Olet täällä

Kerroin lapselleni, että äidilläkin on nyt keliakia. Tämä olisi tästä lähtien meidän yhteinen juttu.

 

Keliakia jysähti elämääni reumalääkärin vastaanotolla. Minulla oli sylissä juuri kolme vuotta täyttänyt lapsi, joka oli pidemmän aikaa valittanut toistuvia jalkakipuja. Lääkärillä oli hyviä uutisia, pikkuisellani ei ollut reumaa. Sen sijaan lääkärillä oli uutispommi. Verikokeissa keliakian mahdollisuutta mittaavat vasta-aineet olivat huikean korkeat ja jalkakipujen todennäköinen aiheuttaja olisikin todennäköisesti keliakia.

Lähdin lapseni kanssa lääkärin vastaanotolta äärettömän helpottuneena, mutta myös hämmentyneenä. Keliakia oli tullut elämäämme täytenä yllätyksenä, mutta koska olin ehtinyt pelätä reumaa, keliakia tuntui pikkujutulta.

Lapsen keliakiadiagnoosin varmistuttua työterveyslääkäri passitti minutkin verikokeeseen, jonka myötä minäkin sain keliakiadiagnoosin. Kerroin lapselleni, että äidilläkin on nyt sitten keliakia, ja hän ilahtui uutisesta vilpittömästi! Tästä lähtien hän söisi äidin kanssa samoja puuroja, muroja ja leipiä, tämä olisi tästä lähtien meidän yhteinen juttu.

Keliakia on ainakin tähän saakka ollut sivujuonne elämässämme. Lähisuvussamme on useita todella vakavasti allergisia ihmisiä ja heidän elämäänsä seuratessani olen voinut useamman kerran todeta, että keliakia ei vakavuudestaan huolimatta kuitenkaan ole maailman hurjimpia diagnooseja.

Keliaakikko voi saada rajuja oireita syötyään vahingossa gluteenia, mutta yksikään keliaakikko ei ole välittömässä hengenvaarassa, vaikka vahinko sattuisikin. Lisäksi gluteeni on haitallista ainoastaan nieltynä, eikä meille ole mitään haittaa siitä, vaikka haistelisimme ruisleivän tuoksua aamusta iltaan. Tämä vertailu vakaviin allergioihin on auttanut minua suhtautumaan realistisesti omaan ja lapseni sairauteen. Olemme tarkkoja, mutta emme hysteriaan taipuvaisia.

Gluteenittomien leipien makuun on vähitellen tottunut ja valikoimaa kaupoissa riittää. Ainoa harmittava asia on gluteenittomien tuotteiden hinta. Itse en saanut Kelan ruokavaliokorvausta, koska heidän kriteeriensä valossa ohutsuoleni ei ollut vielä riittävän huonossa kunnossa. Lapsi onneksi saa täyden korvauksen ja sillä meille ostellaan puurohiutaleita ja jauhoja vielä monta vuotta.

Lähipiirissämme keliakiaan on suhtauduttu luontevasti ja meidät on aina otettu hyvin huomioon tarjoiluissa. Tarjoudun aina ottamaan omat eväät mukaan, mutta yhtään kertaa ei ole tarvinnut ottaa. Sukulaisvierailuilla olen monesti kokenut, että meidät otetaan helpottuneena vastaan, kun meillä on ”vain” keliakia.

Ainoa ikävä kokemus keliakiadiagnoosin jälkeen oli kesälomamatka Ruotsiin ja Tanskaan. Olin täysin vakuuttunut siitä, että länsinaapureissa gluteeniton ruokavalio on hyvin hallussa ravintoloissa, mutta valitettavasti olin väärässä. Meille hyvänä mainostetussa grillibuffetissa oli kaikissa salaateissa joko leipäkrutonkeja tai pastaa. Sinapissa oli vehnäjauhoja. Toisessa ravintolassa kysyin gluteenitonta ruokaa ja kuulin, kuinka tarjoilija huuteli kokille, mitä gluteeniton tarkoittaa ja he yhdessä pohtivat asiaa.

Olin tavattoman helpottunut palattuamme Suomeen. Täällä vältän ainoastaan sellaisia ravintoloita, joissa kielimuuri voi hankaloittaa sopivan ruuan saamista.

Olen aina ollut innokas leipuri ja otin aluksi gluteenittoman leivonnan positiivisena ja innostavana haasteena. Alun into ei kestänyt kauan, kun tajusin, kuinka vaikeaa taikinaa on käsitellä. Leivän leipominen jäi pitkäksi aikaa kokonaan, enkä ole oppinut nauttimaan leipomisesta vieläkään.

Omaa gluteenitonta elämääni on lisäksi hankaloittanut se, että keliakiadiagnoosin jälkeen minulla todettiin myös kananmuna-allergia. Näiden kahden erityisruokavalion yhdistäminen on usein vaatinut melkoista luovuutta.

Keliakiadiagnoosin jälkeen eräs tuttava, jolla myös on keliakia, antoi erittäin hyvän elämänohjeen: ”Ajattele, että tästä lähtien syöt vain hyvää ruokaa”. Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan. Jos yksi leipä maistuu ja tuntuu suussa pahalta, en osta sitä toista kertaa.

Tietoisesti vältän sen pohtimista, mistä joudun luopumaan. Sen sijaan iloitsen siitä, mitä aidosti hyviä uusia makuja olen ruokapöytääni löytänyt.

Olen aina ollut innokas leipuri ja otin aluksi gluteenittoman leivonnan positiivisena ja innostavana haasteena. Alun into ei kestänyt kauan, kun tajusin, kuinka vaikeaa taikinaa on käsitellä.  Leivän leipominen jäi pitkäksi aikaa kokonaan, enkä ole oppinut nauttimaan leipomisesta vieläkään. Omaa gluteenitonta elämääni on lisäksi hankaloittanut se, että keliakiadiagnoosin jälkeen minulla todettiin myös kananmuna-allergia ja näiden kahden erityisruokavalion yhdistäminen on usein vaatinut melkoista luovuutta.

Keliakiadiagnoosin jälkeen eräs tuttava, jolla myös on keliakia, antoi erittäin hyvän elämänohjeen: ”Ajattele, että tästä lähtien syöt vain hyvää ruokaa. ” Tätä ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan. Jos yksi leipä maistuu ja tuntuu suussa pahalta, en osta sitä toista kertaa.

Tietoisesti vältän sen pohtimista, mistä joudun luopumaan. Sen sijaan iloitsen siitä, mitä aidosti hyviä uusia makuja olen ruokapöytääni löytänyt.