Olet täällä
Teksti Ann-Mari
Huh mikä reissu! Syyslomaviikko hurahti Kaisan jalkapallojoukkuuen kanssa Barcelonan lähistöllä. Neljän päivän peliturnaukseen yhdistettiin myös kaupunkilomailua (lue: shoppailua) Barcelonassa. Voitte kuvitella millaisen kassimäärän 57 nuorta naista saivat puolentoista päivän aikana Barcelonasta kerättyä. :-)
Meillä oli täyshoito itse pelipaikalla, mutta Barcelonasta meidän piti löytää lounas- ja illallispaikat kaikkiaan 64 henkeä käsittävälle porukallemme. Mission imbossible, ajattelin. Kun tytöt lähtivät shoppailemaan, siirryimme me aikuiset etsimään ruokapaikkoja, jotka pystyisivät ruokkimaan tällaisen porukan pienellä varoitusajalla.Tällainen tehtävä olisi ainakin Helsingissä aivan mahdoton järjestää.
Keskustan Catalunya-aukion laidalla on Hard Rock Cafe, suuntasimme ensiksi sinne. Sieltä lohkesikin meille tilaa, joten pääsimme syömään yhdessä. Tyttöporukassa on Kaisan lisäksi myös toinen keliaakikko. Vaikka ruokalistalla ei ollut mainintaa gluteenittomista vaihtoehtoista, löysivät molemmat tytöt reippaasti kysymällä lisätietoa. Pöytään tuotiin mahtava herkkuhampurilainen, nam! Ainoa haittapuoli oli se, että tytöt saivat annoksensa vasta kun ensimmäiset jo lopettelivat ruokailua. No, näinhän se aina käy isolla porukalla.
Lounaasta selviydyttyämme tytöt jatkoivat shoppailua ja me aikuiset suuntasimme etsimään illallispaikkaa. Joku meistä tiesti, että venerannassa on iso kauppakeskus, josta löytyy useita kivoja ravintoloita. Siispä sinne.
Ulkoravintolat tarjosivat pieniä snack-annoksia, mutta vihdoin löysimme kivalta näyttäneen italialaisen ravintola. Siispä kysymään tarjontaa ja tilaa. Hovimestari mietti hetken, kävi keittiössä juttelemassa keittiömestarin kanssa ja palasi kertomaan, että tervetuloa, järjestämme teille illaksi tilaa. Halusin kuitenkin vielä varmistaa gluteenittomien ruoka-annosten saannin, sillä sehän ei aina pizza- ja pastapaikassa ole itsestään selvää. "Totta kai meillä on gluteenittomia vaihtoehtoja, haluatteko nähdä gluteenittoman listamme?" Ja toden totta, heillä oli pieni mutta hyvältä näyttänyt gluteeniton ruokalista. Varaus tehtiin siis saman tien.
Kun itsensä uuvuuksin shoppailleet tytöt saatiin kerättyä hotellille, suuntasimme porukalla illalliselle. Ginos-ravintola oli kaikin puolin mainio tuttavuus. Tytöt löysivät sieltä mieleisensä ateriat ja vatsat saatiin täyteen. Kaisalle maistui spaghetti bolognese, toinen tyttö söi perinteisen kinkkupitsan.
Seuraavana päivänä suuntasimmekin sitten taas jo pääasian eli jalkapallon pariin. Hotellillamme oli useita gluteenittomia lounas- ja illallisvaihtoehtoja ja aamiaisella tytöt saivat gluteenittomat patongit. Lisäksi tarjolla oli muanakasta, pekonia, vihanneksia ja tuoreita hedelmiä. Olin myös ottanut mukaan pikapuuroja sekä paljon erilaisia energia- ja myslipatukoita. Ne hupenivatkin nopeasti ja yritin löytää paikallisista ruokakaupoista uusia tilalle. Se olikin sitten mahdoton juttu. Ehdin vain yhteen isompaan ruokakauppaan, josta löytyi kyllä makeita keksejä ja riisikakkuja, mutta ei gluteenittomia energiapatukoita.
