Olet täällä
Vuosi sitten näihin aikoihin sain tietää sairastavani keliakiaa. Tieto siitä ei mitenkään yllättänyt minua, verikokeiden tulokset ja oireeni olivat niin selkeästi keliakian puolesta. Perimää unohtamatta. Olen varmasti maininnut, että lähisuvussani on lisäkseni kolme keliaakikkoa. Sairaus ei ollut minulle millään tapaa vieras.
Diagnoosin varmistuminen oli huojennus. Vihdoin oireisiini tuli vastaus, enkä kokenut enää epävarmuutta terveydestäni. Muistan vieläkin sen aamun, kun tuli lähtö gastroskopiaan. Edeltävänä iltana olin syönyt elämäni viimeiset ruisleipäni ja palan äidin tekemää pullaa. Yöllä en tahtonut saada nukutuksi, sillä tiesin kuinka epämukava toimenpide tuo vatsalaukun tähystys on. Aamuhan se sieltä pikku hiljaa valkeni ja niimpä tuli lähtö gastroskopiaan. Ne joilla tämä on vielä edessä älkää lukeko tätä. Jokainen kokee gastroskopian omalla tavallaan. Olen todella herkkä kasvoistani ja etenkin suustani. Sinne ei kuka tahansa sörki. Tähystys kuuluu top 3 kamalimpiin kokemuksiin tässä elämässä. Tietysti sain rauhoittavaa lääkettä, mutta itkimpä siitäkin huolimatta. Itse toimenpiteestä en paljoa muista kuin "hengitä" "ei ole hätää". Sitten hups vaan se olikin jo ohi.
Nyt on tosiaan vuosi eletty gluteenittomana. Gluteenittomuus ei ole ongelma, pikemminkin ominaisuus, osa minua. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan gluteenitonta ruokaa tarjolla, pärjään vallan hyvin ilman tai vähemmällä. Ravintolassa sitä gluteenitonta ruokaa saa monestakin paikasta ja helposti! Ystäväni ymmärtävät ruokavalioni ehdottomuuden ja niimpä illanistujaisissa on varmasti gluteenitonta ruokaa.
Keliakia ei ole mielestäni millään tapaa paha sairaus. Nyt siis puhun omista tunteistani. Olen onnekas, kun asiat ruokavalioni suhteen on hyvin hoidettu ja ruokaa on tarjolla monipuolisesti. Tietysti välillä on niitä hankalia tilanteita, enkä ole kertaakaan reissannut pohjoismaiden ulkopuolelle tämän sairauden kanssa. Paljon on siis vielä kokematta erilaisia tilanteita.
Tähän kesään on mahtunut paljon ihania tapahtumia, jotka jäävät kauniina ja hauskoina muistoina mukaan kuljetettaviksi. On ollut piknikkejä, töitä, ystävien kanssa chillailua, vähän riehakkaampaa menoa baarissa ja pikkuveljen rippijuhlat. Ja One Directionin konsertissakin kävin pikkusiskoni kanssa, joka fanittaa kyseistä poikabändiä ihan hulluna. Ja taisi mustakin vähän fani tulla ;) Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon olen saanut tästä kesästä irti, vaikka kesä ei kuulu lempivuodenaikoihini ja yleensä hukun töihin, mutta nyt kaikki on pysynyt balanssissa.
Varsinainen ylläri järjestettiin yhdelle lukioaikaiselle ystävälleni, joka oli jo etukäteen vihjaillut, että yllätyssynttärit olisivat hänen mieleensä. Kun hetki koitti, niin hän ei voinut uskoa sitä todeksi!! Eli onnistuttiin :D Meillä oli pieni porukka tätä järjestämässä ja oltiin kaikki ihan fiiliksissä, kun sankari purskahti kyyneliin.
Koska olin itse mukana järjestämässä näitä synttäreitä, niin pystyin vaikuttamaan tarjoiluihin, jotta keliaakikkona pääsin myös niistä nauttimaan. Yksi ystävistäni ilmoitti heti haluavansa olla kakkuvastaava ja varmisteli, että kakusta tulee varmasti sellainen, että minäkin pystyin sitä syömään. Ja siitä tuli erittäin makoisa! Toinen ystävistäni on tottunut leipomaan gluteenittomia herkkuja, vaikka keliakiaa hänellä ei olekaan, joten hän väsäsi oikein kauniita ja herkullisia pikku-pizzoja. Ne olivat synttäreiden hitti! Ja sitten tarjolla oli siskoni tekemiä Rocky roadeja (gluteenittomia), viinirypäleitä sekä erilaisia keksejä ja karkkeja, jotka eivät olleet gluteenittomia. Mutta siis, nälkä ei synttäreiden jälkeen jäänyt!
Yllätyssynttäreitä voisi järjestää useamminkin, sen verran mukavaa kihelmöintiä ja jännitystä se aiheutti. Enkä voi olla miettimättä, että mitä jos mulle järjestettäisiin yllärisyndet, niin olisiko kaikki tarjottava gluteenitonta :P Pääasia, että kakku olisi!! ;) Ja lopuksi laitan vielä kuvan tosta kakkukoristeesta, joka oli ihan ylisöpö!!
Jos Sinulle on järjestetty yllärisynttärit tai muut yllätysjuhlat, niin olisi kiva kuulla, kuinka ne sujuivat! Yllätyksiä ei voi koskaan olla liikaa, ainakaan hyviä sellaisia. Mukavaa uutta viikkoa ja elokuun alkua kaikille!
T. Nora
Kesä on mennyt nopeasti. On tullut tehtyä paljon töitä ja nautittua rakkaiden eläinten kanssa työskentelystä. Vaikka kuulostaakin oudolta, niin minä odotan jo koulujen alkamista. Se rytmi minkä se tuo ja säännöllisyys. Tietysti siihen pitää nyt mahduttaa kahden tai kolmen hevosen ratsutus ja vielä kisatreenaaminen. Ainiin kirjoituksia unohtamatta.. Tosissani olen miettinyt iltalukioon vaihtamista, mutta pakko mun on nyt vaan selvitä tästä päivälukiosta ja päästä elämässä eteenpäin kohti unelmia. Elämä keliaakikkona on kesällä ollut välillä hiukan turhauttavaa. Olen mm. ollut baari/ravintolassa katsomassa vierestä, kun kaverit syövät. Saatavilla ei ollut mitään gluteenitonta!! Meinasin jo vähän pahastua, kun eivät jaksaneet vaihtaa toiseen paikkaan syömään. Samoin on tullut seurailtua sivusta työpaikan viidet lettuillat. Noh, aina ei voi saada sitä mitä muut saavat. Ruokavaliossa, kun on pakko pysyä.
Elokuussa mulla alkaa puolen vuoden Personal Training. Innolla odotan jakson alkamista. Olen saanut ohjelmat jo käteen. Tosin urheiluvammat luovat rajoitteita treenaamisessa. Nilkassa todettiinkin kantaluun murtuma ja nivelsiteiden repeäminen. Selkää unohtamatta. Eli tekosyitä treenin pois jättämiselle ei ole. Seuraava postaus käsitteleekin minun vuottani keliaakikkona ja lähestyvää gastroskopiaa.
