Olen 56-vuotias nainen. Sain keliakia diagnoosin vuonna 2008. Keliaakikon elämä ei ole niin yksinkertaista verrattuna terveeseen ihmiseen. Elämä keliaakikkona on sairaan tarkkaa ruokailun suhteen, mutta se on myös elämäntapa, jota minä itse en ole valinnut.

Keliaakikkona elän ihan normaalia elämää kuten terveetkin ihmiset. Harrastan, tapailen perheen jäseniä ja ystäviäni, matkustelen ja teen kaikkea sitä mitä tein ennen keliakian diagnoosiakin. Lisäksi toimin aktiivisesti Facebookissa kahdessa ryhmässä, joissa tuen ja neuvon uusia keliaakikoita sekä pidän gluteenitonta leivontablogia auttaakseni muita keliaakikoita. Saan ja voin jakaa tietoa keliakiaa koskevissa asioissa. 

Olin todella helpottunut ja iloinen saadessani keliakian diagnoosin vuosikymmenien oireilujen jälkeen. Vihdoinkin elämä voitti ja elämänlaatu parani, kun pääsin noudattamaan täysin 100 prosenttisesti gluteenitonta ruokavaliotani. Se oli yksi elämäni parhaista päivistä!

Gluteenittoman ruokavalioni kanssa olin sinut alusta alkaen, koska veljelläni oli ollut keliakia jo lähes 30 vuotta. Olin hänelle leiponut gluteenittomia leivonnaisia ja tutustunut ruokavalioon. Tiesin heti mitä täytyy ihan ensin tehdä: kaapit tyhjiksi jauhoista ja muusta gluteenipitoisesta. Sen jälkeen menin kauppaan ja ostin gluteenittomia jauhoja, jauhoseoksia, makaronia, mausteita, lihaliemikuutioita ja soijakastiketta. Siitä alkoi minun gluteeniton ruuanvalmistus ja leipominen.

Keliakia on vaikuttanut myönteisesti ihmissuhteisiini, sillä olen saanut Facebookin ryhmästä paljon uusia ystäviä ja tapailen heitä säännöllisesti.

Silloin kun harrastan ja matkustelen, keliakia tuo haasteita elämääni. Olen sairaan tarkka kaikesta, mitä suuhuni laitan. Kyseenalaistan aina vieraassa paikassa ollessani gluteenittomuuden eli kysyn aina onko ruoka tai leivonnainen varmasti gluteeniton, miten se on valmistettu ja missä. Jos jostakin en ole 100 prosenttisen varma, jätän syömättä. Se on niin yksinkertaista!

Kun majoitun hotelleihin, huomaan aamupalalla miten runsas tarjonta terveillä ihmisillä on leivän ja leivonnaisten suhteen. Se herättää minussa tietynlaista katkeruutta. Ei ole mukavaa katsella, kun viereisessä pöydässä terveet ihmiset nauttivat aamupuuroa, tuoretta leipää, sämpylöitä ja patonkia ja minulle tarjotaan pelkkää näkkileipää ja riisikakkuja.

Yksi selviytymiskeinoni noissa tilanteissa on, että kysyn nätisti tarjoilijalta olisiko teillä mahdollisesti myös meille keliaakikoille leipää ja pullaa, vaikkapa pakasteessa. Jos ei ole niin tyydyn siihen mitä saan, mutta laitan reklamaation heti kotiin päästyäni.

Olen joitakin kertoja saanut itseäni loukkaavia kommentteja tyyliin ”Eihän se haittaa, jos syöt vähän tuota pullaa” tai ”Ota voileipäkakun päältä pelkkiä täytteitä”. Silloin tuntuu tosi pahalta. Varsinkin kun olen etukäteen ilmoittanut, että olen keliaakikko ja en voi syödä kuin gluteenitonta.

Olen neuvonut ja opastanut montaa ravintoloitsijaa, miten ja millä jauhoilla leipoa esimerkiksi maukkaat karjalanpiirakat. Monissa pienemmissä ravintoloissa tai ruokapaikoissa leivotaan itse kaikki gluteenittomat leivonnaiset.

Läheiset ihmiset ovat suhtautuneet todella hyvin keliakiaani. Saan joka paikassa turvallisesti syödä sitä, mitä minulle tarjotaan ja voin luottaa ruuan puhtauteen aina.

Minulla on hyvä olla silloin, kun noudatan gluteenitonta ruokavaliotani, pidän omasta peruskunnostani huolta ja omaan terveelliset elämäntavat.