Olet täällä
Teksti Ann-Mari
Tein eilen pitkästä aikaa macaronseja. Niistä saa hauskoja lahjoja, ne maistuvat kaikille ja ovat vielä tietenkin gluteenittomia. Muutama jekku niiden tekemisessä on, ja reseptejäkin on monia. Kokeilin tällä kertaa Kinuskikissan reseptiä. En kyllä saanut näistä ihan yhtä koreita kuin hän, mutta maistuivat kyllä hyvältä.
Kinuskikissa neuvoo lisäämään valkuaisvaahtoon suolaa, kaikissa resepteissä sitä ei suinkaan laiteta. Mantelijauho ja tomusokeri neuvottiin lisäämään siivilän läpi, mutta siitä ei ainakaan minulla tullut mitään. Sekoitin ne kyllä hyvin keskenään ja lisäsin sellaisenaan taikinaan. Jos siis riittää malttia, niin jauhot ja tomusokeri kannattaa siivilöidä.
Taikinaan saa väriä elintarvikevärillä, minä käytin punaista väriä. Ruskeita tein lisäämällä taikinaan vähän kaakaojauhoa.
Pursotin pellille pieniä kekoja, jotka sitten mukavasti laskeutuivatkin pieniksi kolikoiksi. Näiden piti malttaa kuivettua vähintään puoli tuntia.
Paistaessa huomasin, että 130 asteen lämpötila vaatii kyllä enemmän kuin 15 minuutin paistoajan. Ensimmäinen pellillinen jäi hieman raa'aksi, jolloin pohjat oli hankala saada irti leivinpaperista.
Käytin täytteinä lemon curdia ja vadelmahilloa. Kannattaa antaa täytettyjen macaronsien kuivahtaa yön yli ennen kuin laitat ne rasiaan. Parhaimmillaan ne ovat tietenkin heti tuoreeltaan.
Meidän Aavalla on kyllä paras päiväkoti! Minulla on tunne, että henkilökunta tekee kaikkensa, että ruokailu sujuisi hyvin ja että meillä olisi varma olo sen suhteen. Muutkin asiat toki hoituvat hyvin!
Nyyttäreitä ennen juttelin vielä kontaminaatiosta ja siitä tunteesta, minkä nyyttärit tuovat varsinkin meille kotijoukoille. Päätin siis leipoa suklaa-juustokakun, että se mitä Aava saa syödä, on varmasti tosi hyvää. Rasiaan pakkasin vielä muutaman lakun ja pari keksiä ihan vain hänelle itselleen. En sitten avannut rasiaa kuvaa varten, koska Aava heilautti rasiaa ja palasiksihan ne keksit meni. No, maistui silti!
Mitään muuta gluteenitonta ei ollut tarjolla kuin Aavan omat, mutta tyttö oli tyytyväinen. Hoitajat eivät antaneet lasten ottaa itse tuota kakkua, vaan he antoivat, joten ei levinnyt gluteeni. Loput kakusta annoin hoitajien kahvipöytään, ja kuulemma kelpasi, pyysivät reseptiäkin. Onnistuimme siis tavoitteessamme näyttää, että gluteeniton kakku on tosi hyvää!
Tässä resepti teillekin. Ei ole oma reseptini vaan ystävältä saatu, netistä löydetty.
Suklaa-juustokakku
125 g Digestivejä
50 g voita
125g tummaa suklaata
2 liivatelehteä
tilkka vettä
2 dl vispikermaa
2 munaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
Sulata rasva, murskaa keksit, sekoita, laita irtopohjavuoan pohjalle. Seosta voi tehdä enemmänkin, jos pohja ei peity.
Erottele valkuaiset. Sulata suklaa (säästä 2-3 palaa). Laita liivatteet kylmään veteen. Vaahdota kerma. Vatkaa valkuaisvaahto.
Sekoita juusto, sokeri, keltuaiset ja sula suklaa.
Kiehauta tilkka vettä, purista liivatteista vesi, liota kuumassa vedessä. Kaada ohuena nauhana heti juustoseokseen. Lisää vaahdot nostellen.
Kaada pohjan päälle. Pidä yö jääkaapissa. Koristele halutessasi lopulla suklaalla.
"Perjantaina vietämme oman ryhmän pikkujouluja! Kotoa voi tuoda halutessaan tonttulakin ja jotain yhteistä naposteltavaa nyyttärimeiningillä. Ajatuksena on jakamisen ilo!"
Lähes hyperventiloin. Ensimmäiset nyyttärit keliaakikkona päiväkodissa.
Näen edessäni notkuvan pöydän ja lasten tuikkivat silmät. Suklaata! Keksejä! Pullia! Kakkuja! Jakamisen ilo. Lautasen saa täyttää herkuilla. Saa ottaa! Tulkaa tänne jonoon!
Aaa, niin joo, sinä Aava et saakaan ottaa.
Aava on ollut vasta syksyn alusta päiväkodissa. En tiedä, millainen tämä ryhmä on. En tiedä, tuovatko vanhemmat viinirypäleitä ja rusinoita vai onko kyseessä vehnäorgiat. En tiedä.
Pelkään.
Kurkkua kuristaa.
Suren lapseni puolesta.
Kysyin tänä aamuna hoitajalta. Ryhmällä on kuulemma pikkuisen rahaa, ja he aikovat ostaa gluteenittomia herkkuja kaikille! Upeaa, liikuttavaa! Aion leipoa suklaa-juustokakun. Jos Aava saa maistaa vain murto-osaa siitä, mitä muut, niin saa ainakin hyvää! Kerroin hoitajalle tämän sekä sen, että Aava tuo myös muutaman herkun ihan vain itselleen, omassa rasiassa. Puhtaita viinirypäleitä ja pari keksiä.
Kontaminaatiosta puhun vielä ennen perjantaita. Sen jälkeen en ehkä pelkää enää yhtä paljon.