Pelien välillä saimme nauttia hotellin mukaamme pakkaamat lounasleivät. Gluteenittomat patongit olivat suuret, mutta niitä ei oltu täytetty valmiiksi. Juustot ja kinkut oli pakattu elmukelmuun, joten usein tuntui tytöille maistuvan vain tuo kuiva patonki. :-) Onneksi tuoreita hedelmiä oli tarjolla yllin kyllin, niistä sai hyvin potkua päivään. Illalla sai sitten taas tankata vatsansa täyteen.
Ja hyvin tuntuivat eväät riittävän, sillä kotiintuliaisina oli kaksi pokaalia, hopeinen ja pronssinen. :-)
Meillä on keskellä kylää kaksi ruokakauppaa. Toisen nimi alkaa koolla, toisen ässällä. Minä käyn niissä molemmissa. Kun teen ostokset K-kaupassa, käyn hakemassa lopuksi S-kaupasta gluteenittomia riisipiirakoita, niitä tyttären suosikkeja. Tai kun teen ostokset S-kaupassa, käyn hakemassa lopuksi K-kaupasta gluteenitonta kermakastiketta.
Olen kahden kaupan kanta-asiakas.
Olen keliaakikon äiti.
Jälkimmäiseltä kauppareissulta selvittyäni istahdan autoon ja valokuvaan ostokset.
Lämpimät terveiset teille, gluteenittomat kanssamatkaajat, lempeän syysauringon valaisemasta parkkiruudusta, keskeltä pohjoispohjalaisen pikkukylän lauantaihulinaa!
Terveisiä syyslomalta! Kotiuduimme juuri Silja Symphonylta. Oli kyllä tosi kiva reissu! Olimme matkassa omalla perheellämme, tällä kertaa ei ollut kavereita mukana, mutta lapsia kyllä laivalla riitti!
Koko matka meni tosi kivasti. Syysloman kunniaksi laivalla esiintyi Diandra, ja minä ja Matilda bailasimme koko keikan ajan. "Paha poikaa-aa-aa..." A. oli silloin laittamassa jo aivan väsynyttä Aavaa nukkumaan, ja Henrik odotti tuskastuneena vierellämme, koska keikka olisi ohi. Mutta me tytöt lauloimme ja tanssimme! Diandra veti tosi hyvän, selkeästi lapsille suunnatun keikan. Keikka tosin alkoi vasta klo 21, mikä oli mielestäni tunnin liian myöhään, mutta kyllä siellä moni pieni jaksoi tanssia mukana. Toisena iltana tytöt kävivät vielä fanitapaamisessa ja Aava pääsi kuvan ajaksi Diandran syliin. Voi miten jännittävää!
Toisena iltana laivalla oli muumidisco ja toisena Harri Hylje -disco. Aava voitti todella suuren pelkonsa aikuisenkokoisia satuhahmoja kohtaan ja uskalsi tanssia hiukset märkinä koko discon ajan. Niin onnellinen pieni tyttö! Leikkipaikka oli myös tosi kiva, isot lapset katsoivat siellä elokuvaa ja pelasivat, Aava piirsi, oli pallomeressä ja katseli elokuvia. Minä ja A. kiersimme silloin vuorotellen laivan kauppoja ja luimme vuorotellen kirjaa leikkipaikassa, jossa oli selkeästi ajateltu myös aikuisia mukavilla lukunurkkauksilla.
Ensimmäiselle illalle meillä ei ollut buffetvarausta, joten kävimme Mundo-nimisessä ravintolassa, josta sai nopeasti ruokaa. Aavalle ostimme gluteenittoman lohikeiton sekä pari palaa gluteenitonta leipää. Keitto oli oikein hyvää.
