Olet täällä

0

Meille kuuluu ihan hyvää. Aavan päiväkotiura on lähtenyt hienosti käyntiin, ja olen hyvin luottavainen ruokailujen suhteen. Kaikki on mennyt oikein kivasti!

Kävimme sovitusti tapaamassa lastenpolilla psykologia. Olin mukana huoneessa koko puolituntisen, jonka tapasimme psykologia. Aava esitteli mukana olevia lelujaan ja jutteli kivasti, mutta kun puhe kääntyi ruokailuun ja keliakiaan, heitti hän homman ihan läskiksi vastailemalla pelleillen mitä sattuu. Totesimme, että aihe on yhä arka, mutta eteenpäin on menty paljon. Tärkeintä olisi vihdoinkin löytää vertaistukea! Olemme nyt löytäneet läheltä muutaman keliaakikkolapsen, tyttöjä ja poikia, ja suunnittelemme tapaamista.

Omasta mielestänikin Aava on vaikuttanut nyt olevan hyvin sinut asian kanssa. Päiväkodissa hänen vieressään istuu muita erikoisruokavaliota noudattavia lapsia, joten jo se on ollut iso asia ja ripaus vertaistukea hänelle.

Kävimme juuri uimahallissa, ja siellä hänen hyppiessään veteen silmät loistaen ja ääneen nauraen mietin, että hän on ihan tavallinen tyttö. Paljon kurjempiakin sairauksia on kuin keliakia. Tämä on vain yksi hänen ominaisuutensa. Teemme kaikkemme, että keliakiasta tulee hänen voimavaransa ja vahvuutensa. Erilaisuus, josta saatu huomio kääntyy mahdollisuuksien mukaan positiiviseksi. On ihan kivaa olla erilainen.

 

Parhaan ystävän kanssa ei ruokavalioilla ole mitään merkitystä. Tärkeintä on saada leikkiä prinsessaa!


0

Metsät ovat nyt pullollaan puolukkaa, oletteko huomanneet? Minä kävin puolukassa lähikaupassamme, kun en malttanut odottaa viikonloppuun asti. Oli meinaan pakko saada tätä ihanaa piirakkaa, jonka tein ensimmäisen kerran jo viime viikolla. Silloin ehdin itse ottaa siitä vain yhden palan, sillä se katosi nopeasti parempiin suihin. :-)

Anna tälle piirakalle mahdollisuus, vaikka et olisikaan puolukan ylin ystävä. Tässä puolukan kirpeys taittuu kivasti fariinisokerin avulla. 

 

Puolukka-keikauskakku

Valmistusaika noin tunti

Vuoan pohjalle:

leivinpaperia

1 dl fariinisokeria

4 dl puolukoita

taikina:

100 g voita tai margariinia

1 1/4 dl sokeria

1 muna

2 ½ dl gluteenittomia jauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

2 tl kardemummaa

1 1/4 dl kevytkermaa

 

Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan kokoinen pala ja laita se vuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeri ja puolukat.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää muna ja lopuksi kuivat aineet vuorotellen kerman kanssa.

Levitä taikina puolukoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kumoa kakku lämpimänä.


0

On onni, että neljävuotias ei tiedä, mitä tarkoittaa ensi viikolla eikä ensi kuussa. "Yhden yön päästä" -käsitteen hän jo ymmärtää.

Yhden yön päästä piti olla kontrollitähystys. Viime marraskuussa saimme keliakiadiagnoosin ja luultavasti diagnosoimisen vaikeuden sekä ruokatorvesta löytyneen tulehduksen takia olemme menossa uudestaan tähystykseen. Saimme viime viikolla kuitenkin tiedon, että aikaa on siirretty. Ehdotettu uusi aika ei käynyt meille eikä seuraavakaan, joten tähystykseen on nyt 1,5  kuukautta aikaa.

Tällä kertaa odottelu ei haitaa mitään! Tyttö syö hyvin ja kasvaa ja olemme helpotukseksemme saaneet sen diagnoosin. Viime syksynä odottelu oli ihan kauheaa, mutta ei se enää haittaa. Emme tietenkään olleet kertoneet hänelle tarkasti, koska tähystys on, joten emme kerro myöskään, että se siirtyi. Lapselle odottelu olisi tuonut vain epävarmoja kysymyksiä, että kuinka monen yön päästä, onko silloin jo lunta, ehdinkö ennen sitä leikkiä kaverin kanssa yhtään?

Kerromme sitten, kun se on yhden yön päästä. Kerromme, kun pakkaamme rakkaan pupun ja prinsessakirjoja reppuun ja suunnittelemme, minkä yllätyksen käymme ostamassa sairaalapäivää seuraavana päivänä tai jo illalla, jos hän voi hyvin. Ostaisimmeko esimerkiksi uuden röyhelömekon tanssitunnille, kun vanha alkaa jäädä jo pieneksi?

Ps. Meidän arjesta voi lukea murusia myös blogista Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen.


Sivut