Olet täällä

0

Meidän perheemme uusi vuosi lähti käyntiin varsin vauhdikkaasti.

Esikoisemme sai juuri ennen joulua tiedon opiskelupaikasta Ruotsissa. Joulun pyhät ja välipäivät kuluivatkin sitten asunnon metsästämisessä ja muiden käytännönjärjestelyiden organisoinnissa. Kaikki saatiin järjestymään kunnialla ja ajoissa, jotta tyttö pääsi lähtemään heti alkuvuodesta uuteen kotikaupunkiinsa. 

Kun neljän hengen ruokakunnasta poistuu yksi, vaikuttaa sen yllättävän paljon arkipäivän ruokaostoksiin ja ruoanlaittoon. Etenkin, kun minä jäin nyt ainoaksi ei-gluteenittomaksi ruokailijaksi. 

Kaikki leipäpussit tuntuvat ihan älyttömän isoilta, pastaakin tuntuu olevan vaikea keittää vain yhdelle. Piirakkaa ja pizzaa leivon edelleen ison pellillisen - kun pienempikin riittäisi.

Vaikka olen pyörittänyt tätä kolmen hengen taloutta nyt jo kolme viikkoa, en vieläkään osaa kokata kolmelle. Jääkaappiin päätyy aina illallisen tähteitä tupperware-purkkeihin, jotka on tietysti kätevä ottaa seuraavana päivänä lounaaksi töihin. Piparkakkutalo ei tunnu millään loppuvan, kun syön sitä yksin. Pakatut lihat myydään aina kahden paketeissa, jäätelöpaketistakin jää se yksi pala pyörimään pakastimen pohjalle.

Mutta ehkä aika tekee tehtävänsä ja tähänkin oppii. Runebergin torttuja teen kuitenkin loppuviikosta ihan täyden satsin ja laitan osan pakkaseen, sillä kyllä tytön pitää päästä herkkuleivonnaisiaan maistamaan, kun tyttö tulee keväällä taas käymään kotona. :-)