Olen 19-vuotias opiskeleva nuori nainen. Minä ja keliakia päädyimme yhteen, kun itselläni diagnosoitiin ihokeliakia. Saatuani diagnoosin harvinaisemmasta keliakian muodosta elin monen eri tunteen pyörteissä. Itkin, minua ahdisti ja minua pelotti. En tiennyt, mitä odottaa lopulliselta elämänmuutokselta.

Koin olevani jopa hieman katkera siitä, miksi juuri minun kohdalleni sattui tällainen sairaus, joka muuttaisi monta asiaa niin minun kuin perheenikin elämässä. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, olin myös vihainen siitä, etten saisi enää koskaan syödä maailman parhainta, aitoa suomalaista ruisleipää.

Aluksi en käsittänyt, miten keliakia syntyy, miten se vaikuttaa elimistössä ja mitä kaikkea voi valita gluteenittomaan ruokavalioon. Lähes koko ruokavalion muuttaminen tuntui suunnattoman vieraalta ja ahdistavalta. Kun kävin ystävieni kanssa kahvilassa, ravintolassa tai kauppareissulla, unohdin jatkuvasti, että minulla oikeasti on keliakia. En oikein kyennyt hyväksymään, että sairastan keliakiaa.

Gluteeniton ruokavalio alkoi kuitenkin hetki hetkeltä tuntua helpommalta. Perheeni ja ystäväni suhtautuivat asiaan vakavasti ja fiksusti, mutta etenkin erittäin kannustavasti. Jopa edelleen poikaystäväni pitää tarkkaa huolta elintarvikkeiden tuoteselosteista ja varmistaa jokainen kerta, että ruoka on täysin gluteenitonta.

Aloin kokea olevani paljon tietoisempi ja varmempi siitä, mitä minun tulisi syödä ja miten voisin tehdä jonkin ruoan tai leivonnaisen eri tavalla. Otin itsenäisesti selvää sairaudestani ja etsin runsaasti gluteenittomia reseptejä internetistä sekä lehdistä. Joskus koin turhautumisen tunteen, sillä uutta ja vierasta tietoa tuli vastaan jatkuvasti. Alkuvaiheessa keliaakikon täytyy totutella moneen eri tilanteeseen, mikä saattaa tuntua ylimääräiseltä taakalta. Jotkut ihmiset voivat tarvita enemmän aikaa täysin tottuakseen tällaiseen muutokseen, jotkut ihmiset hyväksyvät tilanteen lähes heti.

Keliakian kanssa emme kuitenkaan ole yksin. Jokainen keliaakikko on joutunut käymään läpi alkuvaiheen, johon on kuulunut hyväksymistä ja totuttelua.

Itse gluteenittoman ruokavalion noudattaminen ei ollut minulle vaikeaa, sillä tiesin, että vain sillä välttäisin tautiin kuuluvia oireita ja saisin suolistoni parantumaan. Oli kuitenkin oltava jatkuvasti tarkka, mitä ostaa kaupasta tai tilaa ravintolasta. Henkilökunnalta tuli kysyä jokainen kerta gluteenittomia vaihtoehtoja – tämä tuntui itsestäni hyvin vieraalta.

Koen edelleen vastoinkäymisiä, väärinkäsityksiä tai epämukavia tilanteita perheen ulkopuolisten ihmisten tai asiakaspalveluhenkilökunnan kanssa. Moni ihminen ei usko tai he eivät välttämättä ymmärrä, miten vakavaa on, jos keliaakikko syö väärää ruokaa. Kahviloissa ja ravintoloissa asiointi on hankalaa, jos henkilökunta tietää liian vähän keliakiasta.

Perheeni suhtautui muutokseen avoimin mielin. En usko, että keliakia olisi aiheuttanut ylimääräistä taakkaa muille läheisilleni. Joskus kohtaan tilanteita, jolloin en haluaisi olla taakaksi ystävilleni ja silloin saatan tuoda omia ruokia tai tarvittavia aineksia kylään.

