin maistamaan ihan pikkunokareen. Tärkeintä on, että hän saa ottaa kaikkea, mitä haluaa. On kuitenkin selvää, että lapset eivät syö vaikka tyyliin graavilohta. Siinä nyt ei gluteenia ole, mutta ihan kaikista niin sanotuista aikuisten ruuista emme yritä löytää gluteenitonta turhaan.

Sen sijaan herkut kyllä maistuvat joulunakin pienelle keliaakikolle, ja niitä hän saa yhtä paljon kuin muutkin! Pipareita paistoimme vain gluteenittomina. Joulutorttuja teemme vain yhden pellillisen, ja sen vehnällisenä valmistaikinana. Se määrä riittää meille joulutorttuja. Keliaakikko saa silloin omansa pakastimesta leipomon valkeasta rasiasta. Lisäksi teemme maustekakun sekä jonkun Digestive-pohjaisen kakun, kummankin gluteenittomana.

 

 

Vanhempani tulevat meille kahden pikkukoiransa kanssa jouluksi tänne Pirkanmaalle. Välipäivinä matkustamme kotiseudullemme Itä-Suomeen ja uudenvuoden vietämme perinteisesti ystävien luona Keski-Suomessa. Mahtava loma tiedossa siis!

Jollei jouluna ole lunta, silloin lumitykki hankitaan, kirjoittaa Nora Kriisikakkuja-blogissa. Lukekaa ihmeessä muidenkin keliakiabloggaajien jouluruuista! Niitä saadaan varmastikin lähipäivinä lisää näihin sekä Viljapellon havinaa -blogiin.

Joulu on mielentila. Se ei vaadi lunta, se vaatii ystäviä, sukulaisia, kännyköiden ja tablettien sulkemista, iloista mieltä, jännitystä - ja suklaata. Gluteenittomana, tietysti.

 

 

 

 


Sivut