Olet täällä

0

Nyt on kesä ainakin mun puolesta virallisesti pulkassa. Syksyn värit näkyvät luonnossa jo selkeästi ja ilmat on viilenneet. Viikonloppuna ajoin sekä lauantaina, että sunnuntaina Tampereelle. Matka taittuu vajaassa kahdessa tunnissa. Olin siis Punaisen ristin kurssilla, jossa minusta tuli nyt ensiapupäivystäjä. Eli käytännössä ainoa muutos on se, että saan kantaa punaista ristiä selässäni ja saan kortin, jossa on minun kuvani ja teksti ensiapupäivystäjä. Mietin pitkään uskallanko jakaa täällä internetissä enää tietoa siitä, että olen mukana vapaaehtoistoiminnassa. Viime päivien tapahtumat täällä Lahdessa ovat olleet pelottavia. Olessani nälkäpäivä keräyksessä ei tullut mieleenikään, että joutuisin jännittämään SPR:n vaatteiden päälle laittoa julkisille paikoille. Noh ei siitä sen enempää, jokainen on varmasti lukenut ja kuullut asioita, muodostanut omat mielipiteensä ja oletuksensa. 

Tein eilen koosteen kesän tapahtumista, mistä olen ottanut videota. Yllätyin miten vähän loppujen lopuksi olen ollut kameran kanssa liikenteessä. Pääosin kaikki videot on otettu mun puhelimella. Kamera on pysynyt sujuvasti kesälomalla. Ehkä olisi aika ottaa se esille ja ikuistaa näitä upeita syksy aamuja. Tosissaan lähdin viikonloppuna meidän kotipihasta matkaan kohti Tamperetta 6.30 ja herätys kello soi jo 5.30. Tuli nähtyä siis molempina aamuina auringon nousu ja vastaavasti illalla auringon lasku. Olkaa hyvät ja nauttikaa videosta.

Tunnisteet: 
kesä 2015video

0

No nyt se on takana päin. Tätä hetkeä toivoin koko viime viikon, koko viime yön ja koko aamun. Tänään klo 6.30 heräsin väsyneenä ja vain muutaman tunnin nukkuneena. Menin alakertaan join lasillisen vettä ja pyysin maamoa (eli äitiä) tekemään minulle ranskanletit. Mulle on tärkeetä, ihan sama mihin tutkimukseen tai sairaalaan liittyvään olen lähdössä, että mun hiukset on letillä. Jokaisessa MRI:ssä mulla on ollut samantyylinen letti kampaus, samoin vuosi sitten tehdyssä gastroskopiassa ja aina jos on pystynyt niin ennen päivystykseen tms. lähtöä mama on väsännyt mulle pikaisen letin. Niin tapahtui siis tänäkin aamuna. 

Letin jälkeen menin takaisin nukkumaan. Heräsin uudelleen seitsemän aikoihin ja jumituin tuijottamaan netflixiä. Lähtö päksiin (PHKS) tapahtui tarkalleen 15 yli yhdeksän. Sovittu aika tähystykseen oli 9.40. Ilmoittauduin ja siirryin odottelemaan mun vuoroa. Aikani oli jälleen noin 10 minuuttia myöhässä. Ei siinä muuta, mutta se pelko ja jännitys kaksinkertaistui odotellessa. Onneksi kuitenkin hoitaja tuli ja kutsui minut tutkimushuoneeseen. Lääkäri kysyi minulta, että eihän sua vaan jännitä. Vastasin tärisevin käsin: "mua vähän pelottaa". Juteltiin siinä hetki menneestä vuodesta ja miten viime vuonna tähystyksen lääkitys hoidettiin. Sain nielu puudutteen ja lisäksi suoneen tujun annoksen rauhoittavaa. Muistan, kun lääkäri antoi hoitajalle luvan laittaa lääkkeen, jonka jälkeen hoitaja mainitsi, että tämä alkaa vaikuttaamaan aika nopeasti. Ehdin vielä ajatella sekunnin ajan, voi ei tämä ei vaikuta ollenkaan, kunnes humps. Yhtäkkiä maailma heittikin kuperkeikkaa ja minä nauroin(!!). En voinut pitää silmiäni auki, kun en enää voinut tarkentaa katsettani mihinkään. Tämän jälkeen onkin heikot muistikuvat tapahtuneesta. Jossakin kohdassa toimenpide huoneeseen oli tullut toinen hoitaja, joka piti minua kädestä ja käski hengittää. Muistan pahimmat kakomiset, mutta sen jälkeen ei oikeen ole muistikuvaa. Jotain sinä keskusteltiin ja mä istuin tuolilla pää käsiin haudattuna ja hihittelin. Yritin selittää jotain jostain verikokeista. 

Toimenpiteen jälkeen sairaanhoitaja talutti mut sänkyyn johon sitten simahdin nopeasti. Meniköhän siinä 15 minuuttia niin mulle tuotiin ranneke käteen ja kerrottiin, että jään nukkumaan tähän joksikin aikaa. Säännöllisin väliajoin mua tultiin herättelemään ja mitattiin verenpainetta. Kyselin kotiin pääsyä, mutta hoitaja vastasi etten saa lähteä ainakaan ennen puolta kahtatoista. No nukuin siinä sikeesti övereitä pois. Välillä heräilin huonoon oloon. Hoitaja kertoi, että ihmiset reagoi noihin lääkkeisiin niin eritavalla ja mulla se humahti päähän. Tila vastasi selviämis vaiheessa kuulemma rankkaa viikonloppua. No siltä se edelleenkin tuntuu. Ennen kotiin pääsyä mun piti käydä vielä verikokeissa ottamassa jotain testejä. Puoli yhden maissa join pillimehun ja sitten klo 13.15 sain luvan mennä verikokeisiin saattajan kanssa ja kotiin. Semmoinen päivä tuli tänään tehtyä. Koko päivän on ollut vatsa kipeä ja heikko-olo, mutta hei mä selvisin siitä! Huominen on uusi päivä ja matka jatkuu hyvillä mielin kohti viikonloppua. 


