Ikää on 48 vuotta. Keliakiadiagnoosin sain viitisen vuotta sitten: minulla on suoli- sekä ihokeliakia. Keliaakikkona en tunne jääneeni mistään paitsi. Missään en ole jäänyt ilman syötävää.

Okei, pari kertaa oon joutunut paikkaa vaihtamaan, kun ei ole sopivaa ruokaa löytynyt. Mutta sitäkään en ole kokenut hankalana. Keliakia ei ole tuonut eikä vienyt mitään multa pois. Ehkä olen erikoinen tapaus, mutta voin aivan rehellisesti sanoa, ettei tämä ole muuttanut elämääni millään lailla.

Kun sain diagnoosin, totesin vain kotona, että nyt se sitten löytyi multakin. Veljelläni diagnosoitiin keliakia jo 40 vuotta sitten.

Mielestäni keliakiaa pidetään aivan turhaan vaikeana juttuna. Itse olen kamalan ronkeli kasvissyöjä. En syö tyypillisiä kasvissyöjän herkkuja. Ruokavaliooni kuuluvat peruna, riisi ja pasta (gluteeniton tietysti). Joskus syön kanaa, mutta punaista lihaa tai kalaa en syö lainkaan.

Kaupassakäynti ei ole yhtään hankalaa, koska kaupoissa on nykyisin niin paljon soveltuvia tuotteita. Joskus toki merkinnät ovat pakkauksissa kovin pienellä tekstillä. Hyvin olen löytänyt tarvittavat tuotteet.

Pari kertaa vuodessa käyn ulkomailla. Olen käynyt Brasiliassa, Meksikossa, Thaimaassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Vietnamissa, eikä missään ole ollut vaikeuksia saada sopivaa ruokaa. Englannilla pärjää tosi hyvin. Muutaman kerran olen ottanut avuksi käännöspaperin, minkä olen tulostanut liiton sivuilta.

Käyn myös paljon ystävillä kylässä, ja he kaikki ovat aina varautuneet vierailuihini. Joskus pidän kassissa kaiken varalta piparipakettia.

Uskon, että positiivinen asenne auttaa tässäkin. Ei kannata valittaa, ei asialle kuitenkaan mitään voi. Eikä valittamisella saa kun pahan mielen itselle sekä muille.

Ehkä olen poikkeuksellinen keliaakikko, mutta ei mulla ole mitään kamalaa kerrottavaa keliaakikkona olemisesta. Asioita kannattaa aina ajatella positiivisuuden kautta.

Kerran yhdessä pienessä kahvilassa kysyin, onko mitään gluteenitonta tarjolla kahvin kanssa. Siihen vanhempi rouva tiskin takana tokaisi, että ”Juu, makkara taitaa olla gluteenitonta ja vohvelit on veteen tehtyjä”. Ai että me ollaan naurettu tätä juttua. Mutta ei asia haitannut, eikä mua haitannut, että jouduin juomaan pelkän kahvin. Ei voi olettaa, että pieneen kesäkahvilaan varataan seitsemää sorttia kaikille. Se on ihan ymmärrettävää.