Olet täällä

Anonymous (ei varmistettu)
140

Terveisiä syyslomalta! Kotiuduimme juuri Silja Symphonylta. Oli kyllä tosi kiva reissu! Olimme matkassa omalla perheellämme, tällä kertaa ei ollut kavereita mukana, mutta lapsia kyllä laivalla riitti!

Koko matka meni tosi kivasti. Syysloman kunniaksi laivalla esiintyi Diandra, ja minä ja Matilda bailasimme koko keikan ajan. "Paha poikaa-aa-aa..." A. oli silloin laittamassa jo aivan väsynyttä Aavaa nukkumaan, ja Henrik odotti tuskastuneena vierellämme, koska keikka olisi ohi. Mutta me tytöt lauloimme ja tanssimme! Diandra veti tosi hyvän, selkeästi lapsille suunnatun keikan. Keikka tosin alkoi vasta klo 21, mikä oli mielestäni tunnin liian myöhään, mutta kyllä siellä moni pieni jaksoi tanssia mukana. Toisena iltana tytöt kävivät vielä fanitapaamisessa ja Aava pääsi kuvan ajaksi Diandran syliin. Voi miten jännittävää!

Toisena iltana laivalla oli muumidisco ja toisena Harri Hylje -disco. Aava voitti todella suuren pelkonsa aikuisenkokoisia satuhahmoja kohtaan ja uskalsi tanssia hiukset märkinä koko discon ajan. Niin onnellinen pieni tyttö! Leikkipaikka oli myös tosi kiva, isot lapset katsoivat siellä elokuvaa ja pelasivat, Aava piirsi, oli pallomeressä ja katseli elokuvia. Minä ja A. kiersimme silloin vuorotellen laivan kauppoja ja luimme vuorotellen kirjaa leikkipaikassa, jossa oli selkeästi ajateltu myös aikuisia mukavilla lukunurkkauksilla.

Ensimmäiselle illalle meillä ei ollut buffetvarausta, joten kävimme Mundo-nimisessä ravintolassa, josta sai nopeasti ruokaa. Aavalle ostimme gluteenittoman lohikeiton sekä pari palaa gluteenitonta leipää. Keitto oli oikein hyvää.

Kummaksikin aamuksi olimme varanneet aamiaisen buffetista. Siellä oli kaurapuuroa, mutta kun kysyin, onko se puhdasta kauraa, piti käydä tarjoilijan kysymässä keittiöstä. Ei ollut. Kysyin missä on gluteeniton pöytä. Sain vastauksen, että "ai leipäpöytä, tuolla". Ajattelin, että pöydässä olisi muroja, mysliä, puuroa, leipiä ja jotain jälkiruokaa. Pöydässä oli kaksi leipälaatikkoa, joista toisessa oli näkkäriä ja riisikakkuja, toisessa vaaleaa ja tummempaa leipää. Tarjoilija nosti leipälaatikot minulle ylähyllyllyltä. Ihan kivasti siis kuitenkin leipiä. Kysyin, onko muroja (sisarukset kantoivat jo pöytään jälkkärikseen suklaamuroja, joita ei kotona koskaan saa...). Tarjoilija näytti alakaapista myslipakettia, joka oli sellaista aikuisten makuun olevaa terveysmysliä, joten Aava ei halunnut sitä.

Tarjoilijoilla näytti olevan koko ajan tosi kova kiire, ja sain vastaukset kysymyksiini nyrpeästi ilman hymyä. Aava sai toki munakasta, jugurttia, marjoja, kasviksia ja hedelmiä, mutta ei esimerkiksi rakastamaansa munavoita, koska siitä muut voitelivat suoraan karjalanpiirakoitaan. Kun olimme syöneet, menin kysymään, että onko mitään gluteenitonta pullaa tai muffinia jälkiruuaksi niin kuin muille oli. "No on, mutta ne on jäässä, ne pitää sulattaa", sain töykeän vastauksen. Katsoin tarjoilijaa ihmeissäni ja sanoin, että "saisinko kiitos sellaisen".

Tarjoilija toi kahdenlaisia herkullisia pullia sekä lisää sämpylöitä, joita en aiemmin huomannutkaan. No, hyvin maistui paahtoleiväntyylinen leipäkin. Pulla oli iso ja herkullinen!