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista ruoista, joten gluteenittoman ruoan maussa en kokenut negatiivisia puolia tai suuria eroja tavalliseen ruokaan verrattuna. Päinvastoin, ihastuin siihen, miten esimerkiksi gluteenittomien piirakoiden pohjat tuntuvat suussa niin silkkisiltä!

Keliaakikkona olen kohdannut ja kohtaan edelleen tilanteita, jolloin itseltäni kysytään keliakiasta, gluteenittomista ruoista ja miten pärjään, kun keliaakikoilla ei ole paljon valinnanvaraa ruoan suhteen. Mielestäni asia on kuitenkin toisin. Keliakia on muuttanut elämääni parempaan suuntaan.

En ole aikaisemminkaan pitänyt vehnää terveellisenä viljana, joten sen pois jättäminen ruokavaliosta ei ollut hankalaa. Löysin itselleni uusia tuotteita: hirssin, tattarin, amarantin sekä lukuisia eri kvinoalajeja ja papuja. Opin, että tattari on jopa terveellisempi viljalaji kuin ruis. Diagnoosin jälkeen luovuin pikku hiljaa punaisesta lihasta ja siirryin enemmän kasvispohjaiseen ruokavalioon. Tiesin ja tunsin koko kehossani, että tämä on minun juttu.

Totuin gluteenittomaan ruokavalioon ja siten kykenin hyväksymään tilanteeni. Innostuin erilaisista ruokayhdistelmistä ja uusista resepteistä. Rakastuin moneen uuteen makuelämykseen, enkä tänä päivänä voisi kuvitellakaan elämääni ilman punaisia linssejä ja pehmeää hirssiä. Toki keliakia-, luomu- ja vegaaniruokavalio ovat taloudellisesti kalliimpia kuin ei-keliaakikon ruokavalio, mutta sen kanssa oppii elämään.

Keliakiasta saamani elämänmuutos on muuttanut sekä ruokavalioni entistä terveellisemmäksi että tuonut itselleni sellaista tietotaitoa, mistä kaikki eivät välttämättä tiedä. Aikaisemmin en myöskään ehtinyt leipoa ollenkaan omaa leipää. Tänä päivänä valmistan kaikki gluteenittomat leivät itse siitä syystä, että leivän makuun ja terveellisyyteen voi tällöin itse vaikuttaa. Uusiin ideoihin ja ajatuksiin keliaakikon kannattaakin tarttua avoimin mielin!

Ennen sairautta tunsin kehoni ja mieleni erittäin väsyneeksi. Muistan edelleen ne koulupäivät, jolloin en vain pystynyt keskittymään olennaisiin asioihin ja silmäni kuivuivat jatkuvasti. Hiukseni olivat olleet jo pienestä asti hyvin ohuet. Jo kolme kuukautta gluteenittoman ruokavalion noudattamisen jälkeen aloin huomata suurta eroa hiuksissani, kynsissäni, ihossani ja koko kehossani sekä henkisessä hyvinvoinnissani.

Tänä päivänä ihoni voi todella hyvin ilman rakkuloita tai rupia. Kynteni eivät lohkeile enää samalla tavalla kuin ennen ja hiukseni pituus ja paksuus on kymmenkertainen. Oloni on elinvoimainen, ja voin sanoa, että nautin elämästäni jollakin tavalla paljon enemmän. Nyt kun gluteenittoman ruokavalion ansiosta tärkeät ravintoaineet ja vitamiinit imeytyvät elimistööni, olen pystynyt kehittämään kestävyyttä ja lihaksistoanikin paremmin.

Keliaakikkona tunnen kuuluvani joukkoon, kun läheiset ihmiset ymmärtävät sairauteni ja pitävät minua samanarvoisena. Vaikka keliakiasta puhutaan sairautena, en koe sitä elämässäni esteenä. Pienistä puutteista huolimatta olen selvinnyt keliakian kanssa tähän asti, ja olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni. Sairauteen asennoituminen on merkittävä asia. On helpotus tietää, että sairautta nimeltä keliakia ei tarvitse hoitaa lääkityksellä, vaan pelkällä erityisruokavaliolla.