Olet täällä

Olen ollut siskoni tukena opettelemassa keliaakikon ruokavaliota.

 

Meidän perheessämme on äidin ja isän lisäksi kymmenen lasta. Kahdella siskollani on todettu keliakia ja yhdellä siskoistani on löytynyt keliakiaa aiheuttava geeni. Asun keliakiaa sairastavien siskojeni kanssa.

Muutin siskoni kanssa asumaan vähän sen jälkeen, kun hänellä oli todettu keliakia. Siskoni muutti silloin pois kotoa ja elämänmuutos oli niin suuri, ettei hän jaksanut perehtyä sopiviin ruokiin. Hän soitteli monesti kaupasta, että saako hän syödä jotakin tuotetta. Olin perehtynyt keliakiaan veljen perheessä vieraillessa.

Opettelin, mitä tuotteita saa syödä ja mitä ei. Pikkuhiljaa myös siskoni opetteli uusia tuotteita. Olen ollut siskoni tukena opettelemassa keliaakikon ruokavaliota. Yhdessä opettelimme myös leipomaan gluteenittomia leivonnaisia.

Sen jälkeen, kun siskollani todettiin keliakia, puhuttiin sisarusten kanssa, että meille kaikille kannattaisi tehdä testi. Meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän vatsaongelmia. Kun toinen siskoni muutti meidän kanssamme asumaan, käskimme häntä testaamaan keliakian. Hänelläkin oli ollut melkein koko elämänsä ajan todella huono hemoglobiini. Hänkin sai keliakiadiagnoosin. Keliakiaruokavalio oli helpompi aloittaa, koska hän oli jo vuoden verran leiponut gluteenittomia leivonnaisia. Nyt meillä leivotaan kaikki makeat leivonnaiset gluteenittomiksi, ja siskoni tekevät suurimman osan leivistään itse.

Olen itse nyt vähemmistönä meidän kämpällä, mikä on varmasti aika harvinaista. Minun pitää aina muistaa pyyhkiä pöydät, kun syön normaalia leipää. En viitsi enää useinkaan leipoa normaalia leipää, koska keittiö pitää siivota niin hyvin sen jälkeen, ettei minnekään jäisi jauhopölyä.

Ruoat pitää suunnitella sen mukaan, mitä siskoni voivat syödä. Se rajoittaa jonkin verran mahdollisuuksia. Gluteeniton pasta on niin paljon kalliimpaa, ettei sitä viitsisi syödä kovin paljoa. Kaikki pakkausselosteet pitää muistaa lukea aina tarkasti, ettei tuote sisällä mitään sopimatonta. Muutaman kerran olen ostanut yhteisiä herkkuja, ja en ole muistanutkaan lukea pakkausselostusta.

Tilanteet, joissa kavereiden kanssa laitetaan yhdessä ruokaa, ovat hankalia myös minulle. Kaikki eivät hoksaa aina, että pintojen ja työvälineiden pitää olla puhtaat ennen kuin alkaa kokkaamaan. Ei aina kehtaisi olla muistuttamassa, että onhan tämä nyt varmasti puhdas leikkuulauta. Myös ravintoloiden valinta on vaikeutunut, kun aina pitää huolehtia, että pystyyhän siskotkin syömään siellä. Ulkomailla erityisesti tulee myös itse luettua ruokalistat tarkkaan.

Lääkäreiden tietoisuutta keliakiasta pitäisi lisätä, koska heidän tiedot keliakiasta ovat oman ja aika monen läheisen kokemuksen pohjalta suorastaan surkeat. Lääkärit sanovat aina, että keliakiaan liittyvät vatsaongelmat, laihtuminen ja hemoglobiinin lasku. Eräs lääkäri oli jopa sanonut, että keliakian oireita ovat kuivat kyynärpäät ja ripuli. Ennen kun siskollani todettiin keliakia, hänellä oli hemoglobiini yli 160 ja hän on laihtunut gluteenittoman ruokavalion aloittamisen jälkeen.

Siskoni pyysi eräältä lääkäriltä, että voisiko häneltä ottaa uudestaan verikokeen, josta näkisi onko vasta-ainearvo laskenut. Lääkäri oli sanonut hänelle, että keliakiaa hoidetaan ruokavaliolla eikä verikokeilla. Naurettiin sen jälkeen, että ihan niin kuin siskoni ei olisi sitä tiennyt. Eikä lääkäri kirjoittanut hänelle lähetettä verikokeisiin.

Olen itsekin käynyt muutaman kerran verikokeessa, mutta arvot ovat aina olleet hyvät. Itsellä ovat mahaongelmat vähentyneet sen jälkeen, kun aloin syömään enemmän gluteenitonta ruokaa.

Aiemmin on tietääkseni tutkittu koko perhe, jos yhdeltä on löytynyt keliakia. Olemme yrittäneet sanoa muillekin sisaruksille, että kannattaisi käydä niissä verikokeissa, mutta vielä eivät kaikki ole käyneet. Sisko, jolla on keliakiageeni, syö nykyään myös gluteenitonta ruokaa, koska se on parantanut hänen vatsaongelmansa. Aika näyttää, kuinka monelta meidän perheestä loppuviimein löytyy keliakia.