Olen 14-vuotias tyttö. Olen sairastanut keliakiaa nyt kahdeksan kuukautta. Minulla ei ole ollut mitään oireita, vaan keliakia löydettiin vahingossa vähäisen anemian vuoksi. Se tuntuu todella turhauttavalta ja sitä on vieläkin todella vaikea uskoa.

Välillä mietin, että jos söisinkin ihan tavallista leipää. Sitä en kuitenkaan tee, koska en halua syöpää tai lapsettomuutta. Olisin luultavasti paljon enemmän sujut asian kanssa, jos olisin syönyt gluteenitonta ruokaa koko elämäni enkä tietäisi miltä esimerkiksi tavallinen leipä maistuu.

Kun keliakiani todettiin, en reagoinut asiaan mitenkään. En tiennyt, mitä on gluteeniton ruokavalio enkä ollut koskaan maistanut mitään gluteenitonta. Kun ruokavalio alkoi, olin innostunut asiasta. Nykyään inhoan sitä koko sydämestäni ja mietin miksi minä.

Elämäni on muuttunut paljon. Joudun joka paikassa tarkistamaan kaikista ruuista, että ne ovat varmasti gluteenittomia. En mene enää usein kavereille koulun jälkeen, sillä he eivät voi tarjota minulle gluteenitonta välipalaa. Koulussa haen ruuat eri linjastolta enkä pysty ostamaan enää koulusta välipalaa, vaan joudun kantamaan omia eväitä.

Minun perheeni matkustelee usein ulkomailla ja perinteinen reissu tehdään aina kesällä johonkin lämpimään maahan. Viime kesä oli ensimmäinen lomani gluteenittomana. Se oli hirveää, sillä kaikki muut söivät ihania pastoja ja pizzoja nenäni edessä, eikä minulle koskaan löytynyt mitään pastaa tai pizzaa. En syönyt koko loman aikana yhtäkään sellaista ruokaa, joka olisi jäänyt mieleeni.

Gluteenittomia leipiä ei löydy tarpeeksi. Minä olen sellainen ihminen, joka kyllästyy todella nopeasti ruokiin ja minulta alkaa loppua leivät kesken. Gluteenittomat leivät maistuvat kaikki todella paljon samalta.

Monet luokkalaiseni eivät kunnolla tiedä mitä gluteeniton tarkoittaa ja saattavat kysellä todella tyhmiä kysymyksiä kuten ”onko ranskalaisissa gluteenia?” Nykyään ollaan todella epäluuloisia ja tietämättömiä gluteenittomia ruokia kohtaan. Kukaan ei esimerkiksi ikinä halua maistaa gluteenittomia ruokia tai leivonnaisia. Sanovat niitä pahoiksi, vaikka eivät ole maistaneet koskaan. Jotkut myös haukkuvat minua siitä, että minulla on keliakia.

Monissa herkuissa lukee sisällysluettelossa ”saattaa sisältää pieniä määriä gluteenia”.  Se on todella ärsyttävää, koska ne eivät välttämättä sisällä gluteenia. Monissa suklaissa on esimerkiksi näin ja sen takia en voi syödä kuin kahta eri suklaata.

Kokkaan ja leivon usein, mutta gluteenittomien jauhojen kanssa ilmenee välillä ongelmia. Ne pöllyävät, välillä taikina ei kohoa tai lopputulos on vain huono. Että leivonnaiset onnistuvat, tarvitaan aina kummallisia aineita, joka hankaloittaa leivontaa.

Joka päivä toivoisin, että keliakiaan keksittäisiin joku lääke. Ottaisin mieluummin pillereitä vaikka sata kertaa päivässä kuin syön gluteenitonta ruokaa. Ruokailut ovat iso osa elämää, mutta erilaisten makujen maistaminen ei ole enää mahdollista.