Olet täällä

0

Kun Keliakialiitto julkaisi Omakuva-harjoituksen, tuli siitä ensimmäisenä mieleeni erilaiset tietoisuustaitoa (Mindfulness) lisäävät harjoitukset. Ystäväni oli Life Coach -koulutuksessa ja kävin hänen opintojensa tiimoilta valmennettavana. Keskustelimme ja valikoimme muutamia elämän osa-alueita, joita kävimme läpi erilaisin metodein. Piirsimme, pohdimme, kirjoitimme auki ja näyttelimme. Olen myös työni kautta päässyt tutustumaan erilaisiin tietoisuustaitoja kehittäviin hyöty- ja terveyspeleihin, -sovelluksiin ja hyvinvointiohjelmiin.

Pysähtyminen itsensä kanssa voi olla joskus tärkeää aivan kuin suunnistaja pysähtyy maastossa tarkistamaan omaa reittiään. Aina elämässä tapahtuneen muutoksen ei tarvitse läpivalaista ihmistä kokonaan vaan pienikin säie saattaa tarvita keskittyneempää huomiota.

Keliakian kaltainen autoimmuunitauti kulkee mukana jokaisen päivänä, niin arkena kuin juhlanakin. Vaikken pidä sitä ominaispiirteistäni tärkeimpänä, vaatii keliakia huolenpitoa ja tarkkuutta, joskus rajojen laittamista ja kieltäytymistäkin. Keliakia aiheuttaa keskustelua, joskus jopa mielenkiintoakin eteenkin ruokaillessani vieraampien ihmisten kanssa. Monilla on jo joku tuttava, sukulainen tai läheinen, jolla on keliakia, ja heille elämäntapani onkin tuttua. Toisille saan puolestaan maastottaa vieraampaa karttaa perusasioista lähtien.

Ihokeliakia on ollut jo pitkään kumppaninani ja ehken sitä pohdi enää niin aktiivisesti. Omakuva-harjoituksen mielenkiintoisin osio oli ehkä itselleni tulevaisuutta kartoittava osio. Millainen haluaisin jatkossa olla, mitä ominaisuuksia voisin itsessäni vielä kehittää? Näitä jäänen miettimään toviksi jos toiseksikin.