Olet täällä

0

Gluteeniton leipominen saatika ruoan laitto ovat molemmat minulle täysin vieraita asioita. Tavallaan totuttelen edelleen ajatukseen keliakiasta. En kuitenkaan ikuisesti voi välttää tuota punaista vaatetta, nimittäin leipomista. Ruokaa voi vielä jotenkin väsätä, mutta leipominen ei kuulu millään tasolla osaamisalaani. 

Tartuin siis härkää sarvista ja otin siskoni kanssa gluteenittoman joulutorttutaikinan pakastimesta. Käytimme Vuohelan torttutaikinaa sillä toisen merkin, mitä en juuri nyt muista, taikinan piti sulaa 8 tuntia jääkaapissa. Vuohelan taikinan sulamisaika oli kaksi tuntia, se tuntui turhan lyhyeltä ajalta sillä taikinan koostumus oli todella murenevaa ja sitä oli hankala käsitellä. Sen varmasti näkeekin lopputuloksesta.

Taikinan muokkaaminen tortuiksi lähti kaulimisella. Saatiin mukava lätty aikaiseksi, josta leikeltiin suurinpiirtein nelijöitä. Tämän jälkeen palaset pellille, luumuhilloa nelijöön ja sakaroiden viillot. Tämän jälkeen syntyi ensimmäinen tähti. Tosin sakaroiden teko osottautui yllättävän hankalaksi ja päädyimme tekemään glönttejä joiden sisällä on hilloa. Eihän se ulkonäkö makuun vaikuta, näin me ainakin toivottiin.

Taittelun jälkeen voitelin glöntit vielä turhan runsaalla määrällä kananmunaa. Uuni oli muistaakseni 225 asteessa ja paistoaikaa oli 12 minuuttia. Ulkonäkö voi pettää, ainakin näillä tortuilla. Maku oli ihana! Siskon mukaan parempia kuin normaalit tortut. Huomenna pääseekin maistelemaan lisää torttuja, sillä onhan jouluaatto! 

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

 


0

Enää muutama yö jouluaattoon! Se tuntuu ihan uskomattomalta, sillä minulle joulu on vuoden kohokohta. Aika jota eniten odotan. Se rauha, mikä lipuu sisuksiin ja irrottaa arjen hullunmyllystä, etenkin sitä odotan. Ja tv:stä tulevia joulukonsertteja, sisarusten kanssa toistemme kiusoittelua, pitkiä kävelylenkkejä ja herkullisia jouluruokia. Kinkku on ehdoton suosikkini ja painajaiseni onkin, että äiti kinkunvalmistajana laittaa vahingossa tavallisia korppujauhoja kinkun kuorrutteeseen gluteenittomien sijaan. Pitääpä varmistaa, että kaapeistamme löytyy gluteenittomia korppujauhoja!

        

Vastaan tänäkin vuonna perheemme joulupöydän jälkiruokatarjoilusta, pian aloitan suunnitella sitä. Uskon, että glögijuustokakkua on luvassa, sillä parina viime vuonna se osoittautunut menestykseksi. Ajattelin sen lisäksi tehdä paria muuta leivossorttia. Edellisinä vuosina on ollut hillosilmiä, vaahtokarkkibrownieita, kinder-paloja, tiikerikakkua ja tietysti joulutorttuja sekä pipareita. En ole vielä kertaakaan onnistunut tekemään kunnon lehteviä gluteenittomia joulutorttuja, enkä usko tänä vuonna yrittävänikään. En ole koskaan ollut joulutorttujen ylin ystävä ja koska olen perheemme ainut keliaakikko, ei niitä ole tarpeen tehdä. Muissakin herkuissa riittää syötävää. Olen jo tähän mennessä tyhjentänyt kaksi Panda-konvehtirasiaa, koska niiden voimalla olen jaksanut tehdä viimeisten kurssien lopputyöt!

