Olet täällä

Keliakia tuottaa minulle surua, vihaa ja iloa.

 

Olen yhdeksänvuotias tyttö. Sain diagnoosini, kun olin vasta kolme. Minulla on ollut keliakia kuusi vuotta. Minun keliakia selvisi, kun valittelin vatsaani pienenä. Minut vietiin lääkäriin, ja keliakiatutkimukset alkoivat.

Keliakia tuottaa minulle surua, vihaa ja iloa.

Usein minua tuijotetaan, kun minulla on omat ruuat. Minusta tuntuu joskus hyvin ärsyttävältä, kun olen jonkun luokkakaverin syntymäpäivillä ja minun omat tarjoilut täyttävät melkein puolet pöydästä. Silloin saan kuulla kysymyksiä: "Onko noi kaikki sun ruokia?", "Just! Miksi me ei saada noita?" tai "Eihän se nyt niin tarkkaa voi olla?". Mutta onneksi minun parhaat kaverini ymmärtävät minua, eivätkä kysele.

Olen joskus myös hyvin iloinen keliakiasta. Asiat voisivat olla huonomminkin.