Kummaksikin aamuksi olimme varanneet aamiaisen buffetista. Siellä oli kaurapuuroa, mutta kun kysyin, onko se puhdasta kauraa, piti käydä tarjoilijan kysymässä keittiöstä. Ei ollut. Kysyin missä on gluteeniton pöytä. Sain vastauksen, että "ai leipäpöytä, tuolla". Ajattelin, että pöydässä olisi muroja, mysliä, puuroa, leipiä ja jotain jälkiruokaa. Pöydässä oli kaksi leipälaatikkoa, joista toisessa oli näkkäriä ja riisikakkuja, toisessa vaaleaa ja tummempaa leipää. Tarjoilija nosti leipälaatikot minulle ylähyllyllyltä. Ihan kivasti siis kuitenkin leipiä. Kysyin, onko muroja (sisarukset kantoivat jo pöytään jälkkärikseen suklaamuroja, joita ei kotona koskaan saa...). Tarjoilija näytti alakaapista myslipakettia, joka oli sellaista aikuisten makuun olevaa terveysmysliä, joten Aava ei halunnut sitä.
Tarjoilijoilla näytti olevan koko ajan tosi kova kiire, ja sain vastaukset kysymyksiini nyrpeästi ilman hymyä. Aava sai toki munakasta, jugurttia, marjoja, kasviksia ja hedelmiä, mutta ei esimerkiksi rakastamaansa munavoita, koska siitä muut voitelivat suoraan karjalanpiirakoitaan. Kun olimme syöneet, menin kysymään, että onko mitään gluteenitonta pullaa tai muffinia jälkiruuaksi niin kuin muille oli. "No on, mutta ne on jäässä, ne pitää sulattaa", sain töykeän vastauksen. Katsoin tarjoilijaa ihmeissäni ja sanoin, että "saisinko kiitos sellaisen".
Tarjoilija toi kahdenlaisia herkullisia pullia sekä lisää sämpylöitä, joita en aiemmin huomannutkaan. No, hyvin maistui paahtoleiväntyylinen leipäkin. Pulla oli iso ja herkullinen!
Tarjoilijan täyttäessä pullilla leipäkoria joku rouva oli ottamassa yhden muoviin pakatun pullan. Tarjoilija sanoi hänelle kylmästi, että tuote on gluteeniton, jolloin rouva ei ottanutkaan. Ihmetyttää, että gluten free -teksti saa ns. tavallista ruokaa syövät valitsemaan gluteenittoman tuotteen. Kylttejä saa lukea! Ymmärrän, että muoviin pakatut gluteenittomat on pakko pitää vähän piilossa, että ne eivät lähde kenenkään laukkuun evääksi. On kuitenkin harmi, että gluteenittomia tarvitsevat joutuvat anelemaan saadakseen aamupalaa, jota muille on tarjolla jo valmiiksi hyvin runsaat valikoimat.
Tukholmassa olimme vaikean asian edessä: Junibacken vai Vasa-museo? Lopulta jakaannuimme kahteen ryhmään: tytöt menivät leikkimään satujen maailmaan ja pojat tutustumaan vanhan laivan historiaan. Hyvä valinta oli, kaikki olivat tyytyväisiä. Tukholmassa söimme vain vähän eväitä ja jotain pientä.
Paluumatkalla söimme illallisen buffetissa. Koska keliaakikkomme on pieniruokainen 4-vuotias, sai hän oikein hyvän aterian. En siis katsonut ruokia esimerkiksi aikuisen keliaakikon silmillä, mutta huomasin kyllä, että hyvin moni ruoka oli valmiiksi gluteeniton ja valikoima oli runsas. Jälkiruuista löytyi muutama vaihtoehto, jotka olivat oikein hyviä. Ainoa harmi oli jäätelöpöydän keksit ja karkit, joissa ei ollut mitään merkintää gluteenittomuudesta sekä tietysti buffetpöydän tarjoiluastiat, joissa on herkästi kontaminaation vaara. Kaikki saivat kuitenkin hyvää ruokaa ihan liikaakin, niin kuin asiaan kuuluu. Varsinkin kala- ja jälkkäripöytä olivat hyviä!
Kun illan Harri Hylje -disco oli ohi, lähti Harri nukkumaan. Kysyin Aavalta, että olikohan Harrilla yhtä kiva päivä kuin sinulla, niin neiti oikein huudahti, että "no ei varmasti ollut!"
Laivalla on vain niin parasta!