0

Heippa! Käytiin kuukausi takaperin Ruotsissa sisarusten kesken. Reissu starttasi helsingistä sunnuntai-iltana viiden aikoihin. Meno matkalle oltiin ostettu omat eväät. Mun evästys koostui omenoista, karjalanpiirakoista, proteiini-patukoista ja mehusta. On muuten tehokas tapa säästää rahaa, jos ostaa eväät valmiiksi. Ruotsiin saavuttaessa aamupala syötiin buffetissa, hintaa taisi olla 12€ jos en ihan väärin muista. Buffetissa oli merkitty hienosti minulle sopiva ruoka ja tarjoilijat antoivat sitten leipää, herkkuja ja mysliä kunhan vaan pyysi. Alla olevassa kuvassa on ensin maanantain ja sitten tiistain aamupala.

Maanantaina saavuttiin Tukholmaan ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Gamla Stania. Matka taittui mukavasti tunnelbanalla. Alkuun oli vähän hakusessa, että mihin tunnelbanaan hypätään, kunnes saatiin varmuus info-mieheltä. Työntekijän heijastinliivissä luki isoilla kirjaimilla information. Ihan loisto keksintö! Kierreltiin Gamla Stanin pieniä katuja ja tehtiin pieniä ostoksia. Mun sisko osti esimerkiksi Yankee Candlen, meinasin itsekkin ostaa, mutten sitten kuitenkaan raaskinut. Kivojahan ne on, mutta en paljoa polta kynttilöitä. Sen sijaan ostin Evian-vettä ja käytiin vielä yhdessä jäätelöllä. Jäätelön osto ei tuottanut mitään ongelmia. Gluteenittomuus tunnetaan ilmeisen hyvin Ruotsissa. Ei tarvinnut kuin kysyä (englanniksi) mitkä ovat gluteenittomia ja myyjä tarjosi heti laajan valikoiman erilaisia makuja ja lisäksi gluteenitonta vohvelia, jota en tosin halunnut.

Gamla Stanista jatkettiin kävelyä keskustaan ja sieltä edelleen kohti Galleriaa. Matkan odotetuin hetki tietysti, kun pääsin Hollisteriin. Siellä vierähtikin aikaa lähemmäs tunti kierrellessä ja sovitellessa vaatteita. Mukaan lähti kaksi t-paitaa, käsirasva ja hajuvesi. Hajuvesi on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä. Muiden raahattua minut ulos Hollisterista niin jatkettiin etsimään ruokailu paikkaa. Lyhyen etsiskelyn ja kyselyiden jälkeen päädyttiin Wok Houseen. Muut olisivat halunneet syödä pizzaa, mutta kuten moni tekstiä lukeva varmasti ymmärtää niin ei niitä gluteenittomia pizza pohjia ihan joka nurkasta löydy. Wok Housessa palvelu pelasi oikein loistavasti. Myyjä ymmärsi heti mistä on kyse, jonka jälkeen valitsin mulle mieluisan annoksen jota sitten muokattiin gluteenittomaksi. Harmi etten ottanut siitä kuvaa, oli niin herkullista!! Kana tankoja, riisiä ja salaattia. Namnamnamnam. 

Siitä jatkettiin minun johdolla kohti Starbucksia ja Victoria's Secrettiä, josta ostin iPhoneen kuoret. Olen niitä niin kauan etsinyt, kun kutoseen ei löydy kivoja kuoria oikein mistään. Seuraavana oli vuorossa kierros XXL sportissa, josta matka jatkuikin kohti tunnelbanaa ja laivaa. Laivalla huilittiin noin tunnin ajan, jonka jälkeen käytiin syömässä pienet välipalat. Otin leivän, mikä oli valtava pettymys. Se mureni aivan käsiin. Jokaisella haukulla tuntui, että olisin syönyt jauhoja. Todella tuhauttavaa, kun hintakin oli niin korkea. No onneksi hyvä smoothie rinnalla pelasti päivän. Illalla pelailtiinkin useampi tunti korttia ja räpsittiin kuvia kannelta. Nukkumaan mentiin hyvissä ajoin jo ennen kymmentä.

Aamulla oli jälleen aamupala, jonka jälkeen poistuttiin laivasta kesäiseen Helsinkiin. Helsingissä mun veli näki kavereitaan ja me mun siskon kanssa kierrettiin kauppoja. Jätettiin kamat parkkiin Starbucksiin mun veljelle. Jaksettiin kuluttaa viimeiset energiat akateemisessa kirjakaupassa ja Stadiumissa. Kirjakaupasta ositin yhdellä eurolla ruotsinkielisen Bridget Jonesin ja kahdella eurolla englannin kielisen Wonder Women kirjan. Stadiumista mukaan tarttui Adidaksen reppu, Adidaksen kolitsi ja Race Marinen neule. Sen jälkeen ei tehty kummempia, käytiin syömässä McDonaldsissa ja lähdettiin kotia kohti. Sellainen reissu tuli tehtyä, jäi tosi kiva fiilis ruuan suhteen ja muutenkin pidän paljon Ruotsista ja tietysti mun ihanista matkakumppaneista. 

 

Tunnisteet: 
matkustusmatkailu

Sivut