Olen iloinen, että bataattilaatikko on löytänyt tiensä joulupöytäämme, sillä se on aivan törkeän hyvää. Pidän myös porkkana-ja maksalaatikosta enemmän kuin laki sallisi. Ne kolme meiltä löytyy aina gluteenittomina, samoin perunalaatikkoa. Kinkun ja laatikoiden lisäksi meillä on savulohta, kananmunia majoneesikoristeella, rosollia, peruna-, punajuuri- ja italiansalaattia ja ehkä vielä jotain, mitä nyt en muista. Jossain vaiheessa vyötä saa aina löysätä, se on varmaa. Toisin kuin valkean joulun tulo, sillä nyt on satanut vain vettä. Mutta onneksi pukin tulo ei ole lumesta kiinni, sillä kuten isäpuoleni aina lauloi minun ollessani lapsi "jollei jouluna ole lunta, silloin lumitykki hommataan". Eli lahjojen saanti ei lumesta jää kiinni!

 

Viettäkää ihana joulu ja herkutelkaa vatsanne enemmän kuin kylläisiksi, sillä joulu on vain kerran vuodessa! Otan kuvia joulupöydämme antimista ja laitan ne tänne sitten kuolaa valuttamaan. Toivottavasti saamme valkean joulun joka puolelle Suomea! Mutta pääasia on sisäinen rauha ja notkuva herkkupöytä. Nauttikaa ja rentoutukaa!

-Nora


0

Tätä on niin paljon odotettu! Muutama viikko takaperin lumentulo ja pakkanen tuli jälleen pienenä shokkina ainakin hevostenomistajille ja autoilijoille. Pokerilla ja Huikkauksella oli neljä vapaapäivää lumentulon takia ja autossa edelleen kesärenkaat. Tuntuu ettei koskaan olisi valmis lumentulolle, vaikka joka vuosi se tupsahtaa kuitenkin jossain vaiheessa maankamaralle. Nyt se kuitenkin tuli odotetusti. Hevosten kengitykset on kunnossa ja autossa on talvirenkaat. 

Tänään aamulla herätyskello soi kahdeksalta ensimmäisen kerran, jolloin sytytin huoneeni jouluvalot ja palasin nukkumaan. Seuraava herätys soi puoli yhdeksältä, jolloin nousin, puin villatakin päälleni ja avasin verhot. Ja voi sitä iloa mikä tulvi minusta, kun näin lunta. Piristyin heti. Söin aamupalan rauhassa ja katsoin hetken Netflixiä. 9:48 lähdin lenkille lumiseen metsään. Puita koristi kauniit lumi kerrokset ja poluilla oli valkoista. Metsässä juokseminen on niin ihanaa talvisin. Meidän läheltä lähtee pitkälle metsään pururata ja sitä ympäröi erilaiset polut. En ole tutkinut vieläkään kaikki polkuja, vaikka olen asunut tässä samassa paikassa jo 17 vuotta.

No mitä lumella on keliakian kanssa tekemistä? No ei suoranaisesti mitään. Mutta kuitenkin lumen tuoma valo ja aktiviteetit parantavat mielialaa ja lisäävät fyysistä aktiivisuutta. Keliakiaanhan liittyy masennusta eikä sitä lumia ainakaan voi pahentaa. Suosittelen kaikkia nauttimaan tuosta valkoisesta ihmeestä mistä saamme ainakin toistaiseksi nauttia vielä täällä eteläisemmässäkin Suomessa. 

Nyt haastankin teidät muut lukijat ja bloggaajat jakamaan kuvia lumesta, mitä teette lumella, miten hyödytte siitä? Jakakaa kuva somessa, twitterissä, instagramissa tai vaikka blogissa ja lisätkää siihen tägi kivaalumesta. Mukavaa nähdä miten eri ihmiset viettävät aikaa ulkona. 

Tunnisteet: 
kivaalumestatalvi

Sivut