Tarjoilijan täyttäessä pullilla leipäkoria joku rouva oli ottamassa yhden muoviin pakatun pullan. Tarjoilija sanoi hänelle kylmästi, että tuote on gluteeniton, jolloin rouva ei ottanutkaan. Ihmetyttää, että gluten free -teksti saa ns. tavallista ruokaa syövät valitsemaan gluteenittoman tuotteen. Kylttejä saa lukea! Ymmärrän, että muoviin pakatut gluteenittomat on pakko pitää vähän piilossa, että ne eivät lähde kenenkään laukkuun evääksi. On kuitenkin harmi, että gluteenittomia tarvitsevat joutuvat anelemaan saadakseen aamupalaa, jota muille on tarjolla jo valmiiksi hyvin runsaat valikoimat.

Tukholmassa olimme vaikean asian edessä: Junibacken vai Vasa-museo? Lopulta jakaannuimme kahteen ryhmään: tytöt menivät leikkimään satujen maailmaan ja pojat tutustumaan vanhan laivan historiaan. Hyvä valinta oli, kaikki olivat tyytyväisiä. Tukholmassa söimme vain vähän eväitä ja jotain pientä.

Paluumatkalla söimme illallisen buffetissa. Koska keliaakikkomme on pieniruokainen 4-vuotias, sai hän oikein hyvän aterian. En siis katsonut ruokia esimerkiksi aikuisen keliaakikon silmillä, mutta huomasin kyllä, että hyvin moni ruoka oli valmiiksi gluteeniton ja valikoima oli runsas. Jälkiruuista löytyi muutama vaihtoehto, jotka olivat oikein hyviä. Ainoa harmi oli jäätelöpöydän keksit ja karkit, joissa ei ollut mitään merkintää gluteenittomuudesta sekä tietysti buffetpöydän tarjoiluastiat, joissa on herkästi kontaminaation vaara. Kaikki saivat kuitenkin hyvää ruokaa ihan liikaakin, niin kuin asiaan kuuluu. Varsinkin kala- ja jälkkäripöytä olivat hyviä!

Kun illan Harri Hylje -disco oli ohi, lähti Harri nukkumaan. Kysyin Aavalta, että olikohan Harrilla yhtä kiva päivä kuin sinulla, niin neiti oikein huudahti, että "no ei varmasti ollut!"

Laivalla on vain niin parasta!

 

Kommentit

can you buy doxycycline over the counter in south africa - doxycycline 100 mg cap over the counter doxycycline tablet price in india
Cialis
https://buypropeciaon.com/ - Propecia
https://buysildenshop.com/ - viagra package insert
https://buytadalafshop.com/ - cialis buy
what does propecia do
http://buystromectolon.com/ - Stromectol
plaquenil manufacturer coupons
http://buyzithromaxinf.com/ - Zithromax
Priligy
https://buyplaquenilcv.com/ - Plaquenil
https://buylasixshop.com/ - Lasix
where to buy valtrex
http://buypriligyhop.com/ - how to buy priligy in usa reviews
furosemide dosage in heart failure
We spent a lot of time at her home. Maybe so her mother could keep an eye on us. Mrs. Spencer made sure to be around, offering drinks, snacks, chit chat. I noticed that she was fairly young herself. Granted at my age, anyone over 25 was old, but she was probably mid-30s, divorced. If she was a indiction of how Carley would develop, maybe I should wait. Mrs. Spencer had fuller breasts and a nice butt. She appeared to be in great shape for her "advanced" age. I knew she was keeping an eye on me as much as I was on her and her younger daughter. Her eldest, Sharon was away at college at the time. With Mrs. Spencer around we mostly limited ourselves to holding hands and sneaking in a few light kisses. One day Mrs. Spencer caught us by surprise walking in as I'd slid my hand up from Carley's stomach to rub her right breast through her shirt. She didn't really need a bra yet, so I could feel her nipple, hard, through her shirt. Just this much contact had me hard also. https://sites.google.com/view/OBSSvSTtrq7CakQT https://sites.google.com/view/TcnzQJ2S17yybP26

Sivut

Lisää uusi kommentti